Etusivu » Loishyönteisten (täit, satiainen, kirput, syyhy, seinälude) pistot ja puremat

Loishyönteisten (täit, satiainen, kirput, syyhy, seinälude) pistot ja puremat

Lääkärikirja Duodecim
27.9.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Ihmistä pistävien ja purevien loisten kokonaismäärä on ollut laskussa sodanjälkeisestä ajasta lähtien. Silti esimerkiksi päätäitä ja syyhyä esiintyy pieninä epidemioina, ja seinälude on matkailun myötä jälleen levinnyt. Loiset aiheuttavat puremillaan sekä myrkkyreaktioita että joskus myös allergiareaktioita.

Täit

Ihmisen täitä on Suomessa kolme, päätäi, vaatetäi ja satiainen, joista kaksi viimeksi mainittua ovat harvinaisia. Päätäi (Pediculus humanus var. capitis) on tuskin silmällä nähtävä, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa päänahassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Muualla se ei pysty elämään, sillä se ei saa otetta ihokarvoista niiden paksuuden takia. Päätäiden toteaminen ja häätäminen käsitellään omassa artikkelissa (ks. «Päätäit»1). Päätäi ei levitä infektiotauteja.

Vaatetäi

Vaatetäitä tavataan harvoin muilla kuin yhteiskunnasta syrjäytyneillä henkilöillä. Se on kooltaan suurempi kuin päätäi. Se asustaa pääasiassa alusvaatteiden saumoissa ja vuodevaatteissa. Vaatetäitä löytää tavallisesti runsain mitoin alushousujen vyötärösaumasta. Ne purevat erityisesti vyötärön ja alavatsan ihoon, jossa näkyy pistemäisiä puremajälkiä. Puremajäljet kutiavat, ja joskus täiden omistaja valittaa pistelyä tai pientä kipua. Vaatetäit voivat maailmalla levittää sairauksia, kuten pilkkukuumetta (riketsia); Suomessa ei tartuntoja ole tavattu. Vaatetäit saadaan parhaiten kuolemaan siten, että täiden kohde itse menee saunaan ja peseytyy siellä hyvin. Samalla hänen vaatteensa ja vuodevaatteensa steriloidaan autoklaavissa tai vaihtoehtoisesti muussa kuumassa paikassa. Myös vuorokauden mittaisella vaatteiden pakastamisella vaatetäistä pääsee eroon.

Satiainen

Satiainen on lyhyempi, leveämpi ja tummempi kuin vaatetäi (ks. kuva «Satiainen»1). Se näkyy helposti paljaalla silmällä. Satiainen on ihmisen loinen. Se elää häpykarvoituksessa, harvoin kainaloissa, kulmakaarissa, silmäripsissä tai ihokarvoituksessa. Hiukset ovat sen tarttumajaloille liian ohuita.

Satiainen tarttuu helpoimmin seksikontaktissa. Se kiinnittää munansa (saivarensa) edellä mainittuihin karvoihin. Satiaiset kuolevat päätäiden tapaan täisampoolla (ks. «Päätäit»1). Saivaret pyritään poistamaan mekaanisesti pinseteillä tai muulla tavoin. Tarvittaessa saivareiden valtaamat karvat ajetaan ihoa myöten pois. Vuodevaatteet ja alusvaatteet on syytä pestä 60-asteisessa vedessä pesuaineella. Satiaiset eivät levitä infektiotauteja.

Eläinten kirput, täit ja väiveet

Lintu- ja oravakirput, harvemmin muiden eläinten kirput, täit ja väiveet (täiden sukuisia hyönteisiä), purevat ihmistä, kun niiden oma isäntä ei ole paikalla. Lintujen loisten puremia on yleensä keväisin, jolloin ne heräävät talvihorroksestaan. Niitä on etenkin linnunpöntöissä ja lintulaudoilla. Myös oravanpesä kesämökillä on joskus kirppujen asumus. Herkistyneille ihmisille, varsinkin lapsille, eläinloiset aiheuttavat muutaman viikon kestävää nokkosjäkälää (ks. «Nokkosjäkälä (strofulus)»2). Kova kutina saa raapimaan, minkä seurauksena toisinaan kehittyy ihon bakteeritulehdus. Tauteja lintu- ja oravakirput eivät levitä.

Ihmiskirppuja ei ole Suomessa nähty vuosikymmeniin.

Syyhy

Syyhyn aiheuttaa ihmisestä toiseen tarttuva punkki. Pääoire on voimakas, iltapainotteinen kutina etenkin käsien, jalkapohjien, nivusten ja sukuelinten iholla. Diagnoosi tehdään osoittamalla punkki (katsotaan mikroskoopilla) tyypillisen punkinkäytävän päästä. Hoito tapahtuu permetriinivoiteella niin, että samassa taloudessa asuvat hoidetaan yhtä aikaa. Jälkikutinaa rauhoitetaan kortisonivoiteella. Punkit eivät levitä infektiotauteja. (ks. «Syyhy (scabies)»3)

Lude eli lutikka

Luteet ovat viime vuosina lisääntyneet etenkin matkailun myötä. Ne voivat siirtyä ihmisasumuksiin myös ullakolla sijaitsevien lepakoiden pesistä. Useimmille ei pistoista tule oireita, mutta joillekin niistä tulee punoitusta ja turvotusta, kutiavia paukamia, joskus myös rakkuloita pistokohdan ympäristöön. Reaktion paraneminen kestää kolmesta kuuteen viikkoon. Raapiminen pitkittää paranemista ja voi altistaa ihoinfektiolle. Uusia puremareaktioita tulee ludeongelman jatkuessa. Luteet imevät ihmisestä verta, tauteja ne eivät levitä. Lude ei loisi ihmisessä vaan kätkeytyy päiväksi paikkoihin, joissa se saa olla rauhassa, kuten seinäpapereiden halkeamiin tai huonekaluihin. Ne jättävät tummia ulosteläiskiä. Luteet lähtevät liikkeelle yön hämärässä. Ne etenevät hitaasti ryömimällä, jolloin ne voi nähdä sytyttämällä valot.

Luteiden häädössä on viisainta turvautua tuholaistorjuntaliikkeiden puoleen. Koko rakennus, esimerkiksi kerrostalossa kaikki rappukäytävän asunnot, on myrkytettävä samalla kerralla, usein toistuvasti.

Puremareaktioiden hoitona käytetään kortisonivoiteita ja antihistamiinitabletteja.

Käytettyjä lähteitä

Seppänen M. Hyönteisten levittämät taudit ja puremat Suomessa. Duodecim 2011;127:1393-400 «/xmedia/duo/duo99629.pdf»1.

Lisätietoa pistoista ja puremista

Lääkärikirja Duodecim: ks. «Lentävien hyönteisten pistot ja puremat»4.