Etusivu » Viiltely

Viiltely

Lääkärikirja Duodecim
16.9.2020
psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti ja kognitiivisen käyttäytymisterapian kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita

Keskeistä

  • Viiltelyllä pyritään helpottamaan sietämättömiä tunteita, emotionaalista kipua ja ahdinkoa tai toisaalta tunnottomuutta. Se on vahingollinen tapa purkaa ahdistusta.
  • Itseään toistuvasti vahingoittava nuori tulee aina ohjata ammatillisen avun piiriin. Hoitamatta jäänyt viiltely saattaa lisätä myöhempää itsemurhariskiä.
  • Jos et uskalla kertoa viiltelystä kenellekään, tutustu Nuorten Mielenterveystalon Vapaaksi viiltelystä -omahoito-ohjelmaan «https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx»1.
  • Jos sinulla on vakavia itsetuhoisia ajatuksia, ota pikaisesti yhteyttä lääkäriin.

Yleistä

Viiltelyllä tarkoitetaan tietoista oman ruumiin vahingoittamista, jonka tarkoituksena ei ole itsemurha. Viiltelyn avulla pyritään helpottamaan sietämättömiä tunteita tai tunnottomuutta. Viiltely on harvoin itsemurhayritys, mutta se lisää itsemurhariskiä yhtä paljon kuin aiempi itsemurhayritys. Itsemurhariski on korkein niillä nuorilla, joilla on viiltelyn lisäksi runsasta päihteiden käyttöä ja kavereiden tuki puuttuu.

Itseään toistuvasti vahingoittava nuori tulee aina ohjata ammatillisen avun piiriin, jotta voidaan selvittää, mihin hän pyrkii viiltäessään itseään. Hoidon tavoitteena on auttaa nuorta sekä vähentämään viiltelyä että hoitamaan viiltelyn juurisyitä.

Viiltelyn taustalla olevia syitä

Jotkut ihmiset kertovat viiltelyn olevan ainoa ongelma heidän elämässään. He ovat ulospäin hyvin pärjääviä, eivätkä koe elämässään muuta pulmaa kuin viiltelyn. Heidän lisäkseen on olemassa suuri joukko viiltelijöitä, joilla on vaikeuksia kyvyssä säädellä tunteita. Nämä vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi ongelmina ihmissuhteissa.

Itseään tahallisesti vahingoittavilla voi olla useita psykiatrisia hoitojaksoja, ja heille on voitu asettaa erilaisia psykiatrisia diagnooseja, kuten persoonallisuushäiriö, masennus, ahdistus, päihdeongelma, syömishäiriö tai pakko-oireinen häiriö.

Väkivallan, kiusaamisen tai laiminlyönnin seuraukset

Nuoret, jotka ovat kokeneet fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä, käyttäytyvät itsetuhoisesti todennäköisemmin kuin muut ikätoverinsa. Itseä vahingoittava käyttäytyminen voi olla seurausta väkivallasta, jota ihminen on itse kokenut tai jota hän on ollut todistamassa. Äidin pahoinpitelyn näkeminen on lapselle yhtä traumaattista kuin lapseen kohdistuva pahoinpitely.

Hyväksikäyttöä tavallisempaa kuitenkin on, että viiltelyyn on altistanut lapsuusajan laiminlyönti. Se tarkoittaa, että lapsi on joutunut kasvamaan ilman riittävää aikuisen läsnäoloa ja suojaa. Näin ollen hän ei ole oppinut riittäviä tunteiden säätelytaitoja, jotka hoitaja tavallisesti opettaa pienelle lapselle tämän kokiessa hankalia tunteita.

Myös pitkäkestoinen koulukiusaaminen voi olla kasvavalle lapselle ja nuorelle traumaattista. Nuori rakentaa omaa identiteettiään ikätovereiden avulla. Jos hänet jätetään yksin ja hän joutuu ryhmän ulkopuolelle, häneltä riistetään samalla yksi keskeisistä minuuden rakennusmateriaaleista. Tuolloin nuoruusiän kehitys voi hidastua tai pysähtyä. Nuori kääntyy sisäänpäin ja kääntää vihan ja turhautumisen itseään kohtaan. Siitä seurauksena nuori masentuu ja käyttäytyy itsetuhoisesti.

