Etusivu » Loishyönteisten (täit, satiainen, kirput, syyhy, lude) pistot ja puremat

Loishyönteisten (täit, satiainen, kirput, syyhy, lude) pistot ja puremat

Lääkärikirja Duodecim
4.9.2019
ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Kristiina Airola

Ihmistä pistävien ja purevien loisten kokonaismäärä laski viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Silti esimerkiksi päätäitä ja syyhyä esiintyy edelleen epidemioina, ja lude on matkailun myötä jälleen levinnyt. Loiset aiheuttavat puremillaan sekä myrkkyreaktioita että joskus myös allergisia reaktioita.

Täit

Ihmisen täitä on Suomessa kolme, päätäi, vaatetäi ja satiainen, joista vaatetäi on harvinainen. Päätäi (Pediculus humanus var. capitis) on tuskin silmällä nähtävä, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa päänahassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Täin munat eli saivaret erottuvat selvemmin hiusten lomasta. Päätäiden toteaminen ja häätäminen käsitellään omassa artikkelissa (ks. «Päätäit»1). Päätäi ei levitä infektiotauteja.

Vaatetäi

Vaatetäitä tavataan harvoin muilla kuin yhteiskunnasta syrjäytyneillä henkilöillä. Se on kooltaan suurempi kuin päätäi ja asustaa pääasiassa alusvaatteiden saumoissa ja vuodevaatteissa. Ne purevat erityisesti vyötärön ja alavatsan ihoon, jossa näkyy pistemäisiä puremajälkiä. Puremajäljet kutiavat, ja joskus täiden omistaja valittaa pistelyä tai pientä kipua. Vaatetäit levittävät maailmalla sairauksia, kuten pilkkukuumetta (riketsia).

Vaatetäit saadaan parhaiten kuolemaan siten, että täiden kohde itse menee saunaan ja peseytyy siellä hyvin. Samalla vaatteet ja vuodevaatteet pestään tai käsitellään kuumassa. Myös vuorokauden mittaisella vaatteiden pakastamisella vaatetäistä pääsee eroon.

Satiainen

Satiainen on lyhyempi, leveämpi ja tummempi kuin vaatetäi (ks. kuva «Satiainen»1). Se näkyy helposti paljaalla silmällä. Satiainen on ihmisen loinen. Se elää häpykarvoituksessa, harvoin kainalo- tai rintakarvoissa, kulmakarvoissa tai silmäripsissä.

Satiainen tarttuu helpoimmin seksikontaktissa. Se kiinnittää munansa (saivarensa) edellä mainittuihin karvoihin. Kutina ja pienet näpyt ilmaantuvat 1–3 viikkoa tartunnasta. Satiaiset kuolevat päätäiden tapaan täisampoolla tai -liuoksella (ks. «Päätäit»1). Saivaret pyritään poistamaan mekaanisesti pinseteillä tai muulla tavoin, ja tarvittaessa saivareiden valtaamat karvat ajetaan ihoa myöten pois. Vuodevaatteet ja alusvaatteet pestään. Satiaiset eivät levitä infektiotauteja.

Eläinten kirput

Kirput purevat ihmistä yleensä keväällä ja alkusyksyllä. Lintukirppuja on etenkin linnunpöntöissä ja lintulaudoilla. Myös oravanpesä kesämökillä on joskus kirppujen asumus.

Kirpunpuremat näkyvät usein pienenä rykelmänä tai jonona. Herkistyneille ihmisille, varsinkin lapsille, kirput voivat aiheuttaa muutaman viikon kestävää nokkosjäkälää (ks. «Nokkosjäkälä (strofulus)»2). Kova kutina saa raapimaan, minkä seurauksena toisinaan kehittyy ihon bakteeritulehdus. Tauteja lintu- ja oravakirput eivät levitä.

Syyhy

Syyhyn aiheuttaa ihmisestä toiseen tarttuva punkki. Pääoire on voimakas, iltapainotteinen kutina etenkin sormivälien, ranteiden, vartalon ja sukuelinten iholla. Diagnoosi tehdään parhaiten osoittamalla punkki (katsotaan mikroskoopilla) tyypillisen punkinkäytävän päästä. Hoito tapahtuu permetriinivoiteella niin, että samassa taloudessa asuvat hoidetaan yhtä aikaa. Jälkikutinaa rauhoitetaan kortisonivoiteella. Punkit eivät levitä infektiotauteja. (ks. «Syyhy (scabies)»3)

Lude eli lutikka

Luteet ovat viime vuosina lisääntyneet etenkin matkailun myötä. Ne voivat siirtyä ihmisasumuksiin myös ullakolla sijaitsevien lepakoiden pesistä. Kaikille ei pistoista tule oireita, mutta joillekin niistä tulee punoitusta, turvotusta ja kutiavia paukamia, joskus myös rakkuloita pistokohdan ympäristöön. Kookkaat puremajäljet ovat usein jonossa, ja reaktion paraneminen kestää useita viikkoja. Raapiminen pitkittää paranemista ja voi altistaa ihoinfektiolle.

Uusia puremareaktioita tulee ludeongelman jatkuessa. Luteet imevät ihmisestä verta yleensä yöaikaan. Lude kätkeytyy päiväksi paikkoihin, joissa se saa olla rauhassa, kuten seinäpapereiden halkeamiin tai huonekaluihin. Ne jättävät tummia ulosteläiskiä.

Luteiden häädössä on viisainta turvautua tuholaistorjuntaliikkeiden puoleen. Yleensä koko rakennus on käsiteltävä samalla kertaa.

Puremareaktioiden hoitona käytetään kortisonivoiteita ja antihistamiinitabletteja. Tauteja luteet eivät levitä.

Käytettyjä lähteitä

Reunala T, Saarinen K. Loisten ja hyönteisten aiheuttamat ihottumat. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R (toim.). Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim 2011.

Seppänen M. Hyönteisten levittämät taudit ja puremat Suomessa. Duodecim 2011;127:1393-400 «/xmedia/duo/duo99629.pdf»1.

Lisätietoa pistoista ja puremista

Lääkärikirja Duodecim: ks. «Lentävien hyönteisten pistot ja puremat»4.