Yleistä

Arpikudos alkaa kehittyä noin viikon kuluessa haavan syntymisestä. Parin viikon mittaisen kasvuvaiheen jälkeen normaali arpi siirtyy kypsymisvaiheeseen, jossa se noin vuoden kuluessa vaalenee, pehmenee ja pienenee.

Arven liikakasvua on kahta tyyppiä, joista lievempää sanotaan hypertrofiseksi (liikakasvaneeksi) arveksi ja hankalampaa keloidiksi. Kollageenia sisältävän arpikudoksen liikakasvua voi esiintyä kaikenlaisten haavojen paranemisprosessin aikana, esimerkiksi leikkaus-, palovamma- tai aknearvessa tai iholävistyksessä. Taipumus on osin perinnöllinen, ja haavan tulehdus, kiristys ja ärsytys lisäävät riskiä.

Keloidin ja hypertrofisen arven oireet

Muutaman viikon kuluessa haavan syntymisestä kehittyvä arpi alkaa kihelmöidä tai kutista ja hiljalleen kasvaa. Kasvu jatkuu hypertrofisessa arvessa parikin kuukautta, mutta arpi ei yleensä arista, ja liikakasvua on vain alkuperäisen haavan alueella. Hypertrofinen arpi alkaa kypsyessään pienentyä ja madaltua seuraavien kuukausien kuluessa.

Keloidin kasvu voi jatkua vuosia, ja arpi voi punoittaa, aristaa ja kutista. Keloidi on usein muhkurainen, mutta sen pinta on sileä ja kasvu ulottuu tyypillisesti alkuperäistä arpea laajemmalle alueelle. Paikallisten oireiden ja esteettisen haitan lisäksi kookas keloidi voi aiheuttaa myös liikerajoitusta esimerkiksi hartian alueella.

Keloideja tulee yleisimmin korvalehtiin (kuva ), rintakehän yläosaan ja olkapäiden alueelle (kuva ).

Kuva

Keloidi korvalehdessä. Keloidi korvalehdessä korun reiässä ennen hoitoa ja sen jälkeen (pieni kuva). Hoitona käytettiin nestetyppijäädytystä, jolla keloidi pieneni huomattavasti.

Kuva

Keloidi hartiaseudun leikkaushaavassa. Hartiaseudun leikkauksen aiheuttama laaja keloidi.

Keloidin ja hypertrofisen arven toteaminen

Keloidi ja hypertrofinen arpi erotetaan yleensä toisistaan kasvun ja käyttäytymisen perusteella. Jos arpi kasvaessaan muuttuu sinipunaiseksi tai on muuten epätyypillisen näköinen, kyseessä voi olla arpisarkoidoosi tai muu kasvainkudos. Näiden diagnosointiin tarvitaan koepala.

Keloidin ja hypertrofisen arven itsehoito

Arven jälkihoito on tärkeää etenkin ylävartalon alueelle tehtyjen kirurgisten toimenpiteiden jälkeen sekä henkilöillä, joilla on ennestään keloideja. Silikonia sisältävää geeliä tai silikonilevyä käytetään paikallisesti usean kuukauden ajan.

Milloin lääkäriin?

Usein hypertrofisten arpien paras hoito on seuranta, koska ne pienenevät itsestään. Silikonigeelistä tai -levystä voi olla hyötyä.

Oireileva tai haittaava keloidi on syy lääkärin arvioon. Myös leikkaushaavan jälkihoidon suunnittelu voi olla tarpeen henkilöllä, jolla on tiedossa vahva keloiditaipumus.

Keloidin ja hypertrofisen arven hoito

Kosmeettisesti tai toiminnallisesti haittaaviin tai oireileviin keloideihin on käytettävissä useita hoitotapoja, kuten arpialueen kortisoni-injektiot, jäädytyshoito (kryohoito) ja painehoito (esim. silikoninen painenappi korvanlehden keloidin hoitoon). Hankalissa tapauksissa harkitaan kirurgista hoitoa, jolloin arpi poistetaan leikkaamalla ja jatkohoitona on esimerkiksi leikkausalueen sädehoito ja paikallishoito.

Keloidin ja hypertrofisen arven ehkäisy

Koska taipumus arven liikakasvuun on yksilöllinen ja perinnöllinen, keloidin tai hypertrofisen arven syntyä ei voida kokonaan ehkäistä. Jos taipumus on tiedossa, varhainen hoito silikonigeelillä tai -levyllä voi estää arven liikakasvun.

Kirjallisuutta

  1. Salava A. I Keloidi ja hypertrofinen arpi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 25.6.2024.
  2. Kaartinen I. Hypertrofisten arpien ja keloidien hoito. Duodecim 2016;132(16):1439–47.