Yleistä

Hikinäpyt (latinaksi miliaria) ovat hyvin yleisiä vauvoilla, ja niitä esiintyy myös aikuisilla kuumetautien yhteydessä sekä kuumassa ilmanalassa.

Hikinäppyjen taustalla on voimakas hikoilu ja hikirauhasten tukkeutuminen. Näpyn ulkonäkö riippuu siitä, kuinka syvällä tukkeuma on. Yleisin muoto on punainen hikinäppy, jossa tukos on keskellä ihon pintakerrosta eli orvaskettä. Pinnallisen (kirkkaan) ja syvän hikinäpyn tukos sijaitsee nimensä mukaisesti joko lähellä ihon pintaa tai syvällä ihossa.

Näppyjen syntyyn liittyy tavallisesti myös ihoa hautova materiaali tai vaate, kuten vaippa pikkulapsella ja hengittämätön lakana tai vaatetus aikuisella.

Hikinäppyjen oireet

Punaiset hikinäpyt(miliaria rubra). Vartalolle ja hautuviin taipeisiin sekä vauvoilla myös pään alueelle ilmestyy joskus muutaman tunnin kuluessa suuriakin määriä punaisia, kutiavia tai kirveleviä näppylöitä (ks. kuva ). Lapsilla ja sairaalapotilailla näppyjä tulee myös normaalilämpöisille, mutta aikuisiällä tavallisesti vain kuumetautien yhteydessä, helteellä tai työssä pitkään hikoillessa. Punaisiin hikinäppyihin tulee joskus pieni märkärakkula (lat. pustula). Märkärakkuloita voi olla laajoilla alueilla vieri vieressä. Sellaiset tunnetaan nimellä märkärakkulaiset hikinäpyt (miliaria pustulosa).

Kuva

Hikinäppyjä. Ks. artikkeli Hikinäpyt .

Kirkkaat hikinäpyt(miliaria crystallina). Esimerkiksi kuumetautien yhteydessä vartalolle voi nousta muutamassa tunnissa suuri määrä 1–2 mm:n läpimittaisia, kirkkaita nesterakkuloita, jotka puhkeavat nopeasti ja paranevat hilseilemällä.

Syvät hikinäpyt(miliaria profunda). Syviä hikinäppyjä syntyy yleensä vain tropiikissa, mutta joskus kuumina kesäpäivinä Suomessakin. Ne näkyvät muutaman millimetrin suuruisina kohoumina vartalolla tai raajoissa. Syvät hikinäpyt eivät kutia tai kirvele, mutta niiden paraneminen voi kestää useita päiviä.

Mikä tahansa hikinäppy saattaa tulehtua, helpoimmin punainen muoto. Siitä voi kehittyä jopa märkäruven kaltainen tila.

Hikinäppyjen toteaminen

Diagnoosi tehdään oireiden ja taudinkulun perusteella. Vauvoilla hikinäpyt on helppo tunnistaa, kun niitä tiedetään odottaa. Sen sijaan aikuisten hikinäppydiagnoosi saattaa olla vaikea, ellei tätä vaihtoehtoa tule muistaneeksi. Myös tulehtuneita hikinäppyjä voi olla vaikea tunnistaa. Usein tarvitaan bakteeriviljely.

Hikinäppyjen itsehoito

Ihon viilentäminen ja suihkutus helpottaa kutinaa ja kirvelyä nopeasti. Oireiden häviämistä voi nopeuttaa hydrokortisonivoiteella. Tulehtuneen ihon hoitoon käytetään antibioottia tai antiseptistä ainetta.

Milloin hoitoon?

Lääkärissä käyntiä ei yleensä tarvita muuhun kuin epäselvien tapausten diagnoosin varmentamiseen.

Hikinäppyjen hoito

Märkärakkulaisten hikinäppyjen hoitoon tarvitaan usein antibioottikuuri. Jos hikinäpyt liittyvät liikahikoiluun, on sen syy selvitettävä ja hoidettava.

Hikinäppyjen ehkäisy

Vauvoilla hikinäppyjä ehkäistään parhaiten antamalla iholle ilmakylpyjä ja välttämällä nukuttamista kuumassa paikassa. Kuumepotilailla vaatetuksen ja vuodevaatteiden hengittävyyteen tulee kiinnittää huomiota. Sänkypotilaita on käännettävä tarpeeksi usein ja heidän ihonsa hygieniasta on huolehdittava.

Kirjallisuutta

  1. Levin NA. Miliaria. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 27.3.2020.
  2. Salava A. Lasten iho-ongelmat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 13.7.2020.