Näpistelyhimossa eli kleptomaniassa (ICD-10-diagnoosikoodi F63.2) ihminen on toistuvasti kyvytön vastustamaan haluaan varastaa tavaroita, joita hän ei kuitenkaan tarvitse niiden käyttötarkoituksen tai rahallisen arvon takia. Varastaminen tapahtuu yksin ja ilman ystävien tai tuttujen apua. Juuri ennen varastamista henkilö tuntee jännitystä sekä varastamisen hetkellä mielihyvää ja helpottuneisuutta. Varastettuaan hän voi heittää varastamansa tavarat pois, säilöä tai lahjoittaa ne, joskus jopa palauttaa ne omistajalleen. Kleptomaanista käytöstä, erityisesti pakonomaista elintarvikkeiden varastamista esiintyy joskus syömishäiriöissä.

Kleptomania voi olla luonteeltaan satunnaista, jaksoittain tai toistuvasti esiintyvää, mutta myös jatkuvaa ja pitkäaikaista. Kleptomania tulee erottaa rahalliseen tai muuhun käytännön hyötyyn tähtäävästä tavoitteellisesta varkaudesta. Kleptomanian yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Arvion mukaan kuitenkin ainakin 5 % myymälävarkauksiin syyllistyvistä kärsii kleptomaniasta. Kleptomanian arvellaan olevan tavallisempaa naisilla kuin miehillä.

Kleptomaaninen käytös liittyy usein yksinäisyyteen, masentuneisuuteen ja merkityksettömyyden kokemukseen. Erilaiset jokapäiväiset pettymykset saattavat laukaista pakonomaisen varastamisen. Psykologisella tasolla kleptomania voidaan muiden pakonomaisten käytösten tapaan nähdä keinona paeta psyykelle sietämätöntä avuttomuuden tunnetta ja depressiivistä lamaantumista.

Itsehoito ja hoito

Kleptomaaninen käytös saattaa loppua itsestään. Kleptomaniasta kärsivän kannattaa etsiä psykoterapeuttista apua. Kleptomanian psykoterapiassa on käytetty psykodynaamisia ja -analyyttisia sekä käyttäytymisterapeuttisia lähestymistapoja. Kleptomanian hoidossa on kokeiltu myös serotoninergisiä masennuslääkkeitä ja mielialan tasaajia etenkin silloin, kun kleptomaniasta kärsivällä on ollut samanaikaista masentuneisuutta tai mielialan aaltoilua.

Kirjallisuutta

  1. Dodes L. The Heart of Addiction. Harper Collins, New York, 2002.
  2. Lönnqvist J. Käytös- ja hillitsemishäiriöt > Näpistelyhimo. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 466.