Lapsettomuushoidon suunnittelu

Lapsettomuuden hoito suunnitellaan lapsettomuuden syyn ja keston sekä hoitoon hakeutuneiden toiveiden mukaan. Hoidoista saa avun 80 % pareista, kun naisen ikä on korkeintaan 35 vuotta. Osalle paras vaihtoehto voi olla adoptiotai hoidoista pidättäytyminen.

On myös tärkeää muistaa, että hoitoa ei kannata aloittaa liian aikaisin, jos spontaanin raskauden mahdollisuus vielä arvioidaan hyväksi. Ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80–85 %:lla pareista vuoden kuluessa, jos nainen on alle 38-vuotias. Tämän jälkeen vielä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja seuraavan vuoden kuluessa. Toisaalta on muistettava, että naisen ikä on tärkeimpiä hoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Naisen täytettyä 40 vuotta hoitotulokset alkavat nopeasti heikentyä.

Ensimmäiseksi pitää aina puuttua hedelmällisyyttä heikentävien tekijöiden korjaamiseen; paino-ongelmat ja tupakointi ovat näistä tekijöistä tärkeimmät. Lapsettomuusklinikat edellyttävät, että kaikkien nikotiinituotteiden käyttö on lopetettu ennen lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin hakeutumista. Huumausaineiden käyttö ja alkoholin liiallinen käyttö ovat esteitä lapsettomuushoidoille.

Hedelmöityshoidot tarkoittavat hoitoja, joissa sukusoluja (munasoluja tai siittiöitä) käsitellään elimistön ulkopuolella laboratoriossa. Suomessa nais-miespareilla, naispareilla ja yksin lasta toivovilla naisilla on oikeus saada hedelmöityshoitoa. Sijaissynnytys on lain mukaan kielletty.

Miehen lapsettomuuden hoidot

Siemennesteen heikko laatu selittää noin neljäsosan parien lapsettomuudesta. Sperman laadun heikkenemisen syytä ei useinkaan saada selville, joten syyhyn kohdistuvia hoitoja ei miehelle ole paljon. Epäterveellisistä elintavoista johtuvat muutokset saattavat korjaantua niitä korjaamalla. Pienellä osalla miehistä huonolaatuisen siemennesteen taustalla on kiveksen toiminnan säätelyhäiriö. Tällöin on mahdollista parantaa siemennesteen laatua hormonihoidon avulla.

Vaikka sperman laadun heikkenemisen syy ei olisi tiedossa, voidaan tehdä hedelmöityshoitoja. Lievissä spermavioissa käytetään inseminaatiota (keinosiemennystä). Koeputkihedelmöitystä voidaan käyttää lähes aina lapsettomuuden syystä riippumatta; myös silloin, kun tutkimuksissa ei ole löydetty mitään syytä.

Munarakkulan kypsytyshoidot

Munasolun irtoamishäiriöön viittaa kuukautiskierron epäsäännöllisyys ja tarkemmin asia selviää hormonitutkimuksilla. Hoidon tulokset ovat hyvät, mutta edellytyksenä on oikea diagnoosi. Jos syynä on kilpirauhasen toimintahäiriö tai hyperprolaktinemia, ne hoidetaan lääkehoidolla. Jos ovulaatiohäiriön taustalla on ali- tai ylipaino, pyritään normaaliin painoon ennen lääkehoitoa. Kaikki perussairaudet kannattaa hoitaa mahdollisimman hyvään tasapainoon.Foolihapon käyttö tulisi aloittaa ennen lapsettomuushoitojen käynnistämistä.

