Yleistä

Niskakipu on hyvin yleinen oire: noin kolmannes aikuisista kokee sitä vuoden aikana. Niskakipua esiintyy naisilla hieman useammin kuin miehillä. Kipu tuntuu tavallisimmin jäykkyytenä, jomotuksena tai lihasjännityksenä niska-hartia-alueella.

Niskakivun syyt

Lihasperäisen niskakivun syynä on pitkäaikainen staattinen asento, kuten päätetyöskentely taikka uusi ja poikkeava tai liiallinen lihasrasitus (esim. äkillinen haravointiurakka) henkilöllä, joka ei muuten harjoita niska-hartialihaksia. Myös niskan venähdysvamma voi aiheuttaa muutamiksi vuorokausiksi lihaskipua.

Arjen yleinen kuormittuneisuus ja stressi aiheuttavat lihasten jännitystä, mikä pitkittyneenä johtaa jopa kuukausia kestävään kipuun.

Lihaskivuissa niskan lihas tai sen kiinnityskohta kallonpohjaan on kivulias sitä painettaessa (kuva). Tähän oireeseen liittyy usein myös päänsärkyä. Jos lihas on myös lämmin ja hyvin kosketusarka, saattaa kyseessä olla lihaksen tulehdustila (inflammaatio), mihin ei kuitenkaan liity bakteeria.

Toisinaan voimakas lihaskipu aiheutuu lihaksen suojareaktiosta eli krampista, jolloin pään kääntäminen ei onnistu (tortikollis), lihas saattaa tuntua kovalta ja kipu on hyvin voimakasta. Lihasperäiset niskakivut ovat hoidettavissa pääsääntöisesti kotikonstein.

Kaularankaperäiset sairaudet, kuten nivelrikko tai selkärangankanavan ahtauma (spinaalistenoosi), voivat aiheuttaa niskakipua erityisesti keski-iän ylittäneillä. Selvää ”riskiammattia” kaularangan kulumalle ei voida osoittaa, mutta kuluma-alttius voi olla periytyvää. Mikäli välilevypullistuma (diskusprolapsi) tai muu rakenne painaa hermojuurta, liittyy niskakipuun usein myös yläraajaan säteilevää hermokipua. Säteilevä hermokipu tuntuu jatkuvana ja melko sietämättömänä ja noudattaa yleensä hyvin tarkkaa kulkureittiä jopa sormenpäihin saakka. Toisin kuin lihasperäinen kipu, tämä kipu ei yleensä helpota liikunnalla. Vakavana tämä tilanne voi johtaa raajan halvausoireeseen tai jopa alaraajojen halvausoireisiin sekä virtsa- ja ulostamistoimintojen ongelmiin.

Vamman aiheuttama oire voi johtua kaularangan venähdyksestä (piiskaniskuvamma) tai nikamamurtumasta, näistä on kirjoitettu tarkemmin artikkelissa Selän ja selkärangan vammat.

Niskakivun taustalla voi olla myös harvinaisempia syitä. Näistä vakavimpia on nikaman välilevytulehdus (spondylodiskiitti), joka aiheuttaa kovan kivun lisäksi yleensä yleisvoinnin heikkenemistä ja kuumetta. Tällainen voi esiintyä erityisesti leikkauksen jälkitilana tai henkilöillä, joilla on suurentunut riski bakteerien leviämiseen verenkierron kautta (esim. suuri hammasoperaatio tai suonensisäisten huumeiden käyttö). Kaulan alueen valtimon seinämän vaurio voi aiheuttaa äkillisen, toispuoleisen kivun, johon voi liittyä päänsärkyä tai näköhäiriöitä. Näitä tiloja epäiltäessä päivystyksellinen arvio on tarpeen.

Reumaattiset sairaudet, kuten nivelreuma, voivat tulehduttaa kaularangan niveliä ja aiheuttaa niskakipua. Kaularangan alueen kasvaimet tai etäpesäkkeet voivat aiheuttaa jatkuvaa, öisin pahenevaa kipua ja hermoston oireita. Pahenevan tai omahoitoon sekä fysioterapeutin ohjaamaan kuntoutukseen reagoimattoman kivun alkuselvittely tehdään perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla.

