Yleistä

Verinen virtsa voi olla huolestuttava oire, mutta sen taustalla ei useinkaan ole vakava sairaus. Useimmiten verivirtsaisuus havaitaan vain virtsakokeessa – kyseessä on tällöin mikroskooppinen verivirtsaisuus, jonka esiintyvyys vaihtelee 2–4 %:n välillä riippuen tutkimusmenetelmistä. Jos mikroskooppiseen verivirtsaisuuteen ei liity muita virtsatieoireita (esim. kirvelyä, kipua, kylkikipua), tilanne ei edellytä lisätutkimuksia.

Makroskooppinen verivirtsaisuus tarkoittaa tilannetta, jossa veri näkyy virtsassa paljaalla silmällä. Jo pieni määrä verta (alle 0,5 ml) voi värjätä virtsan punaiseksi. Vaikka oire menisi ohi itsestään, se tulee aina tutkia ja vakavat syyt poissulkea.

Veri virtsassa ei itsessään aiheuta kipua, mutta runsas verenvuoto voi johtaa hyytymien muodostumiseen virtsarakossa, mikä voi aiheuttaa kipua ja virtsaumpea.

Verivirtsaisuuden syyt

Veri virtsassa voi olla peräisin munuaisista, virtsateiden seinämistä tai eturauhasesta. Lisäksi virtsan punertava väri voi johtua täysin vaarattomista tekijöistä, kuten tietyistä ruoka-aineista (esim. punajuuri, mustaherukka, raparperi), lääkkeistä (kuten nitrofurantoiini tai rifampisiini) tai naisilla kuukautisverestä.

Verivirtsaisuuden syitä voivat olla:

1. virtsatietulehdus
2. virtsarakko- tai munuaiskivi
3. suurentunut eturauhanen
4. munuaissairaudet
5. syöpä (munuais-, virtsarakko- tai eturauhassyöpä)
6. munuais- tai virtsatievammat
7. rankka fyysinen suoritus
8. verenohennuslääkkeet.

Virtsatietulehdus on yleinen syy verivirtsaisuudelle, erityisesti naisilla. Tyypillisiä virtsatietulehduksen oireita ovat kirvely virtsatessa, virtsaamispakko, tiheävirtsaisuus, alavatsakipu ja kuume. Jos perusterveellä naisella virtsatietulehduksen oirekuva on selkeä ja yleiskunto hyvä, voi tulehduslääkityksen aloittaa jopa ilman virtsakokeen ottamista. Virtsatietulehdus saattaa levitä munuaisaltaisiin, jolloin oirekuvaan kuuluu usein kuumetta ja selkäkipua.

Virtsatiekivet voivat muodostua munuaisissa tai virtsateissä ja aiheuttaa voimakasta kylkikipua, eli niin sanottua virtsatiekivikoliikkia. Virtsarakossa kivet saattavat aiheuttaa verivirtsaisuuden ohella ärsytysoireita, jotka ovat virtsatietulehdusoireiden kaltaisia.

Eturauhanen sijaitsee virtsarakon alapuolella ja ympäröi virtsaputken. Iän myötä eturauhanen tyypillisesti kasvaa, mikä saattaa aiheuttaa verivirtsaisuutta. Suurentunut eturauhanen voi aiheuttaa myös virtsaamisvaikeuksia, kuten virtsasuihkun heikkenemistä, virtsarakon huonoa tyhjenemistä ja tiheävirtsaisuutta.

Milloin hoitoon?

Verivirtsaisuuden vakavuus ja hoidon tarve riippuvat oireiden luonteesta ja mahdollisista lisäoireista.

• Mikroskooppinen verivirtsaisuus, joka havaitaan vain virtsakokeessa ja johon ei liity muita oireita, ei yleensä edellytä jatkotutkimuksia.
• Silmin havaittava veri virtsassa tulee aina tutkia, vaikka oire menisi ohi itsestään.
• Jos verivirtsaisuuteen liittyy kuume tai alavatsan tai alaselän kipua, on suositeltavaa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon jo seuraavana päivänä.
• Runsas verenvuoto, verihyytymät virtsassa tai yleiskunnon heikkeneminen edellyttävät välitöntä hoitoon hakeutumista.

Verivirtsaisuuden hoito ja jatkotutkimukset

Verivirtsaisuuden ensihoidossa pyritään ensisijaisesti estämään verihyytymien aiheuttama virtsateiden tukkeutuminen. Tarvittaessa virtsarakkoon asetetaan katetri, jonka kautta virtsarakko huuhdellaan, jotta virtsan kulku säilyy esteettömänä.

Jos potilaalla on selviä tulehduksen merkkejä, aloitetaan antibioottihoito. Kipuoireisiin, joita esiintyy erityisesti virtsatiekivien tai vammojen yhteydessä, annetaan asianmukaista kipulääkitystä.

Kun akuutti tilanne on rauhoittunut, lääkäri suunnittelee jatkotutkimukset oireiden ja epäillyn taustasyyn perusteella. Tutkimusten tavoitteena on selvittää verivirtsaisuuden alkuperä ja sulkea pois vakavat sairaudet.

Yleisimpiä jatkotutkimuksia ovat:

• veri- ja virtsakokeet tulehduksen ja munuaisten toiminnan arvioimiseksi
• virtsarakon tähystys (kystoskopia)
• kuvantamistutkimukset, kuten ultraäänitutkimus tai tietokonetomografia tietokonekerroskuvaus (TT)
• eturauhasen tutkimukset.

Verivirtsaisuuden hoito ja seuranta perustuvat huolelliseen arvioon ja potilaan tilanteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Oikea-aikainen reagointi ja asianmukaiset tutkimukset varmistavat, että mahdolliset vakavat taustasyyt tunnistetaan ajoissa ja hoito voidaan aloittaa viivytyksettä.