Influenssan pääpiirteet

Influenssa on influenssavirusten aiheuttama hengitystietulehdus. Taudin itämisaika on useimmiten 1–3 vuorokautta. Tartunnan saaneista vain noin puolet sairastuu. Influenssan oireet ovat hyvin samankaltaiset kuin flunssien eli nuhakuumeiden, joita aiheuttaa pari sataa eri virusta. Influenssassa oireet, erityisesti kuume ja lihassäryt, ovat keskimäärin kuitenkin ankarammat. Sama influenssavirus voi aiheuttaa eri henkilöille nuhan, kurkkukivun, silmän sidekalvon tulehduksen (konjunktiviitin), särkyjen ja kuumeen suhteen hyvinkin erilaisen oirejoukon.

Perusterveillä tauti paranee yleensä itsestään nopeasti, niin että kuume ja säryt häviävät 3–5 päivässä. Yskä tai nuha voivat jatkua muutaman viikonkin lieventyen vähitellen. Influenssan "suoraan" aiheuttamat kuolemat ovat harvinaisia. Vuosittaisen kausi-influenssan aallossa todetaan Suomessa kuitenkin noin 500 "ylimääräistä" kuolemaa. Valtaosa niistä johtuu huonokuntoisten ja iäkkäiden (yli 65-vuotiaiden) henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta influenssan aikana. Influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia ja sydänlihastulehduksia.

Myös bakteerien aiheuttamien jälkitautien, kuten keuhkokuumeen, riski on influenssassa suurempi kuin flunssassa. Suurin riski on niillä, joilla on yleiskuntoa heikentäviä perussairauksia (ks. taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL). Tämän vuoksi näillä henkilöillä on oikeus vuosittain annettavaan maksuttomaan influenssarokotukseen. Jälkitaudeista bakteerikeuhkokuume ja pneumokokkibakteerin aiheuttama verenmyrkytys (sepsis) voivat olla vakavia ja johtaa kuolemaankin. Influenssavirus aiheuttaa myös itse tai käynnistää bakteerin aiheuttamia nenän sivuontelotulehduksia kaiken ikäisille ja välikorvatulehduksia etenkin pienille lapsille.

Kausi-influenssa ei ole yleisvaarallinen tartuntatauti eivätkä tartuntatautilääkärit voi määrätä influenssapotilaita eristykseen tai sille altistuneita karanteeniin, kuten 2020–2021 Covid-19 infektioon sairastuneita tai SARS-CoV-2 virukselle altistuneita henkilöitä. Hoivaa antavissa laitoksissa, terveyskeskusten ja sairaaloiden vuodeosastoilla influenssa sairastuneiden kohdalla on kuitenkin syytä noudattaa ainakin pisara ja kosketusvarotoimia, jotta influenssa ei pääse leviämään osastolla. Influenssapotilas tulisi vuodeosastolla hoitaa joko omassa huoneessaan tai samassa huoneessa muiden influenssaan sairastuneiden kanssa.

Influenssan esiintyvyys

Influenssaa aiheuttavat influenssa A- ja B-virukset. A-influenssavirukset ovat alun perin lintujen luontaisia viruksia. Ihmiskunnan riesaksi ne ovat tulleet todennäköisesti joitakin satoja tai tuhansia vuosia sitten. Tämän edellytyksenä on ollut lintuvirusten muuntuminen sellaisiksi, että ne pystyvät ylipäätään tarttumaan ihmisen soluihin, lisääntymään ihmisessä ja siirtymään ihmisestä toiseen. Linnuilla tunnetaan satakunta eri A-influenssavirusta (nimettynä H ja N kirjaimin ja niitä seuraavin numeroin). Vain viisi näistä viruksista on aiheuttanut epidemioita ihmiskunnassa.

