Etusivu » Alkoholihumala ja muita alkoholin välittömiä vaikutuksia

Alkoholihumala ja muita alkoholin välittömiä vaikutuksia

Lääkärikirja Duodecim
2.6.2018
kansanterveystieteen dosentti Kari Poikolainen

Humaltuminen

Runsas alkoholin käyttö aiheuttaa monia välittömiä vaikutuksia. Mitä nopeammin juo, sitä nopeammin alkoholin määrä kasvaa aivoissa ja sitä enemmän se häiritsee aivojen toimintaa. Aivojen alkoholipitoisuus on sama kuin veren jo muutamia minuutteja ensimmäisten ryyppyjen jälkeen. Nopean juomisen seuraukset koetaan humalana.

Humala on monimuotoinen ja vaikutuksiltaan vaihteleva kokemus. Oireet ovat voimakkaammat veren alkoholin noustessa kuin laskiessa. Nousuhumalassa voi kokea olevansa hilpeä, iloinen, pirteä, puhelias, touhukas, tarmokas tai voimakas. Laskuhumalassa taas voi tuntua, että on masentunut, aloitekyvytön, keskittymiskyvytön ja väsynyt. Alkoholin poistuttua aivoista alkaa toipuminen. Humalaa seuraa krapula. Kankkusessa vaivaavat päänsärky, väsymys, jano, jännittäminen ja epämukavuus. Itsesyytöksiä voi esiintyä, jos muistaa töppäilleensä. Ulkonäkökään ei aivan vastaa paraatikuntoa.

Humalan tunne ja aivojen toiminnan häiriintyminen riippuvat monesta asiasta. Alkoholipitoisuus veressä ilmoitetaan promilleina eli tuhannesosina (taulukko «Grammat ja promillet»1). Alkoholin huippupitoisuus veressä antaa summittaisen kuvan siitä, mitä on odotettavissa (taulukko «Veren alkoholi ja humalan aste»2). Muutkin tekijät kuin veren alkoholipitoisuus vaikuttavat. Näitä tekijöitä ovat muun muassa, miten aivot ovat aiemmin tottuneet alkoholiin, miten korkealle aivojen alkoholipitoisuus nousee, miten nopeasti se nousee ja miten nopeasti laskee.

Taulukko 1. Grammat ja promillet
Alkoholimäärä grammoina = 0,079 × (pullon tilavuus senttilitroina) × (alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina)
Veren alkoholipitoisuus promilleina = (alkoholimäärä grammoina) / 1 000 grammaa verta
Taulukko 2. Veren alkoholi ja humalan aste
PromilleaVaikutus
Tiedot kuvaavat alkoholin huippupitoisuuksien summittaisia vaikutuksia alkoholia aiemmin kohtuullisesti käyttäneellä tai raittiilla henkilöllä.
> 0,25Estot vähenevät, itseluottamus kasvaa, lämmön ja hyvinvoinnin tunne, tarkkaavuus heikentyy.
0,25–0,5Mielihyvän tunne, kömpelyyttä, arvostelukyky heikkenee.
0,5–1,0Reaktioaika, ajokyky ja liikkeiden hallinta heikkenevät, tunteet ailahtelevat.
1,0–2,5Heikkeneminen voimistuu, pahoinvointia, oksennuksia, sekavuutta.
2,5–4,0Puhe sammaltaa, näköhäiriöitä, tajuttomuus.
> 4,0Hengitys vaikeutuu, verensokeri vähenee, lämmöntuotanto heikkenee.
5,0Keskimäärin tappava pitoisuus

Humalan vaarat

Humaltuminen lisää vaaraa joutua tapaturmiin sitä enemmän, mitä suurempi on veren alkoholipitoisuus. Suuri pitoisuus johtaa tajuttomuuteen, vielä suurempi hengityksen pysähtymiseen ja kuolemaan.

