Etusivu » Hurlerin syndrooma (Orphanet)

Hurlerin syndrooma (Orphanet)

Harvinaiset sairaudet
26.3.2015
Toimitus

Tämä on Orphanet-artikkeli «Orphanet-tietokannan esittely»1

Mukopolysakkaridoosi tyyppi 1-sairauksien vaikein muoto on lysosomaalinen kertymäsairaus, jolle on tyypillistä luustopoikkeavuudet ja viivästynyt motorinen ja älyllinen kehitys, sydänvika, hengitysvaikeudet, suurentunut maksa ja perna, tunnusomaiset kasvonpiirteet ja lyhentynyt eliniän ennuste.

Potilaille ilmaantuu ensimmäisen elinvuoden aikana luuston ja lihasten poikkeavuuksia, luutumishäiriöitä, rinta-lantiorangan kyfoosi, kasvojen piirteiden lisääntyvä karkeus (isopäisyys ja pullottavat otsaluut, matala nenänselkä, leveä nenänpää ja eteenpäin avautuvat sieraimet, täyteläiset posket ja paksut huulet), kardiomyopatia, läppävikoja, sensorisneuraalinen kuulon heikentyminen, suurentuneet risakudokset ja vuotava nenä. Kehityksen viivästyminen havaitaan toisen elinvuoden aikana, se tapahtuu pääasiassa puheen alueella älyllisten kykyjen ja aistien toiminnan heikentyessä etenevästi. Toisen ikävuoden jälkeen voi kehittyä myös hydrokefalus. Sarveiskalvosamentumat kehittyvät 3. ikävuoden jälkeen. Muita oireita ovat sisäelinten suurentuminen, herniat ja hirsutismi.

Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja sen aiheuttavat mutaatiot IDUA-geenissä, mikä aiheuttaa alfa-L-iduronidaasientsyymin täydellisen puutteen, josta seuraa dermataani- ja heparaanisulfaatin kertyminen lysosomeihin. Varhainen diagnoosi on vaikea, koska ensimmäiset oireet ovat epäspesifisiä. Se perustuu heparaani- ja dermataanisulfaatin erityksen lisääntymiseen virtsaan sekä entsyymipuutoksen toteamiseen leukosyyteissä tai fibroblasteissa. Myös geenitesti on olemassa.

Perheille tulee tarjota perinnöllisyysneuvontaa ja geenitutkimuksia myös pariskunnille, joiden suvussa on esiintynyt tautia. Sikiödiagnostiikka on mahdollinen mittaamalla entsyymiaktiviteettia viljellyistä korionvillus- tai lapsiveden soluista ja geenitutkimuksella niissä tapauksissa, joissa perheen mutaatiot ovat tiedossa.

Hoito on moniammatillista. Hematopoieettisten kantasolujen siirto on alle 2,5-vuotiaiden potilaiden ensisijainen hoito, ja valikoiduissa tapauksissa vanhemmillakin, koska se voi pidentää elinikää, säilyttää kognition ja parantaa joitakin somaattisia vaivoja. Kantasolusiirto tulisi suorittaa taudin varhaisvaiheessa, ennen kuin kehityksen taantuminen alkaa. Entsyymikorvaushoitoa laronidaasilla suositellaan viikoittaisina infuusioina kaikille potilaille elinaikaiseksi hoidoksi. Se lievittää muita kuin neurologisia oireita. Varhaisen entsyymikorvaushoidon on todettu viivästyttävän ja jopa estävän joidenkin oireiden kehittymistä.

Muut hoitotoimet ovat pääasiassa tukea antavia. Niihin kuuluu kirurginen hoito (kita- ja nielurisojen poisto, tyräleikkaukset, hydrokefaliassa läppäleikkaukset, sydämen läppien korjausleikkaukset, karpaalitunnelin avaus, selkäytimen vapauttaminen puristuksesta), fysio-, toiminta- ja puheterapia, hengityksen tuki (CPAP), kuulokojeet ja kivun sekä maha- ja suolistovaivojen lääkehoito. Potilaat menehtyvät usein ensimmäisen vuosikymmenen aikana hengitys- ja sydänkomplikaatioihin, mutta entsyymikorvaus- ja kantasolusiirto voivat parantaa eliniän ennustetta. Diagnoosin varhainen ajankohta ja hoidon aloitus ovat tärkeitä tekijöitä molempien hoitojen onnistumisessa. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/200 000.

Orphanet ORPHA93473 «http://www.orpha.net/consor/cgi-bin/Disease_Search.php?lng=EN&data_id=12381»1