Yleistä

Suurentunut perna

Yleisin pernan häiriö on sen suurentuminen. Suurentunut perna ei ole itsenäinen sairaus, vaan liittyy yhtenä oireena tiettyihin tauteihin. Suurentuneen pernan lääketieteellinen termi on splenomegalia.

Pernan kohtalainen suureneminen ei yleensä aiheuta kipuja tai muita oireita, mutta hyvin suureen pernaan liittyy epämiellyttävää tunnetta ja kipuja vasemmalla ylävatsalla. Mahalaukku voi täyttyä ruokailun jälkeen tavallista nopeammin. Suurentunut perna poistaa verestä tavallista enemmän soluja, jolloin ilmaantuu anemiaa ja verihiutaleitten niukkuutta. Tilanne voi johtaa myös infektioalttiuteen.

Lievä suureneminen todetaan ultraäänitutkimuksella. Jos perna suurenee paljon, se laajenee alaspäin napaa kohti ja tuntuu kiinteänä massana vatsanpeitteitä tunnustellessa.

Pernan suureneminen voi olla tilapäistä. Joihinkin tartuntatauteihin (infektioihin) voi liittyä pernan suurenemista. Esimerkkinä ovat virusinfektioista mononukleoosi ja tietyt alkueläinten aiheuttamat sairaudet, kuten malaria. Bakteeri-infektioissa, kuten kupassa, sekä sydänläppätulehduksessa voidaan myös nähdä pernan suurentumista.

Veren punasolujen pilkkoutumisessa, hemolyysissä, tavataan suurentunutta pernaa. Myös aineenvaihduntasairauksissa kuten Gaucherin ja Niemann-Pickin taudissa perna voi suurentua. Autoimmuunisairauksissa, kuten lupuksessa tai sarkoidoosissa pernan koko voi muuttua.

Tietyissä syöpäsairauksissa perna voi suurentua hyvin isoksi. Näitä ovat etenkin jotkin leukemiatyypit, imusolmukesyöpä ja muut pahanlaatuiset veritaudit, kuten myeloproliferatiiviset eli luuytimen solujen lisääntymiseen liittyvät sairaudet.

Perna voi suurentua myös maksasairauden, etenkin maksakirroosin yhteydessä. Tällöin mahaontelon porttilaskimon paine nousee, mihin perna reagoi suurentumalla. Vastaava tilanne voi esiintyä myös veritulpan yhteydessä, mikäli tukos on verisuonissa, joiden kautta verta tulee pernaan.

Suurentuneeseen pernaan ei ole mitään erityistä hoitoa. Hoito kohdistuu sen aiheuttaneeseen sairauteen. Esimerkiksi imusolmukesyövän ja leukemian tehokas hoito palauttaa pernan koon ennalleen.

Milloin hoitoon?

Jos sinulla todetaan tutkimuksissa suurentunut perna, on syy aina tarpeen selvittää.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, jos omien oireiden perusteella herää epäily suurentuneesta pernasta.

Pernan poisto

Tietyissä tilanteissa pernan poistoa käytetään eräiden verisairauksien hoitona. Esimerkiksi verihiutaleiden puutoksessa hoitona voi olla pernan poisto silloin, kun puutos johtuu verihiutaleiden nopeasta poistumisesta verenkierrosta.

Toinen pernan poiston aihe on ylävatsaan tai vasempaan kylkeen kohdistunut isku tai muu vamma. Rintakehän alaosa suojaa pernaa ulkopuolisilta kolhuilta, mutta voimakkaissa iskuissa pernan hauras kudos saattaa revetä. Tästä seuraa verenvuoto, joka on usein runsas. Vuodon tukkiminen hauraassa kudoksessa ei ole mahdollista, vaan koko perna joudutaan poistamaan.

Ihminen pärjää yleensä hyvin ilman pernaa, sillä muut elimet, etenkin maksa, alkavat hoitaa sen tehtäviä. Pernan poistoon liittyy kuitenkin alttius tiettyjen bakteerien aiheuttamille vaikeille infektioille. Siksi pernan poiston yhteydessä annetaan aina pneumokokkirokotus, joka uusitaan 5 vuoden välein. Potilaalle annetaan myös hemofilus- ja meningokokkirokotteet, jos hän ei ole niitä aiemmin saanut. Influenssa- ja koronavirusrokotusta suositellaan vuosittain.

Jos pernattomalle henkilölle ilmaantuu kuumetta, hänen on hakeuduttava tavallista herkemmin hoitoon. Tällöin on tärkeää kertoa lääkärille tai hoitajalle, että perna on poistettu.