Adenomyoosi tarkoittaa sairautta, jossa kohdun limakalvon kaltaista rauhaskudosta muodostuu kohdun lihasseinämän sisään kohdun poikkeavien supistusten seurauksena. Muutokset ovat joko tasaisesti sirottuneina yleensä kohdun takaseinämässä tai paikallisesti kerääntyneinä pesäkkeinä muodostaen niin sanotun adenomyooman. Adenomyoosipesäkkeet reagoivat estrogeeniin kohdun limakalvon tapaan.

Joskus adenomyoosia on pidetty endometrioosin alalajina. Noin 40 %:lla endometrioosipotilaista esiintyy myös adenomyoosia. Adenomyoosi on tavallinen, muutoksia löytyy joka kymmenenneltä hedelmällisen iän lopulla, ja se on yleisempi synnyttäneillä.

Adenomyoosin oireet

Adenomyoosi voi olla täysin oireeton, tai oireet voivat olla ohimeneviä. Jopa 30–40 % tapauksista on oireettomia. Tavallisimpia oireita ovat alavatsakivut, kuukautisiin liittyvät ylimääräiset vuodot sekä joskus tihentynyt virtsaamisen tarve. Joskus voi esiintyä yhdyntäkipuja tai painon tunnetta alavatsalla. Adenomyoosia voidaan erityisesti epäillä, jos kuukautiskivut ilmaantuvat 40 ikävuoden jälkeen. Adenomyoosi voi löytyä sattumalta kohdunpoiston yhteydessä.

Adenomyoosi voi myös osaltaan vaikeuttaa raskauden alkamista: alkio kiinnittyy huonommin kohdun limakalvolle. Lapsettomuuden vuoksi hoitoon hakeutuvilla adenomyoosi esiintyy usein yhdessä endometrioosin kanssa, ja se voi myös huonontaa lapsettomuushoitojen tuloksia. Vaikeissa tautimuodoissa adenomyoosi voi suurentaa raskauskomplikaatioiden riskiä.

Adenomyoosin toteaminen

Epäily adenomyoosista syntyy oireiden perusteella. Synnytykset, keskenmenot, kaavinnat ja runsaat vuodot suurentavat adenomyoosin riskiä.

Tauti on vaikea varmuudella todeta gynekologisessa sisätutkimuksessa; siihen kuitenkin viittaavat selvä kohdun arkuus ja tasainen suurentuminen. Ultraäänitutkimuksella adenomyoosimuutokset eivät läheskään aina löydy. Ultraäänitutkimuksessa paksuuntunut kohdun takaseinä ja lihasseinämässä erottuvat enintään muutaman millimetrin kokoiset rakkulat viittaavat adenomyoosin mahdollisuuteen. Kohdun magneettitutkimus voi auttaa diagnostiikassa. Diagnoosi voidaan saada myös hysteroskopian tai vatsaontelon tähystyksen kautta otettavalla kohtulihaksen koepalalla; näitä tutkimuksia tehdään harvoin. Jos esiintyy ylimääräisiä vuotoja, on hyvä tutkia kohdun limakalvon laatu kohtuontelosta otettavassa kudosnäytteessä.

Diagnoosin varmistus saadaan vasta, jos joudutaan suorittamaan kohdunpoisto, jolloin mikroskooppinen kudostutkimus varmistaa tilanteen. Adenomyoosimuutoksia todetaan 10–35 %:ssa poistetuista kohduista.

Adenomyoosin hoito

Kipuoireita voidaan hoitaa tulehduskipulääkkeillä. Tavanomaisista keltarauhashormonihoidoista ei yleensä ole apua kipuihin tai vuotoihin. Poikkeuksena on hormonikierukka, joka on tehokas hoitomuoto. Se vähentää vuotoa ja kipua jopa 90 %:lla naisista. Myös yhdistelmäehkäisyvalmisteet vähentävät vuotoa ja kipua. Jos kohdussa on vain pesäkkeenä adenomyoosia tai erillinen adenomyooma, voidaan raskautta toivovalta poistaa paikallinen muutos ja näin helpottaa oireita ja lapsettomuutta.

Uusimpana hoitovaihtoehtona on magneettiohjattu korkeaintensiteettinen fokusoitu ultraääniterapia (HIFU). Sitä voidaan joskus käyttää vaikeiden kipujen helpottamiseen tai adenomyooman tuhoamiseen. Lopullinen hoito hankalista oireista kärsiville on kohdunpoisto.