Influenssa esiintyy vuosittaisina epidemia-aaltoina ympäri maapallon. Yleensä epidemioissa A-influenssat ovat vallalla, mutta joukossa on myös oireiltaan samankaltaisia influenssa B-viruksen aiheuttamia tauteja. Suomeen aalto tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Infektiot ovat alkaneet usein varuskunnista, koska kasarmiasuminen helpottaa viruksen leviämistä henkilöstä toiseen. Varusmiesten rokotusten takia varuskuntien epidemiat ovat vähentyneet selvästi. Epidemian alettua muutaman viikon viiveellä infektio leviää ympäri maan. Tavallisina vuosina sairastuu noin 10 % väestöstä 6–8 viikon aallon aikana.

Pandemiasta puhutaan silloin, kun influenssa sairastuttaa tavallista suuremman osan väestöstä ja tauti on tavallista ankarampi. Tunnetuimpia pandemioita ovat olleet espanjantauti 1918–1919, aasialainen 1957 ja hongkongilainen 1968. Viimeksi pandemia koettiin talvella 2009–2010. Sen aiheutti A(H1N1)pdm09-virus. Tämä pandemia nimettiin sikainfluenssaksi.

Kaakkois-Aasiassa, Egyptissä ja Kiinassa ihmisen infektioita on aiheuttanut kaksikin luontaisesti linnuissa elävää virusta. A(H5N1)-virus todettiin ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa vuonna 2003 ja A(H7N9) Kiinassa 2013. Näihin vakaviin infektioihin sairastuneista kolmasosa tai enemmän on kuollut suoraan viruksen aiheuttamaan tautiin, ei niinkään jälkitauteihin. Nämä virukset eivät ole lähteneet leviämään väestössä laajemmin, eivätkä ne ole olleet matkailijoille uhka.

Vuosien 2019–2020 ja 2020–2021 epidemiat

Influenssamäärät alkoivat lisääntyä joulun 2019 aikana. Epidemia oli aika laimea, runsas puolet edellisen kauden voimasta. Sen huippu sattui helmikuun 2020 lopulle, ja epidemia oli käytännössä ohi maaliskuun lopussa. Koronaviruksen saama huomio on kuitenkin voinut vaikuttaa influenssaviruksen havaitsemiseen. Rokotteen suojaan kuuluva A-virus on ollut yleisin. Kaikkia neljää rokotteen kattamaa virusta on kuitenkin todettu, ja tapauksia on ollut kaikenikäisillä.

Kaudella 2020–2021 ei Suomessa influenssaepidemiaa esiintynyt, vaan kyse oli lähinnä yksittäisistä positiivisista löydöksistä. Syynä epidemian puuttumiseen ajatellaan olevan koronavirusinfektioiden ehkäisytoimet eli suu-nenäsuojainten käyttö, joukkotilaisuuksien välttäminen, etätyöt ja -opiskelu, matkustuksen rajoittaminen ja etäisyyksien ylläpito sosiaalisissa tilanteissa.

Taudin toteaminen

Lääkärikään ei kykene ilman laboratoriotestejä erottamaan influenssaa flunssista. Influenssaa on syytä epäillä, kun tiedetään, että paikkakunnalla on meneillään influenssa-aalto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja usein sairaanhoitopiiritkin tiedottavat epidemiatilanteesta väestölle. Usein influenssa-aikana myös hengitystieinfektioiden kokonaismäärä on kaksin-kolminkertaistunut, mikä näkyy poissaoloina työstä, koulusta ja päivähoidosta. Influenssa-aallon aikanakin yli puolet hengitystieinfektioista on kuitenkin muuta kuin influenssaa, tavallisia nuhakuumeita eli flunssia. Usein RS-viruksenkin (respiratory syncytial virus) epidemia (ks. Keuhkoputk itulehdus lapsella) sattuu samaan aikaan syksyllä kuin influenssa-aalto.

