Yleistä

Nivelpsoriaasi on tulehduksellinen reumasairaus, jota esiintyy nimensä mukaisesti psoriaasia sairastavilla. Nivelpsoriaasi on spondylartropatiaryhmän sairaus (nivel-nikamareumasairaus), johon kuuluvat myös selkärankareuma, reaktiivinen artriitti ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin (haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti) liittyvät reumaattiset vaivat. Spondylartropatioiden erityispiirteitä ovat risti-suoliluunivelten tulehdusten lisäksi sormien ja varpaiden makkaramaiset muutokset ja tulehdukset jänteiden ja nivelsiteiden luuliitoksissa ja silmän värikalvossa. Niveltulehdukset ovat usein epäsymmetrisiä ja esiintyvät harvoissa nivelissä. Suomessa ihopsoriaasia sairastaa noin 2 prosenttia väestöstä. Nivelpsoriaasin esiintyvyys vaihtelee ihotaudin keston ja sen vaikeusasteen mukaan. Keskivaikeassa tai vaikeassa pidempään kestäneessä ihopsoriaasissa nivelpsoriaasin esiintyvyys on jopa 20–30 %. Naiset ja miehet sairastuvat nivelpsoriaasiin yhtä usein, mutta taudin muoto, jossa tavataan tulehdusta risti-suoliluunivelten ja selkärangan alueella, on miehillä yleisempi. Nivelpsoriaasi alkaa yleensä 30–50 vuoden iässä.

Perinnöllinen alttius on vahva. Nivelpsoriaasipotilaista noin kolmasosalla esiintyy suvussa ihopsoriaasia. Nivelpsoriaasin kehittymisen riskiä suurentavat taudin esiintyminen suvussa, kynsimuutokset ja ihomuutokset laajoilla alueilla.

Nivelpsoriaasiin liittyy suurentunut riski metaboliseen oireyhtymään (lihavuus, diabetes, korkea verenpaine ja suurentuneet rasva-arvot) ja sitä kautta sydän- ja verisuonisairauksiin. Myös masennus- ja ahdistusoireet ovat nivelpsoriaasipotilailla tavallisempia kuin muulla väestöllä.

Nivelpsoriaasin oireet

Niveloireet ilmaantuvat yleensä iho-oireiden jälkeen tai pienellä osalla jo ennen iho-oireita tai samanaikaisesti iho-oireiden kanssa. Tavallisia oireita ovat nivelten kipu ja arkuus, aamujäykkyys ja turvotus sekä jänteiden kiinnityskohtien kipu. Epäsymmetrisesti ilmenevät harvojen nivelten tulehdukset ovat yleisempiä kuin nivelreumaa muistuttava symmetrinen monen nivelen tulehdus. Pelkästään sormien ja varpaiden kärkinivelten tulehdus on yksi nivelpsoriaasin muoto, johon liittyy kynsimuutoksia. Jänteiden kiinnityskohtien kipuja voi esiintyä ympäri kehoa, erityisesti kantaluussa akillesjänteen ja jalkapohjan kalvojänteen (plantaarifaskian) sekä lantion alueella. Niveliä vaurioittava vaikea taudin muoto on harvinainen.

Jossain vaiheessa jopa puolella potilaista tavataan sormien ja varpaiden makkaramaista turvotusta (daktyliitti), joka johtuu nivelten, jänteiden ja niitä ympäröivien kudosten tulehduksesta. Aamuyöstä herättävä alaselkäkipu ja selän jäykkyys ja liikearkuus viittaavat selkärankareumaa muistuttavaan taudin muotoon. Melko usein psoriaasia sairastavilla on nivelkipuja ilman aktiivista niveltulehdusta. Riski sairastua silmän värikalvotulehdukseen on suurentunut.

Nivelpsoriaasin toteaminen

Jos epäillään nivelpsoriaasia, jatkotutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa reumatologian poliklinikassa. Taudin toteaminen perustuu oireisiin ja lääkärin tutkimuksessa todettuihin nivelten turvotuksiin tai muihin löydöksiin. Nivelpsoriaasin tyypillisiä piirteitä erotuksena monista muista niveltulehduksista ovat sormien ja varpaiden makkaramaisuus, sormien kärkinivelten oireet, jänteiden kiinnityskohtien kiputilat ja selkärangan oireet. Nivelpsoriaasin toteaminen voi olla hankalaa taudin alkuvaiheessa, jolloin oireet voivat olla lieviä ja vaihtelevia. Jos ainoana oireena ovat nivelkivut ilman turvotuksia, ei nivelpsoriaasidiagnoosia voida tehdä.

Nivelpsoriaasi voi muistuttaa nivelreumaa, nivelkulumia, selkärankareumaa (spondylartropatiat) ja fibromyalgiaa. Suvussa esiintyvä ihopsoriaasi voi vahvistaa nivelpsoriaasin epäilyä. Laboratoriokokeet ja kuvantamistutkimukset voivat auttaa taudin määrittämisessä. Tulehdusarvot (lasko ja CRP) ovat usein koholla, mutta voivat olla myös täysin normaalit. Nivelreumassa todettavat reumatekijä ja sitrulliinipeptidivasta-aineet ovat nivelpsoriaasipotilailla useimmiten negatiiviset.

Käsien ja jalkaterien röntgenkuvissa voidaan pitkäkestoisemmassa taudissa nähdä nivelpsoriaasille ominaisia muutoksia, jotka ovat erilaisia kuin nivelkulumissa tai nivelreumassa tavattavat muutokset. Risti-suoliluunivelten ja selkärangan tulehdusmuutokset voidaan havaita röntgenkuvissa ja oireiden alkuvaiheessa parhaiten magneettikuvauksella.

