Nenän tyvessä, poskissa ja otsassa sijaitsevat luiset sivuontelot kehittyvät lapsilla ensimmäisten ikävuosien aikana. Tärkeimmät näistä ovat poski- ja otsaontelot. Poskiontelot kehittyvät lapsuudessa varhain ja ovat väljästi auki nenäkäytävään. Infektio-ongelmia niiden katsotaan voivan aiheuttaa 3–5 vuoden iässä, joskin asiasta on eriäviä näkemyksiä. Vasta teini-ikäisellä poskionteloiden rakenne muistuttaa aikuisten onteloita. Otsaontelot kehittyvät kuuden vuoden iästä lähtien, joten niiden tulehtuminen on käytännössä mahdollista vasta kouluiässä. Onteloiden koon kasvu jatkuu kuitenkin nuorisoikään asti.

Sivuonteloiden tulehtuminen on lapsilla yleistä virusperäisessä hengitystietulehduksessa, eikä tila vaadi erityistä hoitoa vaan paranee itsestään virusinfektion (flunssan) rauhoittuessa.

Varsinaisesta sivuontelotulehduksesta (sinuiitti) puhutaan silloin, kun infektion aiheuttajana ovat bakteerit ja onteloihin kertyy märkää. Sinuiitin aiheuttajabakteerit ovat samat kuin korvatulehduksessa eli pneumokokki, hemofilus ja moraksella. Tulehdus kehittyy useimmiten flunssan jälkitautina, toisinaan myös allergisen nuhan seurauksena.

Oireet

Sinuiittia aletaan epäillä silloin, kun flunssaoireisto pitkittyy yli 10 vrk:n mittaiseksi ilman merkkiä paranemisesta. Nuorilla ja kouluikäisillä poskiontelontulehdus voi myös aiheuttaa helposti tunnistettavat oireet: paksun nuhan, päänsäryn ja painon tunnetta poskipäissä. Pienillä lapsilla oireet ovat usein epäselvemmät. Pitkittynyt yskä etenkin aamuisin voi viitata sivuontelotulehdukseen. Nenäoireina esiintyy paksua tai juoksevaa nuhaa. Pahanhajuista hengitystä on todettavissa noin puolella sinuiittia potevista lapsista. Alle puolella potilaista on kuumetta. Otsaonteloiden tulehdus aiheuttaa nimenomaan otsasärkyä.

Milloin hoitoon

Jos lapsella esiintyy pitkittynyttä nuhaa ja tukkoisuutta, päänsärkyä, painontunnetta poskipäissä tai otsassa tai pitkittynyttä lämpöilyä, on syytä hakeutua hoitoon. Jos koululainen valittaa jatkuvaa otsasärkyä flunssan ja kuumeen yhteydessä, tulee kääntyä lääkärin puoleen saman tien. Myös silloin, kun lapsella esiintyy nuhan yhteydessä posken tai silmän ympäristön turvotusta, tulee hakeutua pikaisesti hoitoon.

Jos oireisto on selvä, antibioottihoito aloitetaan usein ilman röntgentutkimuksia. Jos tulehdus halutaan varmentaa, voidaan ottaa röntgenkuva nenän sivuonteloista. Kolmas tapa on suorittaa sivuonteloiden kaikututkimus. Röntgen- ja ultraäänitutkimukset eivät alle 7-vuotiailla ole kovin luotettavia, ja niinpä heidän kohdallaan päätös hoidon aloituksesta tehdään useimmiten lääkärin suorittaman tutkimuksen perusteella.

Sivuontelontulehdusta hoidetaan antibiootilla samanlaisilla periaatteilla kuin välikorvatulehdusta. Otsaontelontulehduksen hoito antibiooteilla ja tarvittaessa myös onteloiden avauksella on erityisen tärkeää. Lasten poskionteloiden punktioon sen sijaan suhtaudutaan pidättyväisemmin kuin aikuisilla, sillä alle kouluikäisillä toimenpide edellyttää nukutusta. Sitkeä tulehdus voidaan hoitaa suoraan leikkauksella (antrostomialla), jolloin poskiontelot ilmastoidaan pysyvämmin. Antibiootin ohella käytetään nykyisin usein nenäsumutteita, joilla vähennetään limakalvoturvotusta.

Ehkäisy

Flunssan jälkitautina alkavan sivuontelotulehduksen ehkäisemiseksi ei ole paljon tehtävissä. Tärkeintä on opettaa lapsi niistämään molemmat sieraimet tyhjäksi mahdollisimman tehokkaasti. Allergista nuhaa potevilla tehokas sumutehoito on keskeinen keino ehkäistä infektioiden kehittymistä.

Kirjallisuutta

  1. Suonpää J, ym. Sivuontelotulehdus. Duodecim 2006;122:2757
  2. Nokso-Koivisto J. Lapsen sivuontelotulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.1.2021.
  3. Käypä hoito -suositus Sivuontelotulehdus