Itsetuhoiseen käyttäytymiseen voi altistaa myös yhdistelmä, jossa lapsi on luonteeltaan sulkeutunut ja hän kasvaa perheessä, jossa negatiivisista tunteista ei puhuta ja hankaliksi koetut tunteet ”lakaistaan maton alle”. Lapsi ei tuolloin opi tunnistamaan, hyväksymään ja ilmaisemaan tunteitaan. Hän vieraantuu tunteistaan ja alkaa pelätä ja hävetä niitä. Hän oppii piilottamaan ne ja pitämään ne sisällään.

Lisäksi on viilteleviä nuoria, jotka tulevat ”ihan tavallisista kodeista” ilman vaikeaa elämänhistoriaa tai suuria menetyksiä.

Sosiaalinen eristyneisyys

Sosiaalinen eristäytyminen tai eristetyksi joutuminen aiheuttaa aivoissa neurobiologisia muutoksia. Muutokset näkyvät käyttäytymisen tasolla siten, että itseä vahingoittava käyttäytyminen ja ajatukset kuolemasta lisääntyvät. Aggressiivinen käytös lisääntyy muusta laumasta eristetyillä yksilöillä. Samoin itsetuhoinen käyttäytyminen ja itsemurha-ajatukset lisääntyvät ihmisen vetäytyessä sosiaalisista kontakteista.

Masennuksesta kärsivillä ja itsetuhoisesti käyttäytyvillä ihmisillä on tyypillisesti taipumus eristäytyä sosiaalisista kontakteista. Syinä tähän ovat korostuneet häpeän tunteet ja voimattomuus saada ylipäätään asioita tehdyksi. Käyttäytymisen aktivointi sekä sosiaalisten kontaktien lisääminen ja niiden laadun parantaminen ovatkin masennuksen ja viiltelyn hoidossa keskeisiä teemoja.

Ketkä viiltelevät?

Suomessa 13–18-vuotiaista nuorista viiltelyä esiintyy noin 12 %:lla. Masennuksen vuoksi hoitoon tulevista nuorista noin joka kolmas viiltelee. Muuta itsetuhoista käyttäytymistä esiintyy noin 10 %:lla suomalaisista nuorista.

Itsen vahingoittaminen jakaantuu tasaisesti sukupuolten välillä: tytöt suosivat viiltelyä, kun taas pojat lyövät itseään. Tavallisimmat syyt nuorten sairaalahoidoissa ovat myrkytys ja viiltely.

Viiltelyn kokeilemista yksin tai yhdessä kavereiden kanssa esiintyy sekä miehillä että naisilla. Miehillä esiintyy enemmän ajoittain tapahtuvaa, satunnaista viiltelyä, johon liittyy samanaikaista päihteiden käyttöä. Ajoittainen itsetuhoinen käyttäytyminen aktivoituu stressitekijöiden lisääntyessä ja haastavissa elämäntilanteissa.

Keskivaikeaa, säännöllisempää viiltelyä, johon liittyy yleensä myös muita psykiatrisia oireita, esiintyy sekä miehillä että naisilla. Sen sijaan viiltelyn vaikeinta ja vakavinta muotoa esiintyy pääosin naisilla.

Miksi viiltäminen auttaa?

Viiltelyä, ahmimista ja päihteitä voidaan käyttää selviytymiskeinoina sisäiseen kipuun, ahdinkoon ja sietämättömään olotilaan. Niiden avulla voidaan helpottaa jännitystä ja päästä eroon piinaavista tunteista ja ajatuksista.

Kipu vapauttaa elimistössä endorfiineja. Endorfiinit ovat elimistön tuottamia hormoneja ja välittäjäaineita, jotka vähentävät kivun tunteita ja lisäävät hyvänolon tunteita. Viiltely auttaa myös tyhjentämään mielen sietämättömistä ajatuksista, ainakin hetkellisesti. Lisäksi viiltelyn jälkeisten haavojen hoitaminen voi olla yksilön ainoa keino saada hoivaa ja huolenpitoa osakseen.

