Ärtyvän suolen oireyhtymä on yleinen vaiva, suomalaisilla sitä esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä. Se on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä.

Vaiva on monelle kiusallinen, mutta ei onneksi vaarallinen. Siihen ei liity vaikeita sairauksia, eikä se muutu pahanlaatuiseksi vuosien saatossa. Aiemmin tilaa kutsuttiin ärtyneeksi paksusuoleksi, mutta nimi on muutettu, koska myös ohutsuolen on todettu olevan osallisena oireisiin.

Englanniksi ärtyvän suolen oireyhtymä on "irritable bowel syndrome", minkä vuoksi siitä käytetään usein lyhennettä IBS.

Syyt

Ärtyneen suolen oireyhtymä on niin sanottu toiminnallinen suolistovaiva. Perusteellisissakaan tutkimuksissa suolesta ei löydy selkeää vikaa, mutta sen toiminta on häiriintynyt. Ärtyvästä suolesta kärsivillä henkilöillä suoliston mikrobikirjo on kapeampi kuin terveillä henkilöillä, mutta vielä ei tiedetä, miten tämä liittyy oireiden syntyyn. Mahdollisia syitä oireille voivat olla suolen seinämän läpäisevyyteen ja suolen liikkeisiin liittyvät syyt, matala-asteinen tulehdus tai kivun aistimiseen ja hermoston toimintaan liittyvä häiriö.

Ruokailu usein pahentaa oireita, ja siksi niitä voidaan vähentää sopivin ruokavaliomuutoksin, ks. alla. Joskus ärtyvä suoli liittyy myös muihin toiminnallisiin oireisiin sekä psyykkisiin tekijöihin kuten masennukseen ja ahdistukseen.

Oireet

Ärtyvän suolen oireyhtymä ilmenee eri puolilla vatsaa tuntuvana kipuna. Suolen toiminnassa on yleensä muutoksia: ulostaminen on joko tavanomaista harvempaa tai tiheämpää ja uloste voi olla kovaa tai löysää. Joskus tuntuu siltä, että suoli ei tyhjene kunnolla ulostaessa. Usein vatsakipu liittyy ulostamiseen. Suurelle osalle potilaita häiritsevimpiä oireita ovat iltaa kohti pahenevat vatsan turvotus ja ilmavaivat.

Oireet voivat vaihdella. Ne voivat olla välillä poissa, välillä ne taas vaivaavat tavallista enemmän. Valtaosalla oireet helpottavat ajan myötä tai pysyvät ennallaan, vain joka viidennellä oireet vaikeutuvat.

Milloin tutkimuksiin

Jos ärtyvän suolen oireyhtymään sopivia oireita on esiintynyt vaihdellen pitempään, voi itse lähteä kokeilemaan alla mainittua ruokavaliota tai muita itsehoitoja. Jos oireet ovat uusia ja haittaavia, on syytä hakeutua lääkäriin. Seuraavissa tilanteissa jatkotutkimukset ovat yleensä tarpeellisia:

  • Esiintyy myös muita oireita, esimerkiksi laihtumista ja väsymystä.
  • Ulosteessa on verta.
  • Suolen toiminta on nopeasti muuttunut (ripulitaipumusta tai ummetusta), ja tämä on jatkunut muutamia viikkoja.
  • Oireet alkavat ulkomaanmatkan tai antibioottikuurin jälkeen.
  • Suvussa esiintyy paksusuolen syöpää, keliakiaa tai tulehduksellisia suolistosairauksia (Crohnin tauti tai haavainen paksusuolen tulehdus).
  • Vaivat jatkuvat hankalina omahoidosta huolimatta.

Sairauden toteaminen

Ärtyneen suolen oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään laboratoriokoetta tai muuta tutkimusta. Diagnoosi tehdään sopivien oirekriteerien täyttyessä sen jälkeen, kun on varmistettu, että oireiden syynä ei ole muita sairauksia. Ärtyvän suolen oireyhtymän diagnoosi voidaan tehdä ilman tähystys- tai ultraäänitutkimuksia, jos oireet ovat jatkuneet pitkään, eikä hälyttäviä oireita ilmene. Epäselvissä tapauksissa tehdään laboratorio- tai muita tutkimuksia. Taudin toteamiseen riittää, jos muuhun sairauteen viittaavaa ei todeta, ja oireet täyttävät ärtyvän suolen oireyhtymän kriteerit. Ärtyvän suolen oireyhtymällä on eri alatyyppejä (ripuliin tai ummetukseen painottuva tai sekamuotoinen), joita voidaan hoitaa eri tavoin. Niiden erottaminen tapahtuu haastattelun perusteella.

Itsehoito

Ärtyvä suoli on pikemminkin ominaisuus kuin sairaus, siihen ei ole parantavaa hoitoa vaan oireet usein aaltoilevat vuosien saatossa. Hoidon tavoitteena on vähentää vaivoja siinä määrin, etteivät oireet haittaa arkielämää. Omin keinoin on mahdollista vaikuttaa paljon oireisiin. Liikunta nopeuttaa suolikaasun ja ulosteen läpikulkuaikaa paksusuolessa. Hoitokokeissa liikunnan on todettu vähentävän ärtyvän suolen oireita. Liikuntana suositellaan 20–60 minuutin kohtalaisten rasittavaa liikuntaa 3–5 kertaa viikossa. Kuitenkin jo 20 minuutin päivittäinen kävely auttaa.

