Yleistä

Välivuodolla eli metrorragialla tarkoitetaan kuukautisten välillä ilmaantuvaa määrältään ja kestoltaan epäsäännöllisesti vaihtelevaa välivuotoa. Välivuoto voi liittyä sekä säännölliseen että epäsäännölliseen kuukautiskiertoon (ks. Normaali kuukautiskierto). Välivuotojen syyt voivat olla rakenteellisia (kohdun sairauksiin liittyviä) tai toiminnallisia. Hormonihoidot voivat aiheuttaa sivuoireena vuotohäiriöitä.

Välivuotojen syyt

Hormonihoidot, niin yhdistelmäehkäisyvalmisteet (ks. Raskauden ehkäisy) kuin vaihdevuosien hormonihoito (ks. Vaihdevuosien hormonihoito), voivat sivuoireena aiheuttaa välivuotoja. Minipillereihin, hormonikapseleihin ja hormonikierukkaan liittyy ensimmäisinä kuukausina runsaasti vuotohäiriöitä, kun taas yhdistelmäpillereihin liittyvän vuotohäiriön taustalla on usein käyttöhäiriö.

Välivuotojen taustalla voivat olla myös gynekologiset tulehdukset (ks. Emätintulehdukset) tai kohdun sairaudet, kuten myoomat (ks. Myoomat (kohdun lihaskyhmyt)) tai polyypit (ks. Kohdun polyypit). Endometrioosi (ks. Endometrioosi) ja adenomyoosi (ks. Adenomyoosi) voivat aiheuttaa kipujen lisäksi välivuotoja ja kuukautisiin liittyvää tiputteluvuotoa.

Joskus välivuodot ovat merkki jostakin yleissairaudesta, esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöstä, tai ylimääräisiä vuotoja voi aiheuttaa huonossa tasapainossa oleva sairaus, kuten diabetes tai munuaisten tai maksan vajaatoiminta.

Myös jotkut lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet, veren hyytymistä estävät lääkkeet, suuret asetyylisalisyylihappopitoisuudet, spironolaktoni (nesteenpoistolääke), ketokonatsoli (sienilääke) ja epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa välivuotoja ja kiertojen epäsäännöllisyyttä.

Oireet

Välivuodot voivat esiintyä normaalien kuukautisten välissä, esimerkiksi kuukautiskierron puolivälissä. Tällöin kyseessä on ns. ovulaatiovuoto, joka on niukka, muutaman tunnin tai enintään pari päivää kestävä vuoto. Se on vaaraton eikä vaadi hoitoa. Tavallinen on myös varsinaista kuukautisvuotoa edeltävä tai seuraava niukka, tiputteleva verenvuoto, joka kestää 2–3 päivää. Se on tavallisin yli 40-vuotiaalla naisella. Kuparikierukka herkistää keskikierron vuodoille ja yhdynnän jälkeiselle vuodoille.

Jos kuukautiskierron pituus vaihtelee runsaasti tai on selvästi pitkittynyt (yli 35 vrk), taustalta löytyy usein hormonaalinen syy: munarakkulan kypsyminen on häiriintynyt (ks. Epäsäännölliset kuukautiset). Munasolun irtoamattomuus on toiminnallisen vuotohäiriön tavallisin syy. Silloin tyypillistä ovat niukat tiputteluvuodot lyhyiden kiertojen jälkeen ja kauan kestävät, runsaat vuodot pitkien kiertojen jälkeen. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään (PCOS; ks. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS)) ja lihavuuteen voi liittyä eri tyyppisiä välivuotoja.

Tutkimukset

Kuukautishistoria on tärkeä. Usean kuukauden ajalta kannattaa kirjata kalenteriin kuukautisvuodon alkamisajankohta, vuodon kesto ja ylimääräisten vuotojen esiintyminen sekä määrä. Näiden tietojen perusteella lääkäri suunnittelee mahdollisesti tarvittavat tutkimukset. Tutkimusten valintaan vaikuttaa oleellisesti naisen ikä. Gynekologinen tutkimus, papakoe (ks. Papakoe), klamydiatutkimus (ks. Klamydia), mahdollisesti muut tulehdusnäytteet sekä kohdun ja munasarjojen ultraäänitutkimus antavat usein valaistusta oireen syyhyn. Ultraäänitutkimuksen yhteydessä tehtävä keittosuolaliuoksen ruiskutus kohtuonteloon parantaa tutkimuksen tarkkuutta. Yli 40-vuotiailla naisilla on syytä harkita kohdun limakalvonäytteen (ks. Kohdun limakalvonäyte) tutkimista. Joskus voidaan tarvita hormonitutkimuksia.

Milloin lääkäriin

Jos ylimääräinen vuoto on uusi oire ja se toistuu useammassa kierrossa, on syytä käydä gynekologisessa tutkimuksessa (ks. Gynekologinen tutkimus) ja papakokeessa (ks. Papakoe). Vaihdevuosien jälkeinen emätinvuoto on aina syytä tutkia (ks. Vaihdevuosien jälkeinen (postmenopausaalinen) ylimääräinen verivuoto). Kohdun limakalvonäytteen otto näissä tilanteissa on tärkeää.

Ennen lääkärikäyntiä on hyvä tarkkailla vuotorytmiä ja kirjata oma kuukautistilanne. Useat vuotohäiriöt eivät tarvitse hoitoa, kun oireen hyvänlaatuisuudesta ja vaarattomuudesta on varmistuttu.

Ehkäisy

Välivuotoihin ei juuri omilla toimenpiteillä voi vaikuttaa. Jos nainen sairastaa jotakin kroonista sairautta, sen hyvästä hoidosta on syytä huolehtia. Samoin merkittävään ali- ja ylipainoon voi liittyä vuotohäiriöitä, ja ne korjaantuvat painon normaalistuessa. Sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset, erityisesti klamydia (ks. Klamydia), voivat aiheuttaa yhtenä oireena välivuotoa. Tulehduksia voi välttää käyttämällä ehkäisyyn kondomia.

Muita kuukautisiin liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkeleita:

Käytettyjä lähteitä

Hurskainen R. Vuotohäiriöt. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 9.1.2020.

Hurskainen R, Tiitinen A. Lisääntymisikäisen naisen epäsäännöllinen gynekologinen vuoto. Duodecim 2005;121(21):2299–304.

Aaltonen R. Gynekologisten vuotohäiriöiden nykytermistö ja -luokittelu pyrkii selkeyteen ja auttaa potilaan tutkimisessa. Duodecim 2020;136(20):2273-9.

Karipohja T, Jokinen E, Heinonen P, Seikkula J, Vehkaoja L. Hedelmällisessä iässä olevien naisten vuotohäiriöiden polikliininen diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2020;136(20):2281-8