Myooma eli kohdun lihaskyhmy on hyvänlaatuinen ja varsin yleinen kohdun kasvain. Myoomia on 20–30 %:lla yli 30-vuotiaista naisista, ja arviolta jopa kahdelle kolmesta naisesta kehittyy myooma 50. ikävuoteen mennessä. Myooma on tavallisesti pyöreä ja kiinteä, ja sen kudosrakenne muistuttaa tavallista kohtulihasta. Monissa tapauksissa niitä on kohdussa useita. Merkittävä osa myoomista on oireettomia, eikä näitä myoomia tarvitse hoitaa. Nykykäsityksen mukaan myoomat eivät muutu pahanlaatuisiksi.

Myoomien aiheuttamat oireet

Myoomien aiheuttama oirekuva vaihtelee sen mukaan, miten kookkaita ne ovat ja miten ne sijaitsevat kohtuonteloon nähden (kuva ).

Tavallisin oire on vuotohäiriö: kuukautisvuodot voivat runsastua ja pitkittyä ja kuukautisten välillä saattaa olla ylimääräistä vuotoa. Jos myooma kasvaa kohtuontelon sisällä (ns. submukoottinen myooma), se saattaa jo pienikokoisena aiheuttaa vuotoja ja myös kipuja. Toisaalta kohtulihaksen sisällä olevat (ns. intramuraaliset myoomat) tai kohtulihakseen ulkopinnalle pullistuvat lihaskyhmyt (ns. subseroosit myoomat) voivat olla oireettomia hyvin pitkäänkin. Jos myoomat ovat isoja, ne voivat aiheuttaa alavatsalla painontunnetta. Joskus myoomat voivat painaa virtsarakkoa tai suolistoa aiheuttaen tihentynyttä virtsaamisen tarvetta tai ulostamisvaikeuksia. Myoomat, jotka kasvavat kohtuontelon sisälle, voivat haitata raskaaksi tuloa ja lisätä keskenmenon riskiä.

Menopaussin jälkeen myoomat yleensä pienenevät eivätkä aiheuta oireita.

Kuva

Kohdun myoomien luokittelu sijainnin mukaan. Kohdun myoomien luokittelu sijainnin mukaan. 1) Subserooseja myoomia, joista toinen on varrellinen, 2) intramuraalisia myoomia, 3) submukoottinen myooma ja 4) servikaalinen myooma.

Myoomien toteaminen

Myoomat todetaan gynekologisessa sisätutkimuksessa: kohtu on suurentunut ja saattaa tuntua kyhmyiseltä. Pienimmät myoomat löytyvät vain emättimen kautta tehtävässä ultraäänitutkimuksessa. Gynekologisessa tutkimuksessa on joskus vaikea erottaa myoomaa ja munasarjakasvainta, mutta kaikututkimus auttaa asian selvittämisessä. Pieni, oireeton myooma on varsin tavallinen löydös gynekologisen tutkimuksen yhteydessä, eikä se edellytä säännöllistä seurantaa eikä sitä tarvitse hoitaa.

Myoomien hoito

Valtaosa myoomista on oireettomia, jolloin hoitoa ei tarvita. Lääkehoidolla myoomia ei voi poistaa, mutta oireita voidaan helpottaa. Traneksaamihappo niukentaa vuotoja. Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää kuukautiskipujen hoitoon. Hormonikierukka niukentaa myös myoomien aiheuttamia runsaita kuukautisvuotoja.

Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos oireet ovat hankalia tai myooma on kovin nopeasti kasvanut. Leikkaushoitoon pääsystä on maassamme yhteisesti sovitut kriteerit (ns. hoitotakuu). Leikkaushoidon aiheellisuus perustuu aina yksilölliseen arvioon. Arvioon vaikuttavat myoomien koko ja sijainti, niiden aiheuttama haitta ja muiden hoitoyritysten huono teho. Jos raskaus on vielä suunnitelmissa, pyritään kohtu säästämään ja kohdusta poistetaan vain myoomakyhmyt. Jos myooma sijaitsee kohtuontelossa, se voidaan poistaa kohdun tähystyksen, ns. hysteroskopian avulla. Jos myooma on kohtulihaksen sisällä tai ulkopinnalla, se poistetaan laparoskopiassa (vatsaontelon tähystyksessä) tai avoleikkauksessa (laparotomia). Hysteroskopiatoimenpide voidaan useimmiten tehdä polikliinisesti, mutta laparoskopia ja avoleikkaus vaativat nukutusta.

Jos nainen ei enää aio synnyttää tai kohtu on suuri ja monimyoomainen, hoitona on kohdun poisto. Myoomat saattavat uusiutua, jos koko kohtua ei ole poistettu. Leikkauksen yhteydessä ei poisteta toimivia, terveitä munasarjoja. Myooma on yleisin syy kohdun poistoon maassamme.

Myoomien hoitoon kehitetään uusia hoitomuotoja. Jos kohtuvaltimon verenvirtaus tukitaan (läpivalaisussa tehtävä katetrisaatio, ns. embolisaatiohoito), myooma menee osittain kuolioon ja pienenee kooltaan, ja tämä vähentää vuoto- ja paineoireita 60–90 %:lla.. Uusi hoitomuoto on magneetti- tai kaikuohjattu myoomien "tuhoaminen" suurienergiaisella fokusoidulla ultraäänellä (HIFU). Se perustuu ultraäänen lämpövaikutukseen, joka aiheuttaa myoomien rakenteen muuttumisen ja pienenemisen. Läheskään kaikki myoomat eivät sovellu tähän hoitoon. Esimerkiksi runsas ylipaino (alavatsalla rasvakerros > 5 cm) ja alavatsan ihon runsas arpisuus estävät HIFU-hoidon. Myoomia saa olla enintään kolme, ja hoidettavien myoomien koko 2–10 cm välillä.

Myös lääkehoidot ovat mahdollisia, mutta harvoin käytettyjä. Ne vaikuttavat hormonaalisella mekanismilla, esim. estäen estrogeenivaikutusta. Jaksoittaisella lääkehoidolla voidaan vähentää myoomien aiheuttamia oireita ja pienentää myoomia ennen leikkausta. Lääkehoitojen vaikutus myoomien kokoon on kuitenkin tilapäinen ja lakkaa, kun lääkitys lopetetaan. .

Muutaman vuoden ajan käytettiin lääkehoidossa ulipristaalia, joka vaikuttaa keltarauhashormonin reseptorin kautta. Se saattoi vähän pienentää myooman kokoa, mutta sen tärkein vaikutus oli kohdun limakalvolla, jonka rakennetta se muutti niin, että vuodot jäivät pois. Koska ulipristaali saattaa aiheuttaa vaikeitakin maksavaurioita, joita ei esimerkiksi säännöllisillä maksan toiminnan verikokeilla pystytä ennakoimaan, sen käyttöä on huomattavasti rajoitettu. Ulipristaaliasetaattia voidaan nyt harkita käytettäväksi ainoastaan kohdun myoomien keskivaikeiden tai vaikeiden oireiden jaksottaiseen hoitoon naisilla, joiden vaihdevuodet eivät ole vielä alkaneet ja joiden kohdalla kohdun myoomien embolisaatio tai leikkaushoito ei ole sopiva vaihtoehto tai hoito on epäonnistunut (Tiedote 27.1.2021).

Kirjallisuutta

  1. Grenman S, Auranen A, Joronen K, Koivisto-Korander R. Kohdun limakalvon ja kohtulihaksen kasvaimet. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 287-291.
  2. Suvitie P, Perheentupa A. Myoomat ja hedelmällisyys. Duodecim 2011;127(17):1848-56.