Etusivu » Leukemia ja suun terveys

Leukemia ja suun terveys

Terve suu
19.12.2019
Sisko Honkala

Akuutteihin myelooisiin leukemioihin kuuluu suuoireina ikenien turpoaminen. Lisäksi suussa saattaa esiintyä sienitulehduksia (ks. «Suun sienitulehdukset»1), limakalvohaavaumia ja ienverenvuotoa. Ikenet voivat olla myös kalpeat anemian takia. Akuuteissa leukemioissa saattaa esiintyä toistuvia haavaumia ikenien alueella ja vaikeita ien- ja suutulehduksia, jotka eivät reagoi hoitoon.

Leukemia eli verisyöpä johtuu luuytimen valkosolujen esiasteiden muuttumisesta pahanlaatuisiksi syöpäsoluiksi. Siinä ei muodostu yksittäistä kasvainta kuten muissa syöpämuodoissa, vaan syöpäsoluja kiertää veressä ja luuytimessä. Joskus syöpäsoluja kertyy imusolmukkeisiin ja muihin elimiin.

Leukemiat luokitellaan solualkuperän mukaan myelooisiin (luuydinperäisiin) ja lymfaattisiin (imukudosperäisiin) sekä pahanlaatuisen solun erilaistumisasteen mukaan akuutteihin ja kroonisiin. Aikuisilla yleisin leukemian muoto on krooninen lymfaattinen leukemia (KLL). Aikuisten akuuteista leukemioista 80 % on myelooisia leukemioita (AML). Akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) on lasten tavallisin syöpätauti.

Leukemioiden hoito

Krooninen lymfaattinen leukemia etenee hitaasti. Jos tauti ei oireile, sitä voidaan seurata useita vuosia ennen hoitojen aloittamista. Hoito on kuitenkin aloitettava, jos selviä oireita ilmaantuu, veriarvot (hemoglobiini tai trombosyytit) laskevat selvästi, veren valkosolujen määrä kasvaa nopeasti ja imusolmukkeet tai perna kasvavat huomattavasti. Hoitona käytetään solunsalpaajien (fludarabiini, bendamustiini) ja vasta-aineiden (kuten obinututsumabi) tai tyroksikinaasiestäjän (ibrutinibi) yhdistelmähoitoja. Tyrosiniikinaasin estäjät (imatinibi ja aksitinibi) sopivat kroonisen myelooisen leukemian hoitoon. Aikuisten AML:ssä allogeenisillä kantasoluhoidoilla voidaan saavuttaa 60–70 %:n paranemisvaste. Hyöty on suurin taudeissa, joiden ennuste on huonoin.

Solunsalpaajahoito ja suun terveys

Solunsalpaajalääkitys on suun kannalta erityisen ongelmallista (taulukko «Lääkkeiden vaikutukset suun terveyteen»2). Suoran toksisen (myrkyllisen) vaikutuksensa vuoksi solunsalpaajat estävät suun epiteelin normaalin uusiutumisen. Solunsalpaajahoidon aiheuttama verisolumuodostuksen heikkeneminen luuytimessä (luuydinsuppressio) altistaa suun sieni-, virus- ja bakteeritulehduksille sekä lisää taipumusta ikenien ja limakalvojen liikakasvuun ja verenvuotoon.

Lisäksi solunsalpaajat heikentävät syljeneritystä ja syljen puolustusmekanismeja häiritsemällä sylkirauhasten toimintaa ja kuivattavat täten suuta (ks. «Kuiva suu»3) ja lisäävät hampaiden reikiintymisen riskiä (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»4). Kariesta esiintyy muutoinkin enemmän kuin terveillä henkilöillä, mikä johtuu suun kuivumisen lisäksi oksentelusta, muutoksista ruokavaliossa, huonontuneesta suuhygieniasta ja syljen happamuudesta. Sairauden akuutissa vaiheessa sekä mutans-streptokokki- että laktobasillibakteerien (ks. «Suun mikrobit»5) määrät suussa lisääntyvät, mikä edelleen lisää hampaiden reikiintymisen riskiä.