Hoidon kulmakivi on itselle sopivan ruokavalion etsiminen. Yleisesti suositeltavia ovat säännölliset pienet ateriat, riittävä kuidun ja nesteen saanti sekä pahentavien ruoka-aineiden välttäminen (usein kofeiini, rasva, alkoholi ja mausteiset ruuat). Kuituvalmisteet ovat hyödyllisiä, ja psylliumista on eniten hyviä tuloksia.

Ruokavaliohoito ärtyvän suolen oireyhtymässä

Pohjoismaiset ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavalio-ohjeet kehottavat välttämään kaali-, palko- ja sipulikasveja, laktoosia, keinomakeutusaineita ja liukenematonta kuitua (mm. leseet). Pohjoismaiset ruokavalio-ohjeet muistuttavat ns. FODMAP-ruokavaliota, jonka on todettu vähentävän ärtyvään suoleen liittyviä oireita. Osassa tutkimuksista molemmilla on saatu yhtä hyvä vaste. FODMAP viittaa huonosti imeytyviin hiilihydraatteihin, jotka päätyvät paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät niitä ravinnokseen muodostaen kaasuja. FODMAP-ruokavaliota voi kokeilla 4–8 viikon ajan jättämällä pois vältettävät ruoka-aineet, joita sen jälkeen palautetaan ruokavalioon asteittain.

Yksinkertainen keino vähentää FODMAP-hiilihydraatteja on välttää seuraavia elintarvikkeita:

  • Palkokasvit (linssit, pavut, herneet)
  • Sipulikasvit
  • Kaalit
  • Makeiset ja muut tuotteet, joissa on ksylitolia, sorbitolia, mannitolia tai maltitolia
  • "Vatsajogurtit" ja "terveysjuomat", jotka sisältävät lisättyjä kuituja, inuliinia ja frukto-oligosakkarideja (FOS)
  • Laktoosi eli maitosokeri (siirtyminen laktoosittomiin maitotuotteisiin)

Jos edellä mainittujen ruokien välttäminen ei vähennä oireita, voi kokeilla ruokavalion tiukentamista. Tällöin on syytä kääntyä ravitsemusterapeutin puoleen, jolloin varmistetaan ruokavalion turvallisuus. Ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoitoa on kuvattu yksityiskohtaisemmin linkin takaa löytyvässä artikkelissa.

Muu itsehoito

Ummetusvoittoisiin oireisiin voi kokeilla suolen sisältöä lisääviä apteekista saatavia valmisteita, esimerkiksi pellavansiemeniä tai muita ns. liukoisia kuituja (esimerkiksi psyllium). Sen sijaan vehnäleseitä ja muita liukenemattomia kuituja ei pidä käyttää.

Probioottien eli maitohappobakteereita tai muita mikrobeja sisältävien ruoka-aineiden käyttö saattaa vähentää vatsakipua ja turvotusta. Tutkimusten mukaan Bifidobacterium, Lactobacillus- ja Saccharomyces -kannat ja probioottisekoitukset voivat olla hyödyllisiä. Myös piparminttuöljykapseleita voi kokeilla.

Noin joka kolmas ärtyvästä suolesta kärsivä potilas saa oireita gluteenista, vaikka heillä ei ole keliakiaa. Tämä liittyy todennäköisesti viljatuotteista saatavan fruktaanin (FODMAP-hiilihydraatti) määrän vähenemiseen ruokavaliossa.

Lääkehoito

Lääkärillä on käytössä useita keinoja ärtyvän suolen hoitoon, mikäli omahoito ei tuo riittävää apua. Ummetuksen hoitoa voidaan tehostaa lääkärin antamilla lääkkeillä. Vatsakipujen vähentämiseen voidaan käyttää samoja lääkkeitä, joita käytetään masennuksen hoitoon. Ripulin hoitoon voidaan psylliumin lisäksi käyttää erilaisia lääkkeitä, joiden käyttö on syytä aloittaa lääkärin valvonnassa. Psykologisilla hoidoilla on voitu merkittävästi lievittää oireita, jos mukana on mielialaoireita ja ahdistusta. Myös hypnoosihoidosta, joogasta ja rentoutusharjoituksista on mahdollisesti apua ärtyvän suolen oireiden hoidossa.

Ehkäisy

Ärtyneen suolen oireiden ehkäisyyn käytetään samoja toimenpiteitä kuin itsehoidossa.

Enemmän tietoa ärtyvästä suolesta ja FODMAP-ruokavaliosta

Ärtyvän suolen oireyhtymän ravitsemushoito

Ks. Reijo Laatikaisen (Pronutritionist) blogi .

Kirjallisuutta

  1. Punkkinen J. Ärtyvän suolen -oireyhtymä (IBS). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitys 26.10.2020.
  2. Irritable bowel syndrome in adults: diagnosis and management. Clinical guideline [CG61]. National Institute for Health and Care Excellence (NICE). Last updated: April 2017.
  3. Hayee B, Forgacs I. Psychological approach to managing irritable bowel syndrome. BMJ 2007;334(7603):1105-9. PMID: 17525453
  4. Halmos EP, Power VA, Shepherd SJ ym. A diet low in FODMAPs reduces symptoms of irritable bowel syndrome. Gastroenterology 2014;146(1):67-75.e5. PMID: 24076059
  5. Poulsen CH, Eplov LF, Hjorthøj C ym. Irritable bowel symptoms and the development of common mental disorders and functional somatic syndromes identified in secondary care - a long-term, population-based study. Clin Epidemiol 2017;9():393-402. PMID: 28814899