Nivelpsoriaasin itsehoito

Lieviä nivelturvotuksia voi itse hoitaa kylmillä kääreillä, ja tarpeen mukaan voi ottaa ilman reseptiä saatavia kipu- ja tulehduskipulääkkeitä. Liikunta ja lihasten voimaharjoittelu parantavat nivelten liikkuvuutta ja yleistä toimintakykyä.

Myös elintavoilla on merkitystä nivelpsoriaasin hoidossa. On todettu, että hoidossa käytettyjen TNF-salpaajien (biologinen lääke) teho on tupakoivilla nivelpsoriaasia sairastavilla potilailla heikompi kuin tupakoimattomilla. Myös ylipaino liittyy huonoon lääkevasteeseen. Laihduttaminen on hyödyllistä myös sydän- ja verisuonitautien ja niiden riskitekijöiden hoidossa.

Nivelpsoriaasin lääkehoito

Nivelpsoriaasin lääkehoidon valinnassa huomioidaan oireiden aktiivisuus ja laajuus, kuvantamistutkimuksissa todetut mahdolliset nivelvauriot sekä iho-oireet. Lääkityksellä pyritään sammuttamaan reumaattinen tulehdus kokonaan tai lähes kokonaan ja parantamaan myös iho-oireita.

Lievässä yhden tai muutaman nivelen tulehduksessa riittää usein paikallinen glukokortikoidipistos, jonka lisäksi voidaan käyttää kuureittain tai tarpeen mukaan otettavaa tulehduskipulääkettä.

Mikäli edellä mainitut lääkkeet eivät riitä tai tauti on alun perin vaikeampi, on ensisijainen vaihtoehto metotreksaatti. Lääke otetaan joko suun kautta tai pistoksena kerran viikossa, ja sen teho paitsi nivel- myös iho-oireisiin on varsin hyvä.

Mikäli metotreksaatti ei sovi, voidaan nivelpsoriaasin hoidossa käyttää myös muita perinteisiä reumalääkkeitä, kuten sulfasalatsiinia ja leflunomidia. Glukokortikoidia voidaan käyttää myös lyhytaikaisesti pienellä annoksella suun kautta.

Jos aktiivista tautia ei saada perinteisillä reumalääkkeillä rauhoitettua, voidaan aloittaa biologinen lääkitys. Useimmiten käytetään ihon alle pistettäviä TNF-salpaajia, joita on viisi eri valmistetta. TNF-salpaajia on käytetty reumatautien hoidossa jo yli 20 vuoden ajan, ja ne tehoavat hyvin kaikkiin nivelpsoriaasin muotoihin, myös selkärankareuman kaltaiseen tautiin, värikalvotulehdukseen ja melko hyvin myös iho-oireisiin. Viimeisten vuosien aikana käyttöön on tullut useita uusia eri mekanismeilla vaikuttavia biologisia lääkkeitä, joista toiset tehoavat paremmin iho-oireisin ja toiset taas paremmin niveloireisiin. Ihotautilääkärit hoitavat vaikeaa psoriaasia biologisilla lääkkeillä, joista monet auttavat myös niveloireisiin.

Uusia suun kautta otettavia täsmälääkkeitä ovat JAK-estäjät, joiden teho on samankaltainen kuin TNF-salpaajilla. Apremilasti on suun kautta otettava lääke, jota voidaan käyttää, jos monet muut lääkkeet eivät ole sopineet tai tehonneet. Se ei, toisin kuin edellä mainitut lääkkeet, suurenna infektiotautien riskiä eikä se vaadi laboratorioseurantaa. Todennettua tulehdusta risti-suoliluunivelissä tai selkärangan alueella hoidetaan omaehtoisen fysioterapian lisäksi tulehduskipulääkkeillä ja sulfasalatsiinilla, mutta jos ne eivät auta riittävästi, aloitetaan biologinen lääkitys. Sulfasalatsiini ei tehoa iho-oireisiin.

Nivelpsoriaasiin liittyvien sydän- ja verisuonitautien ja niiden riskitekijöiden hoito tapahtuu perusterveydenhuollossa, kuten myös lievän nivelpsoriaasin hoito. Vaikeaa sairautta ja potilaita, jotka käyttävät biologisia lääkkeitä tai JAK-estäjiä seurataan erikoissairaanhoidossa reumatologien toimesta ja joskus yhteistyössä myös ihotautilääkärien kanssa.

Nivelpsoriaasissa ohjeet käytettyjen lääkkeiden tauotuksesta infektioiden ja leikkausten yhteydessä ja lääkkeiden käytöstä raskauden ja imetyksen aikana sekä rokotussuositukset ovat samanlaiset kuin nivelreumapotilailla.

Nivelpsoriaasin ennuste

Nivelpsoriaasin vaikeusaste vaihtelee suuresti. Valtaosalla potilaista oireet ovat lieviä ja pysyvät kurissa tulehduskipulääkkeillä, glukokortikoidipistoksilla ja perinteisillä reumalääkkeillä. Vaikea sairaus voi pidemmän ajan kuluessa johtaa elämänlaadun ja työ- ja toimintakyvyn heikentymiseen. Lääkehoito on 2000-luvun alusta kehittynyt kuitenkin huimaa vauhtia, ja nykyisellään nivelpsoriaasin hoitoon on käytettävissä niin paljon vaihtoehtoja, että hyvinkin vaikea tauti saadaan kohtuudella rauhoitettua.

Nivelpsoriaasia sairastavan potilaan ennustetta parantavat myös sydän- ja verisuonitautien ja niiden riskitekijöiden mahdollisimman hyvä hoito.