Viiltelyn vaikeusasteet

Kokeileminen

  • Harvinainen yksin tehty kokeilu tai jännityksen hakuun tähtäävä toiminta yhdessä kavereiden kanssa
  • Pinnallisia naarmuja, viiltoja tai palovammoja
  • Seurausta kavereilta saaduista vaikutteista
  • Ei riippuvuutta
  • Ei halua lopettaa viiltelyä

Ajoittainen

  • Nuori viiltelee muutaman päivän, viikon tai pidempään, jonka jälkeen hän ei viiltele viikkoihin tai kuukausiin.
  • Viiltoja, palovammoja ja/tai ruhjeita
  • Samanaikaista päihteiden käyttöä
  • Itsetuhoinen käyttäytyminen aktivoituu stressitekijöiden lisääntyessä ja haastavissa elämäntilanteissa.
  • Ei riippuvuutta
  • Ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan viiltelyä.

Keskivaikea

  • Viiltely on sattumanvarainen tapahtuma päivittäin tai joka toinen päivä.
  • Viiltoja, palovammoja tai muista menetelmistä jääneitä jälkiä
  • Samanaikaisesti bulimiaa, päihteiden käyttöä tai seksuaalisesti vaarallista käyttäytymistä
  • Voi olla aiempia psykiatrisia hoitojaksoja ja diagnooseja.
  • Riippuvuus on kehittymässä.
  • Ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan viiltelyä.

Vaikea

  • Viisi tai useampia itseä vahingoittavia toimintoja päivässä
  • Henkilö käyttää useita menetelmiä vahingoittaessaan itseään, ja hän on tehnyt vakavia kudosvaurioita.
  • Samanaikaista syömisoireilua ja päihteiden käyttöä
  • Laaja psykiatrinen hoitohistoria ja diagnooseja
  • Usein psykiatrisen hoidon tukena myös lääkitys
  • Usein kokenut psyykkistä, fyysistä tai seksuaalista hyväksikäyttöä.
  • Ei pelkää kuolemaa. Usein yrittänyt tehdä itsemurhan.
  • Riippuvuus ja toleranssi ovat kehittyneet.
  • Kyky aistia kipua on heikentynyt.
  • Viiltely on pakonomaista.
  • Itsetuhoisella käyttäytymisellä on psyykkisiä, fyysisiä, sosiaalisia ja koulunkäynnissä tai työelämässä näkyviä seurauksia.
  • Osa ei halua tai ei usko pystyvänsä lopettamaan itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, osa haluaa lopettaa.

Itsetuhoisen käyttäytymisen tutkiminen

Jokainen itsetuhoisesti käyttäytyvä ihminen on erilainen. Viiltelijöiden taustat ja elämänhistoriat ovat ainutkertaisia. Samalla tavoin ympäristö on jokaiselle erilainen, myös saman perheen sisällä kasvaneille lapsille. Niin ikään ihmisten oppimat käyttäytymismallit ovat yksilöllisiä ja ainutlaatuisia.

Itseä vahingoittavaa käyttäytymistä tutkitaan haastattelemalla:

  • Milloin henkilö on alkanut vahingoittaa itseään? Tapahtuiko hänen elämässään tuolloin jotain merkittävää? Millä tavoin viiltely auttoi häntä tuolloin?
  • Milloin hän on vahingoittanut itseään edellisen kerran? Mitä tuolloin tapahtui?
  • Miten viiltäminen auttaa tällä hetkellä? Millaiset tilanteet tyypillisesti laukaisevat viiltelyn?
  • Milloin henkilö on onnistunut olemaan vahingoittamatta itseään? Mikä häntä tuolloin auttoi?

Hoitomuodot

Viiltelyä hoidetaan monin eri tavoin ja painotuksin. Hoitotapa määräytyy hoitotahon edustaman terapiasuuntauksen mukaan. Suomessa tavallisimmat psykoterapiasuuntaukset ovat kognitiivinen psykoterapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, kognitiivis-analyyttinen, psykodynaaminen, perheterapeuttinen ja ratkaisukeskeinen psykoterapia.

