Feokromosytooma on harvinainen lisämunuaisen sairaus. Lisämunuainen on munuaisten yläpuolella sijaitseva hormoneja tuottava parillinen rauhanen (kuva ). Lisämunuaisen ydinosa tuottaa adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka ovat elimistön stressihormoneja. Ydinosan soluista alkunsa saanut kasvain on nimeltään feokromosytooma.

Kuva

Lisämunuainen. Lisämunuainen on hormoneja tuottava rauhanen, joka painaa 4–5 grammaa. Niitä on kaksi, ja ne sijaitsevat munuaisten yläpinnalla. Lisämunuaisessa on ydin ja kuorikerros.

Kuva: Terveyskirjasto Piirtäjä: Helena Schmidt

Kreikan kielestä johdettu hankala sana kuvaa kasvaimen solujen värjäytymisominaisuutta, suomennettuna ”ruskeaksi värjäytyvä solukasauma”. Kasvain tuottaa suuria määriä adrenaliinia ja noradrenaliinia, joiden vaikutuksesta feokromosytoomassa tavatut oireet syntyvät.

Feokromosytooma on harvinainen, Suomessa uusia tapauksia todetaan muutamia kymmeniä vuodessa. Useimmat potilaat ovat 40–50 vuoden ikäisiä. Tavallisesti kasvain sijaitsee vain toisessa lisämunuaisessa, mutta joskus molemmissa. Lisämunuaisen ulkopuolella sijaitsevia katekolamiineja tuottavia kasvaimia nimitetään paraganglioomiksi, ja ne ovat usein periytyviä. Osalla feokromosytoomaan sairastuvilla on perinnöllistä taipumusta kasvaimeen. Geenitutkimuksilla kartoitetaan periytymisen mahdollisuutta, sillä noin joka kolmannelta löydetään taustalta perinnöllinen syy.

Feokromosytooman oireet

Feokromosytooman tyypilliset oireet ovat kohtauksittain esiintyvät päänsärky, hikoilu ja sydämentykytys. Kohtauksen aikana verenpaine on voimakkaasti koholla. Kohtauksiin liittyy usein ahdistuksen ja pelon tunne. Kohtauksia esiintyy yleensä toistuvasti päivien tai viikkojen välein. Ne ilmaantuvat usein ennalta aavistamatta, mutta kohtauksen voivat laukaista fyysinen tai henkinen rasitus, tapaturma tai leikkaus.

Aina feokromosytooman oireet eivät ole näin selviä. Verenpaine voi olla koholla ilman kohtauksellisia oireita. Joskus kasvain on kokonaan oireeton ja löytyy sattumalta muiden syiden vuoksi tehdyissä kuvauksissa.

Feokromosytooman toteaminen

Kun epäily taudista herää, taudin toteaminen on helppoa määrittämällä verikokeesta katekoliamiinit (S-MetNor). Kasvaimen sijainti paikallistetaan tietokonekerroskuvauksella tai magneettikuvauksella.

Feokromosytooman hoito

Feokromosytooman hoitona on kasvaimen poisto leikkauksella. Sitä ennen verenpaine hoidetaan normaaliksi muutaman viikon lääkehoidolla. Leikkaukset tehdään yliopistollisissa keskussairaaloissa niin sanottuina tähystysleikkauksina, joissa lisämunuainen poistetaan kokonaan. Leikkaus parantaa yleensä taudin kokonaan, ja potilas vapautuu hankalista oireistaan.

Joskus harvoin (noin 10 %:lla potilaista) feokromosytooma on pahanlaatuinen eli käyttäytyy syöpäkasvaimen tavoin. Silloin tarvitaan monimutkaisempaa hoitoa, ja täydellinen paraneminen ei aina onnistu.

Feokromosytooman ehkäisy

Feokromosytooman syitä ei tiedetä, ja sen vuoksi siihen ei myöskään tunneta ehkäisyä.

Jos potilaalle tehdyissä geenitutkimuksissa todetaan taudille altistava geenilöydös (esim. MEN2-oireyhtymä, joka on osa ns. MEN-oireyhtymiä), voidaan potilaan lähisukulaisia tutkimalla todeta geenilöydöksen kantajat, jolloin sairaus voidaan todeta varhaisessa vaiheessa.

Lisää tietoa feokromosytoomasta

Perusteellisempaa tietoa feokromosytoomasta: Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Feokromosytooma.

Kirjallisuutta

  1. Metso S. Lisämunuaiskasvaimet. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 15.2.2024
  2. Suomen Endokrinologiyhdistyksen artikkeli Feokromosytooma.
  3. Sane T. Feokromosytooma. Kirjassa: Välimäki M, Sane T, Dunkel L , toim. Endokrinologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2009, s. 440–449.