Syyt

Muualla elimistössä ollut bakteeritulehdus voi käynnistää reaktiivisen niveltulehduksen eli reaktiivisen artriitin. Nivelessä ei ole eläviä bakteereita, mutta arvellaan, että bakteerien rakenteita pääsee nivelkalvoille, ja se aiheuttaa reumaattisen tulehdusreaktion.

Reaktiivisen niveltulehduksen voivat käynnistää ripulitauteja aiheuttavat yersinia-, kampylo-, salmonella- ja shigellabakteerit (ks. Ruokamyrkytys) sekä sukupuolitauteihin kuuluva klamydiainfektio. Muita harvinaisempia infektioita ovat keuhkoklamydia, nielurisojen tulehdus (aiheuttajana streptokokki) ja tippuri (aiheuttajana gonokokki). Noin kolmasosalla potilaista reaktiivisen artriitin laukaiseva infektio jää epäselväksi.

Taudin taustalla on usein perinnöllinen alttius, joka liittyy kudostekijään HLA-B27. Tämä tekijä löytyy 14 %:lla suomalaisista. Suurimmalla osalla (60–80 %:lla) reaktiivista artriittia sairastavista on tämä kudostekijä.

Oireet

Nivelvaivat alkavat usein nopeasti 1–4 viikon kuluttua edeltävästä infektiosta, joka voi joskus olla niin vähäoireinen, että potilas ei edes tiedä sairastaneensa sitä. Nivelkipua ja turvotusta on yleensä jalkaterissä, nilkoissa ja polvissa ja puolessa tapauksista myös yläraajoissa. Taudille tyypillinen nivelvaiva on koko sormen tai varpaan makkaramainen turvotus. Vaikeaoireisessa taudissa potilaalla voi olla kuumetta ja moniniveltulehdus, joka haittaa liikuntakykyä.

Reaktiivisessa artriitissa oireita esiintyy myös nivelten ulkopuolella. Kolmasosalla potilaista on tulehduksia jänteiden ja nivelsiteiden kiinnityskohdissa. Melko tavallinen vaiva on akillesjänteen ja jalkapohjan kantakalvon tulehdus, joihin voi liittyä hankalia kantapään alueen kipuja. Risti-suoliluunivelen tulehdus (sakroiliitti) voi aiheuttaa alaselkäkipua ja aamujäykkyyttä.

Joillakin potilailla reaktiivinen tulehdus voi olla myös virtsaputkessa (uretriitti) tai silmän sidekalvolla (konjunktiviitti). Näiden oireiden ja niveltulehdusten yhdistelmää kutsutaan Reiterin taudiksi. Silmän värikalvon tulehdus, kyhmyruusu ja terskan alueen ihottuma ovat harvinaisia.

Reaktiivinen artriitti paranee yleensä kokonaan 3–5 kuukaudessa, mutta n. 10–20 %:lla se voi pitkittyä ja jopa kroonistua.

Toteaminen

Nopeasti alkaneessa yhden tai usean nivelen kivussa ja turvotuksessa on syytä hakeutua pikaisesti lääkärin vastaanotolle. Haastattelussa ja tutkimuksessa selvitetään, onko potilaalla muita reaktiiviseen artriittiin sopivia oireita niveltulehduksen lisäksi ja onko jokin infektio mahdollisesti edeltänyt niveloireita.

Virtsanäytteestä voidaan tutkia klamydian ja tippurin mahdollisuus. Jos ripuli on mennyt jo ohi, ei ulosteen bakteeriviljelyjä yleensä kannata enää ottaa. Verinäytteistä määritetyt bakteerivasta-aineet voivat olla koholla ja antaa varmistuksen reaktiivisesta artriitista (yersinia-, salmonella-, kampylobakteeri- ja klamydia-vasta-aineet). Koholla oleva AST (antistreptolysiini) voi olla merkki sairastetusta streptokokki-infektiosta.

Nivelnesteestä otetussa punktionäytteessä voidaan todeta runsaasti tulehdussoluja, ja verestä määritetyt tulehdusarvot voivat olla hyvinkin korkeita (lasko ja CRP). Reaktiivinen artriitti voi muistuttaa nivelen bakteeritulehdusta, kihtiä ja nivelreumaa. Mikäli näitä epäillään, pyritään potilaalta ottamaan veriviljely ja bakteeriviljely sekä kidenäyte nivelnesteestä. Nivelreumaa epäiltäessä määritetään reumafaktori ja CCP-vasta-aineet.

Hoito

Jos virtsanäytteessä todetaan klamydia tai tippuri tai ripulin aikana otetusta ulosteviljelystä löytyy bakteereita, ne hoidetaan tehokkailla antibiooteilla. Antibioottihoito parantaa sukupuolitaudit ja ripulitaudit, mutta ei niveloireita.

Lievää reaktiivista artriittia voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa. Vaikeaoireista tai pitkittynyttä tautia sairastavat potilaat lähetetään erikoissairaanhoitoon reumapoliklinikalle. Turvonneisiin niveliin voidaan ruiskuttaa glukokortikoidia (kortisonia), ja tämä voidaan toistaa useamman kerran n. 2–4 viikon välein.

Akuutissa vaiheessa käytetään tulehduskipulääkkeitä ja vaikeissa oireissa myös suun kautta otettavaa kortisonihoitoa. Lepo ja tulehtuneiden nivelten hoitaminen kylmillä kääreillä helpottaa oireita.

Mikäli reaktiivinen artriitti pitkittyy, potilaalle voidaan aloittaa reumalääkitys. Useimmiten käytetään metotreksaattia ja sulfasalatsiinia, joihin voidaan yhdistää pieni päivittäinen annos kortisonia. Mikäli perinteiset reumalääkkeet eivät tehoa riittävästi, voidaan kroonista reaktiivista artriittia hoitaa myös biologisilla lääkkeillä.

Ehkäisy

Potilas, jolla on ollut reaktiivinen artriitti, voi saada taudin uudestaan uuden bakteeritulehduksen jälkeen. Sukupuolitauteja ja suolistotulehduksia on syytä välttää mahdollisuuksien mukaan. Jos ulkomaanmatkalla sairastuu kuumeiseen suolistotulehdukseen, siihen voi aloittaa hoitavan lääkärin varalle kirjoittaman antibioottihoidon.

Kirjallisuutta

  1. Nordström D. Reaktiivinen niveltulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.9.2018.
  2. Yli-Kerttula T. Reaktiivinen artriitti. Kirjassa Kauppi M, Karjalainen A, Pirilä L, Puolakka K, Sokka-Isler T, Vähäsalo P (toim.). Reumasairaudet. Kustannus Oy Duodecim 2019.
  3. Tuompo R, Leirisalo-Repo M. Reaktiivisen artriitin hoito. Suomen Lääkärilehti 2006;61:699-701.
  4. Julkunen H, Eklund K. Niveltulehdusten diagnostiikka. Duodecim 2017;133(13):1293-301.