Suun limakalvo-oireet vaihtelevat lieväoireisesta kivusta haavaiseen, rajuun suutulehdukseen. Solunsalpaajahoitojen takia suupieliin (kuva «Suupielten tulehdus eli keiliitti»1) ja huuliin tulee haavaumia ja makuaisti heikkenee. Suussa on polttava tunne. Suun limakalvojen sienitulehduksissa (ks. «Suun sienitulehdukset»1) limakalvoille muodostuu alustaltaan irtoava peite, jonka alla on helposti vuotava, punoittava limakalvo. Vaurioitunut limakalvo tulehtuu helposti ja voi johtaa yleistulehdukseen.

Osa solunsalpaajien haittavaikutuksista ilmenee välittömästi, osa päivien, jopa viikkojen kuluttua. Solunsalpaajien aiheuttamat suumuutokset ovat yleensä ohimeneviä ja paranevat hoitojen päätyttyä.

Suun puolustuskyky tuhoutuu käytännössä kokonaan, jos solunsalpaajalääkitykseen joudutaan vielä yhdistämään sylkirauhasten alueelle kohdistuva sädehoito.

Lapsilla (etenkin alle 3-vuotiailla) solunsalpaajahoito lisää riskiä hampaiston kehityshäiriöihin. Hoito voi aiheuttaa hammaspuutoksia, hampaiden pienikokoisuutta ja häiriöitä kiilteen muodostumisessa, viivästyttää hampaiden puhkeamista ja heikentää hampaiden juurten kehitystä (lyhytjuurisuus). Solunsalpaajahoidon saaneilla lapsilla 46–62 %:lla ilmenee hampaiston poikkeavuuksia, kantasoluhoidon saaneilla lähes kaikilla.

Leukemia ja suun hoito

Omahoito

Hampaiden ja suun hygieniasta huolehtiminen on erittäin tärkeää solunsalpaajien aiheuttaman suun kuivumisen ja suun infektioherkkyyden lisääntymisen takia. Lisäksi tehostetulla suun hoidolla voidaan ehkäistä limakalvovaurioiden syntymistä ja vaurioiden pahenemista.

Suu tulee puhdistaa jokaisen aterian jälkeen huuhtomalla suu huolellisesti vedellä tai suola(sooda)liuoksella (taulukko «Suola(sooda)liuoksen valmistus ja käyttö suun mukosiitin ehkäisyssä ja hoidossa. Muunnelma Grönholm, Toivari, Mauramo, ym, (2019) mukaan.»1). Kipulääke on usein tarpeellinen limakalvovaurioiden aiheuttamiin kipuihin.

Suun kuivumisen ehkäisyyn voidaan käyttää oliivi- tai parafiiniöljyä tai keinotekoista sylkivalmistetta. Dekspantenolivoidetta voidaan laittaa suupielihaavaumiin 3–4 kertaa päivässä. Amfoterisiini B -imeskelytabletteja käytetään yksi tabletti neljästi päivässä 2–4 viikon ajan sienitulehduksen ehkäisemiseksi. Hammasharja tulee vaihtaa kuukauden välein tulehdusten välttämiseksi.

Proteesin käyttäjiä neuvotaan poistamaan proteesit suusta amfoterisiini B -tablettien imeskelyn ja klooriheksidiinihuuhtelun ajaksi. Proteesistomatiitin (ks. «Suun sienitulehdukset»1) hoitoon voidaan käyttää mikonatsoli 2 % -geeliä neljä kertaa päivässä 2–4 viikon ajan (ohut kerros limakalvoille ja puhdistetun proteesin sisäpinnalle). Tarvittaessa hammaslääkäri määrää sienitulehduksen hoitoon suun limakalvoille levitettävää mystatiiniliuosta. Limakalvo-ongelmien ilmaantuessa proteesia tulee käyttää mahdollisimman vähän. Limakalvojen ollessa erityisen kipeät voidaan niihin sivellä puuduttavaa liuosta.

Jos sienitulehdus ilmaantuu, proteesit tulee pestä iltaisin vedellä ja nestemäisellä saippualla ja huuhtoa hyvin. Proteesit säilytetään kuivina yön yli, jolloin sienet kuolevat. Proteesit voidaan lisäksi puhdistaa kerran viikossa tai kerran kuukaudessa liottamalla niitä puoli tuntia 5-prosenttisessa etikkaliuoksessa tai 0,02-prosenttisessa natriumhypokloriittiliuoksessa, minkä jälkeen ne tulee harjata ja huuhdella huolellisesti vedellä.

