Toiminnallisen äänihuulsalpauksen oireet

Normaalissa sisäänhengityksessä äänihuulet loitontuvat, jolloin ilma pääsee virtaamaan niiden välistä keuhkoihin. Toiminnallisessa äänihuulisalpauksessa äänihuulet sen sijaan lähentyvät toisiaan sisäänhengitettäessä, jolloin sisäänhengitys vaikeutuu tai salpautuu kokonaan. Oire voi tuntua hyvin pelottavalta, ja siihen liittyy usein paniikkia ja ahdistuksen tunnetta rintakehällä. Tilanne ei ole vaarallinen ja laukeaa rauhallisella hengityksellä.

Toiminnallinen äänihuulisalpaus alkaa usein voimakkaassa rasituksessa, mutta myös hengitystieinfektiot, henkisesti ahdistava tilanne (esim. esiintymisjännitys) tai voimakkaat tuoksut voivat provosoida kohtauksen. Toiminnallinen äänihuulisalpaus on muuta väestöä yleisempi astmaa sarastavilla. Myös refluksitauti, ylipaino, krooninen nuha ja uniapnea lisäävät alttiutta kohtauksille.

Toiminnallinen äänihuulisalpaus on tavallisempi naisilla ja alkaa yleensä 30–40 vuoden välillä, urheilijoilla usein nuorempana. Korona-pandemian aikana toiminnallista äänihuulisalpausta tavattiin poikkeuksellisen paljon murrosikäisillä ja nuorilla aikuisilla. Tilaa voi epäillä, jos henkilöllä esiintyy hengityksen salpautumista ilman happipitoisuuden alenemista tai tihentynyttä hengitystä.

Oirekuva sekoitetaan usein astmakohtaukseen, vaikka astmakohtauksessa uloshengitys on vaikeutunut. Astmakohtauksen hoidossa käytetty avaava lääke ei auta äänihuulisalpausoireeseen. Koska jopa joka kolmannella toiminnallisia äänihuulisalpauksia saavista henkilöistä on myös astma, ei usein osata ajatella, että astmaa sairastavan hengitysvaikeuden aiheuttaja ei aina ole astma. Myös voimakas allerginen reaktio voi aiheuttaa samantyyppisiä oireita. Kuiva ja kylmä ilma provosoi tilannetta, ja ilmiö onkin aika tavallinen kilpahiihtäjillä.

Milloin hoitoon?

Hengenahdistuskohtausten syy on aina pyrittävä selvittämään. Vaikka kohtaukset menisivät itsestään ohi, on aiheellista varata aika lääkärille. Jos oire on helpottanut, ei ole tarvetta hakeutua päivystykseen.

Tutkimukset

Toiminnallinen äänihuulisalpaus tulisi diagnosoida tutkimalla äänihuulet ja kurkunpää mieluiten kohtauksen aikana. Aina tämä ei onnistu. Tilannetta voidaan myös provosoida tekemällä äänihuulitähystys kuntopyöräillessä. Astman paheneminen on syytä sulkea pois keuhkojen toimintakokeilla. Diagnostiikkaa helpottaa, jos kohtauksen saa itse kuvattua puhelimelle sen ilmaantuessa.

Toiminnallisen äänihuulisalpauksen hoito

Vaikka toiminnallinen äänihuulisalpaus ei ole vaarallinen, kohtaus voi olla hyvin ahdistava ja pelottava. Jotkut ihmiset lopettavat hengästyttävän liikunnan harrastamisen kohtausten pelossa. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen. Kohtaus saadaan helpottamaan rauhallisella palleahengityksellä, jossa hengitetään rauhallisesti nenän kautta sisään ja hitaasti osittain suljettujen huulten välistä ulos. Asiaan perehtynyt puheterapeutti on usein avainasemassa oireiden hallinnassa. Mahdolliset taustalla olevat ahdistusoireet on myös syytä hoitaa asianmukaisesti. Hyvin hankalissa ja elämää rajoittavissa tilanteissa voidaan harkita kurkunpään botuliinihoitoa. Useimmiten jo tieto oireiden aiheuttajista ja toiminnallisen äänihuulisalpauksen mekanismien ymmärtäminen helpottaa oireita.

Kirjallisuutta

  1. Ambati SR, Kaslovski R, Evans MT, Edge W. Vocal cord dysfunction during the COVID-19 pandemic. Respiratory Care 2023;68:520–3.
  2. Leong P, Gibson PG, Vertigan AE, ym. Vocal cord dysfunction/inducible laryngeal obstruction – 2022 Melbourne Roundtable Report. Respirology 2023;28:615–26.
  3. Malaty J, Wu V. Vocal cord dysfunction: rapid evidence review. Am Fam Physician 2021;104:471–5.