Kognitiivinen psykoterapia

Kognitiivisessa lähestymistavassa keskeistä on auttaa yksilöä tunnistamaan viiltelyyn johtavien tilanteiden ja tapahtumien vaikutus omiin ajatuksiin ja tunteisiin ja näiden yhteys viiltelyimpulsseihin.

Hoidossa haetaan tehokkaampia ahdistuksen hallintakeinoja ja opetellaan tunnistamaan tarkemmin omia tunteita, olemaan avoimempi ja hyväksyvämpi suhteessa omiin tunteisiin ja ajatuksiin, ilmaisemaan omia tarpeita ja olemaan jämäkkä ihmissuhteissa sekä rakennetaan tasapainoisempaa suhdetta omaan kehoon.

Dialektinen käyttäytymisterapia

Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) on kehitetty erityisesti itsetuhoisten ja epävakaiden potilaiden hoitoon, ja sillä on laajaa tutkimusnäyttöä epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa. Dialektinen käyttäytymisterapia on käsikirjapohjainen hoito-ohjelma, jonka on kehittänyt amerikkalainen psykologian professori Marsha Linehan.

Hoito-ohjelmassa potilas oppii ketjuanalyysien avulla ymmärtämään itsetuhoisen käyttäytymisen laukaisevia tekijöitä, sitä vahvistavia tekijöitä ja sen seurauksia. Uusien taitojen avulla hän oppii käyttäytymään joustavammin, paremmin toimivilla tavoilla. Näitä taitoja ovat ahdistuksen sieto, tunteiden säätely, tehokkaampi vuorovaikutus ja keskitien taidot.

Skeematerapia

Skeematerapia kuuluu DKT:n rinnalla ns. kolmannen aallon kognitiiviseen terapiakenttään. Sen on kehittänyt amerikkalainen psykoterapeutti Jeffrey E. Young. Skeematerapiassa esim. masennuksen ja ahdistuksen nähdään johtuvan ongelmallisista ydinuskomuksista sekä ajattelu- ja toimintamalleista. Näitä malleja kutsutaan tunnelukoiksi. Tunnelukkojen nähdään syntyvän jo lapsuusaikana.

Skeemat ovat käsittelemättöminä melko pysyviä ja joustamattomia. Skeemat ovat kuin vääristävät silmälasit, joiden läpi havaitsemme itsemme ja koko muun maailman. Skeematerapian päämääränä on auttaa potilasta tunnistamaan omat ”silmälasinsa” ja samalla ymmärtämään, mistä hänen oireensa johtuvat. Siihen käytetään kognitiivisen psykoterapian tekniikoita ja harjoituksia, joiden avulla pitkäaikaiset persoonallisuutta koskevat ongelmat on mahdollista purkaa ja selvittää.

Psykodynaaminen psykoterapia

Psykodynaaminen lähestymistapa korostaa viiltelyn hoidossa potilaan suhdetta omaan kehoonsa. Omaan kehoon ei ole kehittynyt riittävän mielihyvän sävyistä suhdetta ja älyllinen kehitys dominoi. Nuoren on vaikea hyväksyä seksuaaliseksi muuttuvaa kehoaan ja hän pyrkii hallitsemaan ja kontrolloimaan sitä. Tällainen suhde omaan kehoon altistaa syömishäiriölle ja viiltelylle.

Tässä lähestymistavassa korostuvat lapsuuden traumojen vaikutukset, joiden seurauksena ja käsittelytapana viiltely nähdään. Viiltely on keino hallita tunteita ja ottaa oma paha olo hallintaan. Viiltely antaa tunteen, että voi kontrolloida itse tunnetta, jonka pelkää muuttuvan hallitsemattomaksi.

Erityisesti aggression käsittely on vaikeaa, koska ympäristön sietokykyyn aggression suhteen ei voi luottaa. Näin ollen aggressio kääntyy sisäänpäin ja syntyy masokistinen suhde omaan itseen. Kärsimyksestä tulee sanaton ase, jolla henkilö toivoo pystyvänsä vaikuttamaan myös hänelle tärkeisiin ihmisiin.

