Neurodermatiitin (lat. lichen simplex chronicus) taustalla on kutina-raapimiskierre, joka aiheuttaa iholle paksuuntuneen, hilseilevän läiskän. Se alkaa usein hyönteisen puremasta tai muusta pienestä traumasta, joskus myös ihottumaläiskästä. Monilla potilailla on taipumus atooppiseen ihottumaan.

Neurodermatiittia pidetään nimensä mukaisesti myös "stressitautina", sillä henkinen stressi alentaa kutinakynnystä ja läiskän raapimisesta tai hankaamisesta tulee herkästi tapa.

Neurodermatiittia on tavallisimmin 30–50-vuotiailla, hiukan useammin naisilla.

Neuodermatiitin oireet

Neurodermatiittiläiskiä voi olla yksi tai useampi missä tahansa kehon alueella, jota yltää helposti raapimaan. Tavallisimmat paikat ovat säären etusivut, kyynärvarret ja niska.

Sukuelinten neurodermatiitissa kiusallinen kutiseva läiskä on naisilla isojen häpyhuulten tai häpykarvoituksen alueella ja miehillä kivespussin pinnalla.

Läiskien koko vaihtelee muutamasta senttimetristä 10–15 senttimetriin.

Kutina ja sitä seuraava raapiminen alkavat satunnaisena ja pahentuvat hiljalleen. Muutamassa viikossa kutiavaa aluetta raavitaan päivittäin, jolloin läiskästä voi tihkua verta (kuva ) ja se paksuuntuu ja tummuu (kuva ). Oireilu voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä, ja läiskän pohjaan jää parantuessaan usein ruskeaa pigmenttiä.

Kuva

Neurodermatiitti sääressä. Neurodermatitis, lichen simplex chronicus, voi muistuttaa psoriaasia tai punajäkälää. Neurodermatiitti on kuitenkin yleensä yksinäinen, kutiseva laikku raajassa tai niskassa. Ellei vahva paikalliskortikoidi muuten auta, peittohoito antaa lisää tehoa. Vaiva on kuitenkin altis uusiutumaan.

Kuva

Neurodermatiitti. Neurodermatiitiksi (ks. Neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma)) kutsutaan ihomuutosta, joka syntyy kutinan ja toistuvan raapimisen seurauksena. Ihoon muodostuu paksuntunut ja kuivasti hiseilevä läiskä.

Pitkäkestoiseen neurodermatiittiin voi kehittyä okasolusyöpä.

Neurodermatiitin toteaminen

Diagnoosi tehdään taudinkuvan perusteella. Raavittu psoriaasi, läiskäekseema tai krooninen punajäkälä voivat olla saman näköisiä. Läiskästä otetaan tarvittaessa koepala.

Neurodermatiitin itsehoito

Tärkeintä on estää raapiminen ja hankaus. Hydrokortisonivoide tai muu reseptittä saatava voide ei yksinään auta. Sen sijaan sinkkisukka tai hydrokolloidilevy rauhoittaa kutinaa ja ohentaa raapimisen paksuntamaa ihoa. Niitä voi käyttää sellaisenaan tai noin viikon mittaisina jaksoina hydrokortisonivoiteen kera. Väliajalla perusvoide kosteuttaa ihoa ja hillitsee kutinaa.

Milloin lääkäriin?

Kuten monen muunkin ihotaudin kohdalla, lääkäriin mennään silloin, kun kutina ja ihottuma alkavat häiritä itseä tai läheisiä.

Neurodermatiitti paranee vahvalla tai erityisen vahvalla kortisonivoiteella. Usein käytetään lisänä ns. okkluusiohoitoa, jossa kortisonivoiteen tai -liuoksen päälle laitetaan sinkkisukka tai hydrokolloidilevy viikon jaksoina. Hoitokuureja tarvitaan yleensä useampi ennen kuin neurodermatiitti paranee. Ohuille ihoalueille ja jatkohoitoon voidaan käyttää takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta.

Lääkäriin on syytä hakeutua myös silloin, kun neurodermatiittiläiskään kehittyy poikkeavaa kudosta tai jos läiskä raapimisen seurauksena tulehtuu.

Neurodermatiitin ehkäisy

Neurodermatiitti voi uusia. Kutina-raapimiskierteen voi estää parhaiten hoitamalla vanhat ja uudet läiskät aktiivisesti siten, että ne paranevat.

Käytettyjä lähteitä

Schoenfeld J. Lichen Simplex Chronicus. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 20.8.2020.

Hieta N ja Kero K. Sukupuolielinten ihottumat. Suomen Lääkärilehti 2016;71(3):131-137.