Yleistä
Helikobakteeri on vasta 1980-luvulla tunnistettu bakteeri, joka elää mahan limakalvon pinnalla. Mahan sisältö on hyvin hapan, mutta bakteeri on kehittänyt keinoja menestyäkseen niissä oloissa. Helikobakteeri-infektio on yleinen ja se on yhteydessä hygieenisiin oloihin. Kehitysmaissa noin 80 %:lla aikuisista on helikobakteeri. Suomessa vanhemmissa ikäluokissa, jotka viettivät lapsuutensa vähemmän hygieenisissä oloissa, yli puolella löytyy helikobakteeria, 50–70-vuotiaista noin neljäsosalla ja vuoden 1990 jälkeen syntyneillä vähemmän kuin yhdellä kymmenestä. Nykyisin maahanmuuttajilla helikobakteeria esiintyy lähes iästä riippumatta noin 70 %:lla.
Helikobakteeri-tartuntojen esiintyvyys vähenee länsimaissa. Tartunta saadaan usein lapsuudessa, todennäköisesti perheenjäseneltä. Tartuntareitit ovat huonosti tunnettuja, mutta infektio levinnee ihmisestä ihmiseen tapahtuvana tartuntana, todennäköisimmin suusta suuhun tai mahanesteen välityksellä oksentelun ja pulauttelun kautta.
Helikobakteeri-infektion oireet ja lisäsairaudet
Infektio on useimmiten oireeton. Osalla potilaista voi esiintyä ylävatsavaivoja, joskin ylävatsavaivat ovat vain harvoin helikobakteerin aiheuttamia. Helikobakteeri-infektioon voi liittyä raudanpuuteanemiaa.
Helikobakteeri-infektio aiheuttaa mahatulehduksen (gastriitin) ja johtaa 10–20 %:lla pohjukaissuoli- tai mahahaavan kehittymiseen. Helikobakteeri-infektio lisää mahasyövän riskiä 2–6-kertaisesti.
Helikobakteerin toteaminen
Helikobakteerin toteamiseksi on käytettävissä useita testejä. Bakteeri voidaan todeta mittaamalla veren vasta-ainetaso tai ulostetesteillä.
Näiden testien lisäksi bakteeri voidaan todeta mahalaukun tähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta. Lääkäri arvioi, mitä testejä missäkin tapauksessa käytetään.
Oireettoman väestön helikobakteeriseulontaan ei ole perusteita.
Helikobakteerin hoito
Helikobakteeri-infektio on aina syytä hoitaa, ellei ole erityisiä lääketieteellisiä perusteita hoitamatta jättämiselle. Toiminnallisessa ylävatsavaivassa helikobakteerin häätöhoitoa suositellaan, mutta se ei aina tehoa ylävatsaoireisiin.
Helikobakteerin häätöhoito kestää viikon. Hoitoon kuuluu kolme lääkettä: tehokas mahan haponeritystä salpaava lääke ja kaksi eri antibioottia (tavallisesti klaritromysiini ja amoksisilliini). Tupakointi kuurin aikana heikentää hoitotulosta. Helikobakteerin häädön onnistuminen varmistetaan sopivalla testillä aikaisintaan kuukauden päästä hoidosta.
Helikobakteerin ehkäisy
Elintaso vähentää helikobakteeri-infektioita parantuneen hygienian kautta. Kuitenkaan helikobakteerilta suojaavia elintapoja ei tunneta.
Kirjallisuutta
- Koskenpato J. Ulkustauti, helikobakteeri-infektio ja krooninen gastriitti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.2.2025.
- Ylävatsavaivat ja refluksioireet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022. Viitattu 8.8.2025.