Etusivu » Lymphogranuloma venereum

Lymphogranuloma venereum

Lääkärikirja Duodecim
14.5.2014
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Lymphogranuloma venereum (LGV), jota aiemmin kutsuttiin nimellä "neekerisankkeri", on Suomessa harvinainen sukupuolitauti. Tautia on tavattu Euroopassa pieninä epidemioina miehillä, joilla on seksiä miesten kanssa. Tropiikissa sitä on enemmän.

Taudin aiheuttaa Chlamydia trachomatis, serotyypit L1, L2 ja L3. Vaikka tavallisenkin klamydian aiheuttaa Chlamydia trachomatis, serotyypit poikkeavat toisistaan. Oirekuva on myös omanlaisensa.

Oireet

Ensioire on sukuelinten tai peräsuolen kivuton märkänäppy, joka haavautuu ja paranee itsestään. Se ilmaantuu yleensä 1–2 viikon kuluessa tartunnasta. Haava jää usein huomaamatta varsinkin, jos se on peräsuolessa.

Seuraava oire ovat suurentuneet imusolmukkeet nivustaipeissa muutaman viikon kuluessa haavauman ilmestymisen jälkeen. Rauhaset kasvavat nopeasti, ja ne voivat ruveta vuotamaan märkää. Hoitamattomassa taudissa voi kehittyä myöhäisoireita, muun muassa peräsuolen ja paksunsuolen tulehdusta ja sen komplikaatioita sekä sukuelinten lymfaturvotusta.

Taudin toteaminen

Jos taudinkuva herättää epäilyn lymphogranuloma venereumista, otetaan limakalvolta ja haavaisesta nivusimusolmukkeesta tikkunäytteenä klamydianukleiinihapon osoitustesti. Positiivisesta näytteestä pyydetään lisätutkimuksena lymphogranuloma venereumia aiheuttavien Chlamydia trachomatis-serotyyppien määritys.

Itsehoito

Sukupuolitautia epäiltäessä oireita ei pidä koskaan alkaa hoitaa omin päin.

Milloin hoitoon?

Sukupuolitautia epäiltäessä on hakeuduttava varsinaiseen sukupuolitautien poliklinikkaan tai terveyskeskukseen parin päivän kuluessa. Tutkimuksia voi tehdä myös yksityisillä lääkäriasemilla. Kun tauti on luotettavasti diagnosoitu, se parantuu 3 viikon pituisella antibioottikuurilla. Jälkitarkastus tulee tehdä kuukausi hoidon jälkeen.

Ehkäisy

Kondomin käyttö sukupuoliyhteydessä suojaa tartunnalta. Sukupuolitautia epäiltäessä on pidättäydyttävä seksikontakteista. Kaikki mahdolliset tartuttajat ja tartunnan saaneet on ilmoitettava hoitavalle lääkärille.

Käytettyjä lähteitä

Hiltunen-Back E. Harvinaiset sukupuolitaudit: sankkerit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 31.5.2013.