Ratkaisukeskeinen psykoterapia

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa painotetaan viiltelijän vahvuuksia ja kekseliäisyyttä sekä hyödynnetään perheterapeuttista viitekehystä. Terapiaprosesseissa tavataan yleensä myös nuoren perheenjäseniä tai muita nuorelle tärkeitä ihmisiä. Heitä ohjataan toimimaan nuoren tukena ja apuna niillä tavoin, jotka nuori itse kokee tärkeäksi.

Ratkaisukeskeisyyden keskeinen pyrkimys on niin sanottu ongelman normalisointi. Viiltely nähdään pahana tai erikoisena tapana hallita ahdistusta. Ihminen voi oppia uusia tapoja hallita ahdistusta. Uusien tapojen löytymiseen hän tarvitsee kekseliäisyyttä, rohkaisua ja usein muiden ihmisten apua.

Hoitoon ohjaus

Viiltelystä kannattaa kertoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kouluterveydenhoitajalle, kuraattorille, psykologille tai lääkärille. Masennusoireet ja voimakas häpeä viiltelemisestä vaikeuttavat kuitenkin viiltelijöiden hakeutumista avun piiriin.

Itseään vahingoittavien nuorten on usein vaikea ilmaista tarpeitaan sanallisesti. Sen sijaan he toivovat, että joku huomaisi heidän avun tarpeensa nähdessään viiltelyjäljet. Jos nuoren vanhempi, kouluterveydenhoitaja tai joku muu aikuinen näkee nuorella viiltelyjälkiä, niistä on aina keskusteltava ääneen. Nuorelle tulee ilmaista rauhallisesti ja syyllistämättä, että viiltelystä tulee keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Nuorelle tulee viestiä samaan aikaan sekä ongelman vakavuudesta että toivosta: viiltelystä voi päästä eroon. Viiltelyä voidaan hoitaa ja hoidossa voidaan selvittää, mihin nuori pyrkii vahingoittamalla itseään. Ystävien ja vanhempien kanssa keskustelu on nuorelle aina tärkeää, mutta tässä tilanteessa se ei ole enää riittävä apu nuorelle.

Nuori voidaan ohjata kouluterveydenhuoltoon, nuorten kriisipisteeseen, terveyskeskukseen tai lääkärin lähetteellä nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Akuutisti itsetuhoinen yksilö tulee ohjata päivystykseen.

Jos ystäväsi vahingoittaa itseään, voit kertoa hänelle, ettei asian kanssa tarvitse jäädä yksin. Jos ystävääsi pelottaa puhua viiltelystä kenellekään aikuiselle, voit lupautua lähtemään hänen kanssaan terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolle.

Toisinaan viiltely tarttuu yksilöstä toiseen nuorten muodostamissa ryhmissä. Apua viiltelyyn kannattaa hakea heti, koska kokeiluvaiheessa viiltelykäyttäytymisestä on helpointa päästä eroon. Viiltelystä on mahdollista luopua siinä vaiheessa, kun yksilöllä on käytössään muita keinoja säädellä ahdistusta ja tunnottomuutta. Mitä pidempään ongelma on jatkunut, sitä pidempään toipuminen tyypillisesti kestää.

Omahoito-ohjelma

Jos kärsit viiltelystä, mutta et uskalla kertoa siitä kenellekään, tutustu Nuorten mielenterveystalon Vapaaksi viiltelystä -omahoito-ohjelmaan: ks. «https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx»1. Ohjelma sisältää tehtäviä, joiden avulla voit oppia ymmärtämään paremmin omaa itsetuhoista käyttäytymistäsi. Opit myös uusia taitoja, jotka auttavat sinua elämään ilman viiltelyä. Ohjelma perustuu Kustannus Oy Duodecimin 2014 julkaisemaan Vapaaksi viiltelystä -kirjaan.

Jos omahoito-ohjelmasta ei ole apua tai sinulla on vakavia itsetuhoisia ajatuksia, ota pikaisesti yhteyttä lääkäriin.

Käytettyjä lähteitä

Myllyviita K. Vapaaksi viiltelystä. 1-3. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2014.