Varsinainen munarakkulakypsytyshoito eli ovulaation induktio kuuluu lapsettomuuden hoidon asiantuntijoille. Tavallisin ovulaation induktioon käytettävä lääke on tablettimuotoinen letrotsoli. Letrotsoli on ns. aromataasi-inhibiittori, jota käytetään rintasyövän hormonihoidossa. Sitä voidaan käyttää, kun seerumin maitohormonin (prolaktiinin) ja muiden aivolisäkehormonien pitoisuudet ovat normaalit. Yleisin tämäntyyppisen lapsettomuuden syy on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, PCOS. Letrotsolitabletteja otetaan yleensä viitenä päivänä, aloittaen kuukautiskierron 3. päivänä. Hoidon vastetta seurataan eri tavoin; kuukautiskierron säännöllistyminen on yksi merkki ovulaation käynnistymisestä. Gynekologisessa ultraäänitutkimuksessa varmistetaan, että munasarjaan kypsyy yksi tai enintään kaksi hyvää munarakkulaa ja että samanaikaisesti kohdun limakalvo paksunee riittävästi. Virtsan ovulaatiotestillä voidaan varmistaa munasolun irtoamisen ajankohta. Hyvä keltarauhasen toiminta voidaan sen jälkeen varmistaa mittaamalla veren keltarauhashormonipitoisuus (progesteroni) noin viikko arvioidun ovulaation jälkeen. Tutkimusten mukaan ovulaatio tapahtuu noin 80 %:lla naisista, ja kolmasosa heistä tulee hoidon avulla raskaaksi.

Ylipainoisilla PCOS:n yhteydessä hyvä hoitovaihtoehto on diabeteslääke metformiini. Osalla naisista se voi helpottaa painonpudotusta, mutta kyse ei ole varsinaisesta laihdutuslääkkeestä. Metformiini voidaan myös yhdistää muihin varsinaisiin munarakkulakypsytyshoitoihin.

Aivolisäkehormoneja (gonadotropiinihoitoja) käytetään, jos aromataasi-inhibiittori ei toimi tai munarakkulan kypsymishäiriön taustalla on gonadotropiinien puutos tai vajaus. Gonadotropiinivalmisteet annetaan päivittäisinä ihonalaisina pistoksina. Tavallisesti munarakkulan kasvatus kestää 1–2 viikkoa, mutta joskus lääkitystä tarvitaan pidempäänkin. Hoidon seuranta toistetuilla ultraäänitutkimuksilla on tärkeää. Hoito toteutetaan pienimmällä mahdollisella lääkeannoksella pyrkien yhden munarakkulan kasvatukseen. Ovulaatio laukaistaan istukkahormonipistoksella. Tähän pistokseen yhdistetään inseminaatio tai neuvotaan yhdyntöjen ajoitus. Hoitoon liitetään usein keltarauhashormonia loppukierron ajaksi.

Edellä mainittuja lääkevalmisteita voidaan myös yhdistää saman hoitokierron aikana. Munarakkulan kypsytyshoitoja voidaan tarvittaessa toistaa useita kiertoja. Yhden hoitokierron onnistumistulos on noin 10–15 %. Munarakkulan kypsytyshoidoissa 70–85 % raskauksista alkaa ensimmäisten kolmen hoitokierron aikana.

Kirurginen hoito

Lapsettomuuteen liittyvä kohtalainen tai vaikea endometrioosi voidaan hoitaa leikkauksella, jos se aiheuttaa hankalia kipuja tai jos munasarjassa on iso endometrioosikysta ("suklaakysta"). Endometriooman poistoon liittyy riski munasarjan toiminnan heikkenemisestä, joten toistuvia leikkauksia on syytä välttää. Suomessa leikkaus ei kuitenkaan ole ensisijainen hoito potilailla, joiden lapsettomuuden syyksi epäillään lievää endometrioosia, koska raskauden todennäköisyys on suurin koeputkihedelmöityshoidolla. Jos laparoskopia on kuitenkin päädytty tekemään, kannattaa pinnalliset endometrioosipesäkkeet poistaa, koska tämä voi jonkin verran parantaa hedelmällisyyttä.

Kohdun limakalvon alaiset (submukoottiset) ja isot (yli 5 cm) intramuraaliset myoomat on syytä poistaa. Samoin poistetaan isot kohtuontelon polyypit.

Munanjohdinvaurion korjaaminen lievissä vioissa voi olla kannattavaa, jos muita hedelmällisyyttä heikentäviä tekijöitä ei ole. Vaikeissa munanjohdinvaurioissa leikkaustulokset ovat huonoja. Leikkaus voi olla myös niin sanottu valmistava hoito ennen koeputkihedelmöitystä. Nestetäyteisten, laajentuneiden munanjohtimien poisto parantaa koeputkihedelmöityksen onnistumisen mahdollisuutta.