Runsaan juopottelun lopettaminen johtaa vieroitusoireyhtymään tai jopa juoppohulluuteen. Krapulaan verrattuna oireet ovat paljon pahemmat ja monimuotoisemmat. Vieroitusoireina esiintyy unettomuutta, levottomuutta, pahoinvointia, ahdistusta, vapinaa, hikoilua ja sydämentykytystä. Juoppohulluudessa esiintyy lisäksi näkö- ja kuuloharhoja, kuumetta, kouristuksia ja vihaisuutta. Pieniä harmaita miehiä – ja vaaleanpunaisia elefanttejakin – voi näkyä.

Promillearvo ei ole sama kuin humala, mutta se on käyttökelpoinen aivojen toiminnan häiriintymisen likiarvo, koska se on helppo mitata. Vielä helpompi on mitata uloshengitysilman alkoholipitoisuus. Se kuvaa suurin piirtein veren alkoholipitoisuutta, mutta parhaimmatkin, poliisin käyttämät mittarit arvioivat veren alkoholin pitoisuuden todellista hieman pienemmäksi. Halvat alkometrit ovat epätarkempia ja osa niistä epäluotettavia.

Rattijuoppouden raja on Suomessa ja useimmissa muissakin Euroopan maissa 0,5 promillea. Jos tämä pitoisuus ylittyy, autolla ajaminen ja muut monipuolista tarkkaavuutta vaativat tehtävät sujuvat eittämättä tavallista huonommin. Liikenneonnettomuuden vaara on kolminkertainen, jos promillet ovat välillä 0,5–1,0. Jos veressä on yli yksi promille, vaara on yhdeksänkertainen. Puolta promillea pienemmätkin pitoisuudet voivat joskus heikentää suorituskykyä, vaikkei rattijuoppouden raja ylity. Väsymys on vaarallinen lisätekijä.

Promillemäärän arviointi

Promillet voi arvioida sukupuolen, painon, juodun alkoholimäärän ja juomisen aloituksesta kuluneen ajan perusteella internetissä olevalla promillelaskurilla (www.paihdelinkki.fi). Laskelmat eivät ole tarkkoja, koska joudutaan tekemään monia nyrkkisäännöiksi katsottavia otaksumia.

Nainen saavuttaa korkeamman alkoholin huippupitoisuuden, jos hän juo saman määrän kuin mies, vaikka paino olisi molemmilla sama. Syynä on se, että naisen vesimäärä on pienempi (nuorilla aikuisilla noin 66 prosenttia painosta) kuin miehen (noin 75 prosenttia painosta). Kun alkoholi jakautuu pienempään vesimäärään, promillet ovat suuremmat. Veren alkoholipitoisuus taas laskee naisella nopeammin kuin miehellä, jos paino ja maksan teho ovat samat.

Iloista iltaa istuneen kannattaa seuraavana aamuna miettiä tarkkaan, onko alkoholia vielä veressä, ennen kuin lähtee autoilemaan. Humalan tunne häviää nopeasti, mutta alkoholin palaminen on yllättävän hidasta. Arvioitaessa, milloin alkoholi on kokonaan poistunut verestä, tarvitaan tietoa alkoholin palamisnopeudesta. Se vaihtelee ihmisillä tuntuvasti. Veren alkoholipitoisuus vähenee juomisen lopetuksen jälkeen noin 0,12–0,20 promillea tunnissa. Paljon käytetyn summittaisen arvion mukaan alkoholia palaa 0,1 grammaa tunnissa kehon painokiloa kohti. Tämän mukaan 70 kiloa painava aikuinen polttaisi seitsemän grammaa alkoholia tunnissa. Tästä nyrkkisäännöstä on poikkeamia suuntaan jos toiseenkin. Omakohtaisia arvioita siitä, koska alkoholi on poistunut elimistöstä, saa internetissä olevasta promillelaskurista.

Lisää tietoa alkoholista

«Alkoholipäihtymys (humalatila)»1 

«Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö»2 

«Alkoholiriippuvuus (alkoholismi)»3 

«Alkoholivieroitusoireyhtymä (”krapula”)»4 

«Alkoholin riskikäyttö»5 

Käytettyjä lähteitä

Alkoholiongelmaisen hoito. Käypä hoito-suositus «Alkoholiongelmaisen hoito»6.

Salaspuro M, Kiianmaa K, Seppä K (toim.). Päihdelääketiede. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003.