Solunsalpaajahoitojen aikana kipeän suun takia ruuan tulee olla pehmeää, sosemaista tai nestemäistä limakalvovaurioiden ja kipujen mukaan. Kylmä, mieto, vähähappoinen ja vähäsuolainen ruoka ärsyttää vähemmän. Alkoholin ja tupakan käyttöä tulisi välttää solunsalpaajahoitojen aikana suun limakalvoärsytyksen vuoksi.

Leukemiaa sairastava saattaa tarvita joko henkilökunnan tai omaisten apua suun hoidossa solunsalpaajahoidoista aiheutuneen kivun, pahoinvoinnin tai väsymyksen takia.

Asiantuntijahoito

Mahdolliset tulehdukset suussa ja hampaissa tulee hoitaa ennen syöpähoitojen aloittamista. Leukemiaa sairastavan suun terveydenhoito tulee toteuttaa yhteistyössä hoitavan hematologin kanssa.

Ennen solunsalpaajahoidon aloittamista tulisi sairaalan suusairauksien poliklinikalla tehdä suun- ja hampaiden tutkimus. Tutkimuksessa huomioidaan syövän hoitojen välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset suun terveyteen ja huolehditaan, että potilaalla on riittävä purentatoiminto ravitsemuksen kannalta ja osana elämänlaatua.

Suussa olevat tulehduspesäkkeet (hampaiden juurenkärkipesäkkeet, osittain puhjenneisiin viisaudenhampaisiin liittyvät tulehdukset, ientulehdus ja suun sienitulehdus) tulee hoitaa ennen syöpähoitojen aloittamista. Jos tulehtunut hammas täytyy poistaa, tulisi se tehdä viimeistään 7–10 päivää ennen syöpähoitojen alkamista.

Mikäli solunsalpaajalääkityksen aikana ilmenee tarvetta akuuttiin suun terveydenhoitoon, tulee hoito tehdä mikrobilääkesuojassa (antibioottisuojassa; taulukko «Sydänläppätulehduksen (endokardiitin) ehkäiseminen suun toimenpiteissä»6) solunsalpaajahoitojaksojen välillä. Tässä tapauksessa hoito kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin. Solunsalpaajahoitojen päätyttyä ja veriarvojen normalisoiduttua suun terveydenhoito ei vaadi erityisjärjestelyjä.

Ennen solunsalpaajahoitojen aloittamista tulee leukemiaa sairastavalle antaa ohjeet hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi ja limakalvo-oireiden hoitamiseksi. Lisäksi on hyvä keskustella ravinnon ja ravintotottumusten merkityksestä suun terveyden omahoidossa.

Jos lapsi sairastaa leukemiaa, on vanhemmille kerrottava solunsalpaajahoidon mahdollisista suuvaikutuksista ja keinoista niiden ehkäisemiseksi. Osastohoidossa pienten lasten tutit tulee keittää säännöllisesti ja vaihtaa uusiin usein.

Aiheeseen liittyvä ohje, ks. Leukemia ja suun terveys «Leukemia ja suun terveys»7.

Taulukko 1. Suola(sooda)liuoksen valmistus ja käyttö suun mukosiitin ehkäisyssä ja hoidossa. Muunnelma Grönholm, Toivari, Mauramo, ym, (2019) mukaan.
ValmistusohjeSekoita 1 tl suolaa ja (haluttaessa) 1 tl soodaa (leivinjauhetta) 1 litraan vettä.
Säilytä suuhuuhde kannellisessa astiassa huoneenlämmössä.
Valmista päivittäin tuore suuhuuhde ja heitä vanha pois.
Käyttöohje:Sekoita hyvin ennen käyttöä.
Huuhtele ja kurlaa 1 rkl (15 ml) huuhdetta ja sylje pois.
Toista 2–3 kertaa joka käyttökerralla.
Käytä huuhdetta päivän aikana kahden tunnin välein.