Hedelmöityshoidot

Hedelmöityshoitoja voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuuden syissä, myös ns. selittämättömän lapsettomuuden hoidossa. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsettomuustutkimuksissa ei ole löytynyt mitään selittävää syytä.

Inseminaatiohoidossa siittiöt ruiskutetaan naisen kohtuonteloon. On tärkeää, että inseminaatio tehdään oikealla hetkellä eli munasolun irtoamisvaiheessa. Onnistumismahdollisuutta lisätään käyttämällä hoitokierrossa ovulaation induktiota. Inseminaatiohoidon onnistumistulos on 10–15 % hoitokiertoa kohti.

Koeputkihedelmöitystä (IVF) joko omilla tai luovutetuilla sukusoluilla voidaan käyttää lähes kaikista syistä johtuvassa lapsettomuudessa. Siittiön mikroruiskuttamisesta (mikroinjektiosta) munasoluun (ICSI-menetelmä) on viime vuosien aikana kehittynyt tärkein miehestä johtuvan lapsettomuuden hoito. Hoidon tuloksiin vaikuttavat naisen ikä, hoidon aihe, aiempi hedelmällisyys ja hoitokertojen määrä. Keskimäärin joka kolmas alkionsiirto johtaa raskauteen.

Adoptio

Uusi adoptiolaki tuli maassamme voimaan 2012. Se muutti adoption edellytyksiä ja adoptiomenettelyä. Laki sisältää kokonaan uudet säännökset niin sanotusta avoimesta adoptiosta eli adoptiolapsen oikeudesta pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa adoption jälkeen. Lailla myös parannettiin ennen vuotta 1980 adoptoitujen henkilöiden perintöoikeudellista asemaa. Adoptiolain keskeisenä tavoitteena on vahvistaa lapsinäkökulmaa ja edistää lapsen edun toteutumista adoptioissa.

Lain mukaan adoptio on mahdollinen 25 vuotta täyttäneille joko avioliitossa oleville tai yksin eläville henkilöille. Avioparit voivat adoptoida vain yhdessä. Samaa sukupuolta olevat avioparit voivat adoptoida kotimaasta ja niistä maista, jotka hyväksyvät adoptiolapsille myös samansukupuoliset vanhemmat. Lapsen ja vanhemman ikäeron tulee olla vähintään 18 vuotta, ja se saa olla enintään 45 vuotta. Adoptionhakija ei myöskään saa olla 50 vuotta vanhempi. Ikärajoja ei sovelleta perheen sisäiseen adoptioon. Niistä voidaan muulloinkin poiketa, jos siihen on lapsen edun kannalta perusteltua syytä.

Perheen sisäinen adoptio tarkoittaa adoptiota, jossa puoliso adoptoi toisen puolison lapsen. Lapsella voi olla biologinen vanhempi muualla, jolloin tarvitaan hänen suostumuksensa adoptioon. Kaikki osapuolet saavat adoptioneuvontaa. Perheen sisäisillä adoptioilla voidaan vahvistaa lapselle kaksi vanhempaa myös rekisteröidyissä parisuhteissa.

Adoptioprosessin ensimmäinen vaihe on adoptioneuvonta. Adoptioneuvonta on sosiaalihuollon lakisääteinen palvelu. Sen järjestäminen on hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin järjestämisvastuulla. Adoptioneuvontaa tarjoavat myös Pelastakaa Lasten aluepalvelut. Adoptionhakijoiden, joilla on jokin hoitoa tai jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus, on hankittava erikoislääkärin kirjoittama lausunto terveydestään. Vuodesta 2025 alkaen ainoa uusia asiakkaita vastaanottava kansainvälinen palvelunantaja on Interpedia ry. Adoptiopalvelun antajat hoitavat yhteydenpidon kohdemaihin, tekevät perheelle esityksen adoptoitavasta lapsesta ja auttavat kohdemaissa adoptioon liittyvissä juridisissa kysymyksissä. Ulkomailta lapsen adoptoivat voivat saada Kelalta tukea adoptiosta aiheutuviin kustannuksiin. Adoptiolapsella, lapsensa adoptioon luovuttaneella vanhemmalla, lapsen huoltajalla sekä adoptiolapsen jälkeläisillä on mahdollisuus hakeutua adoption jälkipalveluun.