Influenssaan viittaavat hengitystieinfektion tavallista ankarammat oireet, erityisesti lihaskivut ja korkea kuume. Terveyskeskuksissa vastaanoton kuluessa tehtäviä pikatestejä viruksen osoittamiseen on olemassa. Nielun tai sierainten tikkunäytteet pystyvät kuitenkin löytämään vain noin 60 % todellisista influenssatapauksista. Siksi niiden käytöstä vastaanotoilla ei ole juuri hyötyä. Kotihoitoon influenssaviruslääke valitaan yleensä epidemiatilanteen ja oireiden perusteella. Sairaaloiden ensiavuissa testit ovat kuitenkin tärkeitä ja auttavat oikean hoidon valinnassa. Influenssan jälkeistä bakteeritautia, keuhkokuumetta, poskiontelotulehdusta tai välikorvatulehdusta, on syytä epäillä, jos oireet pahenevat tai palaavat, kun taudin alusta on kulunut jo 5–7 päivää.

Milloin lääkäriin

Lääkäriin on syytä hakeutua, jos tauti on korkeakuumeinen, jos yleisvointi on huonompi kuin mihin on flunssassa tottunut, tai jos oireet palaavat ensin lievityttyään. Jos sairastuneella on influenssan riskitekijöitä (ks. taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL), on lääkärissä syytä käydä tavallista herkemmin ja riippumatta siitä, onko ottanut influenssarokotuksen syksyllä tai ei.

Influenssan hoito

Influenssan hoito muuten terveillä aikuispotilailla on oireenmukaista itsehoitoa. Tauti paranee yleensä itsestään noin viikon kuluessa. Perusterveillä viruslääkkeen antama hyöty influenssan paranemisessa katsotaan niin vähäiseksi, ettei hoitoa yleensä suositeta. Influenssan oireiden hoitoon käyvät samat lääkkeet ja keinot kuin flunssan hoitoon.

Influenssan hoitoon on olemassa kolme viruslääkettä: oseltamiviiri (Tamiflu®, myös lasten vahvuus), tsanamiviiri (Relenza®) ja baloksaviirimarbosiili (Xofluza®). Tamiflu® otetaan kapseleina kahdesti päivässä ja Relenza® sisään hengittäen erityisen laitteen kautta. Tamiflu®-kuuri kestää viisi päivää ja maksaa aikuisen annoksella noin 56 €. Relenzan® hengitykseen vedettävä valmiste on poistumassa myynnistä, mutta siitä on suoneen annettava muoto vakavien infektioiden hoitoon sairaaloissa. Xofluza® on kerta-annos lääke ja tabletti otetaan mahdollisimman pian (48 tunnin sisällä) oireiden alkamisesta. Annos on 40 mg alle 80 kg painavilla ja 80 mg yli 80 kg painavilla ja sitä voidaan käyttää yli 12-vuotiailla, nuoremmilla lapsilla lääkettä ei ole vielä tutkittu. Erityisluvalla on myös saatavissa suoneen annettava peramiviiri, joka tulee kyseeseen lähinnä sairaalakäytössä.

Viruslääkkeet lyhentävät influenssan oireiden kestoa päivällä tai parilla, mutta flunssiin eli nuhakuumeisiin niillä ei ole mitään vaikutusta. Ehkä tärkeämpää on, että ne vähentävät myös influenssan bakteerijälkitautien, keuhkokuumeen ja korvatulehduksen, riskiä. On todennäköistä, että myös influenssaan liittyvät sydän- ja aivohalvaukset vähenevät. Tämä on erityinen syy hoitaa riskiryhmiin kuuluvia muita herkemmin viruslääkkeellä.

Päätös viruslääkehoidon määräämisestä täytyy tehdä vastaanotolla yleensä potilaan perussairauksien ja infektion oireiden ankaruuden perusteella. Suurimman hyödyn saavat ne, joilla on sairauksia, jotka voivat tehdä influenssasta pahemman tai jotka lisäävät jälkitautien riskiä (ns. riskiryhmillä, taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL). Viruspikatesteistä ei ole juurikaan apua hoitopäätöksen teossa.

