Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely

Syndroomaan kuuluu 3 päälöydöstä: peräaukon avautumattomuus, ulkokorvan kehityshäiriöt, joihin liittyy usein sensorineuraalinen ja/tai johtumistyyppinen kuulon alenema, ja peukalon epämuodostumat. Näihin liittyy usein muitakin poikkeavuuksia pääasiassa munuaisissa ja sydämessä. Kliininen kuva vaihtelee samankin perheen sisällä.

Useimmilla potilailla on avautumaton peräaukko (82 %), poikkeavat korvalehdet, kuten yläosastaan kääntynyt korvalehti ja korvan edessä sijaitsevat pienet kyhmyt (tagit) sekä kuulon alenema (65 %) ja peukalon epämuodostumat (89%), kuten kolmijäseninen, ylimääräinen ja joskus tavallista pienempi peukalo. Muita tavallisia oireita ovat munuaisten toimintahäiriöt (27 %), mukaan lukien munuaisten vajaatoiminnan loppuvaihe (42 %), joihin voi liittyä munuaisten rakenteellisia poikkeavuuksia, jalkaterien epämuodostumia (52 %), kuten lattajalkaisuus ja päällekkäiset varpaat, sekä virtsa- ja sukuelinten epämuodostumia, kuten hypospadia, puuttuva emätin, kaksiosainen kohtu, kaksiosainen kivespussi ja piilokiveksisyys (36 %).

Harvinaisia oireita ovat silmien poikkeavuudet (värikalvon kolobooma eli halkio, pienisilmäisyys, harmaakaihi, suoni- ja verkkokalvon kolobooma näkövamman kanssa), munuaispoikkeavuudet (munuaisten puutokset tai vajaakehitys ja rakkulamunuaiset) ja sydänviat (eteis- ja kammioväliseinäaukot, Fallot'n tetralogia, truncus arteriosus, keuhkovaltimon puutos ja avoin valtimotiehyt). Muut harvinaiset oireet ovat peräisin ruoansulatuskanavasta (peräaukon ahtaus, krooninen ummetus, reflux-tauti) ja hermostosta (Duanen anomalia eli karsastusoireyhtymä Duanen syndrooma (Orphanet), Arnold-Chiarin tyypin I malformaatio, älyllisen kehityksen viivästyminen (10 %), käytöshäiriöt, kasvohermohalvaukset ja aivokurkiaisen takaosan alikehittyneisyys). Kylkiluu- ja lieviä nikamien epämuodostumia, pienikasvuisuutta ja synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa on raportoitu harvinaisissa tapauksissa.

Oireyhtymä periytyy autosomissa vallitsevasti ja sen aiheuttavat mutaatiot SALL1-geenissä. Noin puolet tapauksista syntyy de novo- mutaation kautta. Yli 70 lopetuskoodi (nonsense)-, lukukehys (frameshift)- ja silmukoitumista estäviä (splice) mutaatioita on todettu. Suuria tai koko geenin deleetioita on myös kuvattu. Joillakin potilailla tautia aiheuttava mutaatio on SALL4-geenissä SALL1-geenin sijaan.

Diagnoosi perustuu tyypillisiin kliinisiin löydöksiin. Joillakin potilailla on SALL1-geenin mutaatio, mutta vain osa näistä poikkeavuuksista. Mutaation tunnistaminen varmistaa diagnoosin. Molekyylikaryotyyppausta suositellaan suurempien deleetioiden laajuuden ja deleetion sisältämien geenien määrittämiseksi. Sikiödiagnoosi on mahdollista, mutta vaatii yleensä tautimutaation tunnistamisen perheessä. Jos sikiöllä nähdään ultraäänitutkimuksessa oireyhtymälle tyypilliset epämuodostumat, SALL1-geenin tutkimukset ovat mahdolliset myös sikiönäytteistä. Perheille tulee tarjota perinnöllisyysneuvontaa.

Hoitona on peräaukon puutoksen välitön korjaus leikkauksella ja käsien ja jalkojen vaikeiden epämuodostumien kirurgia myöhemmin. Sydänviat hoidetaan tavanomaisesti, keinomunuaishoitoa ja munuaisten siirtoakin voidaan tarvita. Kuulovamman varhainen hoito on olennaista. Ennuste riippuu munuais- ja sydänoireiden vaikeudesta. Henkisen kehityksen ennustaminen ei ole mahdollista. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/250 000. Toistaiseksi on julkaistu yli 100 tapausta, mutta tarkkaa lukua esiintyvyydestä on vaikea määritellä, koska oireyhtymässä on päällekkäisyyttä samantapaisten oireyhtymien kanssa.

Orphanet ORPHA857