Ennaltaehkäisy ja itsehoito

Lihasperäisen niskakivun tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Työssä tai harrastustoimissa kannattaa välttää pitkäaikaista niskan eteen tai taakse taipunutta taikka kiertynyttä asentoa, pitkäkestoista työskentelyä kädet koholla tai muuta pitkään samana pysyvää työskentelyasentoa. Näihin tulisi vaikuttaa kohentamalla työasentoja ja tekemällä omatoimisia harjoituksia ja venytyksiä. Esimerkiksi näyttöpäätetyössä näytön tulee olla sijoitettuna niin alas, että työskentely on mahdollista ilman pään taivuttamista taaksepäin. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia, että työpisteessä on mahdollisuus säätää asentoja, ja tarvittaessa työfysioterapeutin konsultaatio tehdään asianmukaisten työskentelyolosuhteiden etsimiseksi. Lihasperäistä niskakipua ennaltaehkäisee hyvä lihaskunto, eli säännöllistä liikuntaa ja kuntosaliharjoittelua on hyvä lisätä arkeen, erityisesti, jos tekee muuta kuin fyysistä työtä. Terveellinen ravinto, liikunta ja nikotiinituotteiden välttäminen muodostavat keskeisen osan lihasperäisen niskakivun ennaltaehkäisyä.

Lihasperäisen niskakivun omahoidossa auttaa kevyt liikunta, esimerkiksi kävely tai vesijuoksu aktiivisesti käsiä liikuttaen tai sauvakävely pehmeällä alustalla. Myös aktiivisesta lihasvoimaa tai -kestävyyttä parantavasta liikehoidosta voi olla hyötyä (ks. kotivoimisteluohjevideot lihasvoiman lisäämisestä ja lihasvenytyksistä), kun vastus on säädetty sopivaksi oireeseen nähden.

Lyhytaikaisesti voidaan käyttää tavallisia kipulääkkeitä (esim. parasetamoli tai ibuprofeeni), jotka vievät pois kipua, mahdollistavat harjoitteiden tekemisen ja voivat helpottaa lihasjännityksen laukeamista. Paikallisesti iholle siveltävien kipulääkevalmisteiden tai fysikaalisten hoitojen tehosta niskakipujen hoidossa ei ole tutkimuksissa osoitettua vakuuttavaa näyttöä. Akupunktiosta voi olla hyötyä, mutta hyöty on yleensä lyhytaikaista. Tortikollistilanteessa voi kokeilla lyhytaikaisesti (1–2 vrk) pehmeää (santsin) kauluria, joka saattaa auttaa rentouttamaan niska-hartiajännitystä. Pitkäkestoiseen käyttöön tätä ei suositella, koska se passivoi niskalihasten luontaista aktiviteettia. Kylmä- ja lämpöhoitoa voi kokeilla lihasperäiseen kipuun, mutta lämmintä ei tule käyttää, jos lihasalue on selvästi tulehtunut (tuntuu kättä vasten lämpimältä).

Milloin hoitoon?

Niskakivun vuoksi on hakeuduttava päivystyksellisesti ammattilaisen arvioon, jos

• kivun aiheuttajana on ilmeinen niskavamma, eikä kipu sovi lievään venähdykseen
• kipuun liittyy säteilyoireita yläraajoihin ja lisäksi voimaheikkoutta
• kipuun liittyy kuumetta, oksentelua, rintakipua, yleisvoinnin heikkenemistä tai jokin hermoston toiminnan oire, kuten sekavuus, näköhäiriö tai halvausoire
• kipu on sietämätön ja kehittynyt hyvin nopeasti.

Tarvittaessa kiireellisen hoidon tarpeen arvion ja ohjeita saa päivystysapupalvelusta 116117.

Ei-päivystyksellisissä oireissa ammattilaisen arvioon hakeudutaan virka-aikaan diagnoosin tarkentamiseksi, asianmukaisen kuntoutuksen ja lääkityksen aloittamiseksi sekä tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiota varten. Valtaosan diagnooseista tekee perusterveydenhuollon lääkäri (terveyskeskus, työterveyshuolto) haastattelulla ja kliinisellä tutkimuksella. Nikamasairautta epäiltäessä kuvantamiseksi riittää yleensä tavallinen röntgenkuva. Erikoissairaanhoitoa konsultoidaan, mikäli epäillään, että leikkaushoito tai muun erikoisalan lääkärin arvio on tarpeen. Rutiininomainen magneettikuvantaminen niskakivun selvittelynä ei ole tutkimusnäytön mukaan perusteltua, ja pahimmillaan se aiheuttaa haittaa.

Terveydenhuoltoon on hyvä olla yhteydessä virka-aikaan, mikäli

• tavanomaiselta vaikuttava niskakipu ei 1–2 kuukaudessa lievity omatoimisella liikunnalla, työasentoihin vaikuttamalla ja lievien kipulääkkeiden avulla
• kipu uhkaa arjen toiminta- tai työkykyä, eikä oire ole helpottanut muutaman vuorokauden seurannalla tai jos se pahenee
• epäilee kivun olevan muuta kuin tavanomaista lihasperäistä niskakipua ja se haittaa toimintakykyä.