Influenssalääkkeet (Tamiflu® ja Xofluza®) toimivat myös ennaltaehkäisevästi, jos on altistunut influenssalle esim. perheessä, sairaalassa tai hoivalaitoksessa. Tällainen käyttö voi tulla kyseeseen tilanteissa, joissa influenssa tarttuu sairaalan osastolla tai perheissä, joissa on vakavasti sairaita lapsia tai aikuisia.

Tartunnan ehkäisy

Influenssa tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteiden välityksellä. Tartunnan saaneen tartuttava aika alkaa 1–2 päivää ennen oireiden alkua ja on suurimmillaan 1–3 päivää oireiden alusta. Tartuttavuus kestää aikuisilla noin 5 päivää, lapsilla 7 päivää. Töistä ja sosiaalisista lähikontakteista kannattaa olla pois niin kauan, kun hankalimmat oireet jatkuvat ja sairastunut on kuumeeton. Kun on ihmisten parissa vielä yskäisenä, suositetaan yskimistä nenäliinaan tai omaan hihaan pisaroinnin vähentämiseksi. Liikuntaa kannattaa välttää yleisoireiden, erityisesti kuumeen ja lihassäryn, ajan, ja raskaampaa urheilua suositetaan vasta, kun tauti on hyvin paranemassa ja oireiden alusta on kulunut vähintään 7 päivää.

Omaa tartuntariskiä voi pienentää pesemällä käsiä vedellä ja saippualla tai käyttämällä käsidesiä. Tämän on todettu toimivan sekä kotona, koulussa että päivähoidossa, ja siksi sen uskotaan toimivan myös työpaikoilla.

Influenssarokotus

Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain kiertävien virustyyppien mukaan. Suosituksen rokotteessa kunakin kautena huomioitavista viruksista antaa Maailman terveysjärjestö (WHO), yleensä helmikuussa. Euroopan lääkevirasto (EMA) puolestaan myöntää valmisteille Suomeakin koskevan myyntiluvan. Rokotteessa on tavallisesti kahden A-influenssaviruksen ja kahden B-viruksen osia. Jos epidemian aiheuttava virus on jokin rokotteen virustyypeistä, rokottaminen pienentää riskiä sairastua noin 50–80 %. Huonomminkin "osuvan" rokotteen antama suoja on yleensä vähintään 30 %. Kautena 2018–2019 suojateho A-virusta vastaan oli pikkulapsilla hyvä (47 %) ja iäkkäillä vain kohtalainen (23 %). Ilmeisesti rokotus vähentää samalla teholla myös taudin kehittymistä vakavaksi, samoin kuin bakteerijälkitautien riskiä.

Kausi-influenssarokotteet ovat niin turvallisia, että rokotus katsotaan kannattavaksi kaikille. Rokotusten hyödyksi luetaan myös se, että ne vähentävät terveydenhuollon asiakaskäyntejä, bakteerien aiheuttamia keuhkokuumeita, sairaalahoitoa, lasten korvatulehduksia ja antibioottihoitoja. Suuressa riskissä olevilla on sekä pneumokokkirokotteen että influenssarokotteen ottaminen suojannut erityisen hyvin vakavilta pneumokokkitaudeilta, kuten keuhkokuumeilta.

Suomessa influenssarokotuksen saavat maksutta terveyskeskuksista tai työterveyshuollosta

  • 6 kk:n–6 vuoden ikäiset lapset ja yli 65-vuotiaat
  • Raskaana olevat naiset
  • Riskiryhmiin kuuluvat henkilöt (taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL).
  • Influenssarokotus annetaan myös henkilölle, joka on toistuvasti läheisessä kontaktissa vakavalle influenssalle erityisen alttiiseen henkilöön tai vakavalle influenssalle alttiiseen henkilöön, jota ei voida suojata rokotteella.
  • Sosiaali- ja terveydenhuollossa hoitoa ja hoivaa antaville ja lääkehuollon henkilöstölle (taulukko Maksuttoman influenssarokotuksen saavat työntekijät).

Viimeksi mainitut rokotetaan ympäristössä olevien sairaiden henkilöiden suojaamiseksi. Tartuntatautilaki velvoittaasosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa ottamaan rokotteen, jos toimintayksikön tiloissa hoidetaan tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita. Myös varusmiehille tarjotaan vapaaehtoista rokotusta.

Suojan säilymiseksi rokotus on otettava joka vuosi, koska viruskannat vaihtelevat vuosittain. Alle 9-vuotias lapsi, jolla ei ole aiempaa rokotusta tai vain yksi rokotus takanaan, tarvitsee kaksi rokotuskertaa neljän viikon välein.

Muut kuin riskiryhmiin kuuluvat joutuvat hakemaan rokotteen apteekista reseptillä. Rokote maksaa alle 15 €.

Julkisessa terveydenhuollossa annettiin kaudella 2020−2021 ennätysmäärä influenssarokotteita, yli 1.2 miljoonaa rokoteannosta.

Taulukko 1. Maksuttoman influenssarokotuksen piirissä olevat ryhmät (THL )
  • Kaikki 65 vuotta täyttäneet
  • 6 kuukauden – 6 vuoden ikäiset lapset
  • Raskaana olevat naiset (ks. )
  • Varusmiespalvelukseen astuvat miehet ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuvat naiset
  • Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstö (ks. )
  • Sairautensa tai hoitonsa vuoksi riskiryhmiin kuuluvat (ks. täydellinen luettelo ):
    • Kroonisen sydänsairauden, keuhkosairauden tai diabeteksen vuoksi säännöllisessä lääkärin hoidossa olevat potilaat
    • Munuaisten vajaatoimintaa sairastavat
    • Potilaat, joiden sairastama tauti tai sen hoito heikentää vastustuskykyä
    • Potilaat, jotka saavat kortisonikorvaushoitoa tai sairastavat immuunivajavuutta
  • Henkilöt, jotka ovat toistuvasti läheisessä kontaktissa vakavalle influenssalle erityisen alttiiseen henkilöön tai vakavalle influenssalle alttiiseen henkilöön, jota ei voida suojata rokotteella.
Taulukko 2. Maksuttoman influenssarokotuksen saavat työntekijät
  • Sairaalaosastojen henkilökunta
  • Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon henkilökunta
  • Potilaiden kuljetuksiin osallistuva sairaankuljetus- ja ensihoitohenkilöstö
  • Vanhusten hoivakotien ja vanhainkotien henkilökunta
  • Pitkäaikaislaitosten, myös vammaisalan yksiköiden henkilökunta
  • Terveyskeskusten henkilökunta
  • Potilashuoneissa ruoan jakeluun ja siivoukseen osallistuvat työntekijät
  • Lääkehuollon henkilöstö, kuten asiakastyössä toimiva apteekkihenkilöstö
  • Kaikkia vastaavia töitä tekevät opiskelijat

Influenssakaudella 2021–2022 rokotteiden viruskannat ovat

  • A/ Victoria/2570/2019 (H1N1)pdm09 -kaltainen viruskanta
  • A/ Cambodia/e0826360/2020 (H3N2) -kaltainen viruskanta
  • B/Washington/02/2019 -kaltainen viruskanta (Victoria-haara)
  • B/Phuket/3073/2013 -kaltainen viruskanta (Yamagata-haara)

Nämä kannat vastaavat WHO:n suosituksia.

Kansallisessa rokotusohjelmassa on käytössä sekä pistoksena annettava rokote (Vaxigrip Tetra®) että nenäsuihkerokote (Fluenz Tetra®), jota annetaan 2–6 vuoden ikäisille.

Koska rokotteet eivät sisällä eläviä viruksia, ne eivät voi aiheuttaa influenssaa.

Lisää tietoa influenssasta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos > Influenssa