Erilaiset virtsaputken sairaudet ovat tavallisia ja rauhoittuvat usein itsestään. Ne ilmenevät muun muassa tihentyneenä virtsaamisen tarpeena ja kirvelynä virtsatessa. Vaikeampia tilanteita ovat virtsaumpi ja virtsan karkailu. Virtsatietulehduksen tyypillisiä oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa ja alavatsan jomotus.
Virtsaputken divertikkelit ovat usein seurausta toistuvista virtsaputken tulehduksista. Ne aiheutuvat virtsaputken rauhaskäytävien tukkeutumista, jolloin virtsaputken seinämään tulee pieni "uloke" tai "pullistuma". Ne voivat aiheuttaa uusiutuvia tulehduksia, tiheää virtsaamisen tarvetta, virtsakirvelyä, yhdyntäkipua ja joskus virtsan tippumista virtsaamisen jälkeen. Jos oireet ovat vaikeita, voidaan harkita leikkausta.
Virtsaputken suulla voi olla limakalvokieleke, niin sanottu karunkkeli (kuva ). Karunkkeleita esiintyy yleensä vasta vaihdevuosi-iän jälkeen. Oireena voi olla niukka verenvuoto tai virtsan kulun vaikeus. Karunkkelin syynä on limakalvojen ohentumiseen liittyvä virtsaputken limakalvon esiinluiskahdus, jolloin limakalvo paksunee ja punoittaa. Karunkkeli on viaton löydös, eikä se yleensä vaadi mitään hoitoa. Hoitona voidaan käyttää paikallista estrogeenihoitoa. Poikkeustapauksessa suuren ja oireita aiheuttavan karunkkelin kauterisaatio, jäädytys, laserhoito tai kirurginen poisto voi tulla kyseeseen.
Virtsaputken karunkkeli. Virtsaputken karunkkeli on iäkkäiden naisten melko tavallinen vaiva. Usein se vuotaa hieman verta, jota löytyy housuista tai vaipoista (jolloin voidaan luulla, että kyseessä on menopaussin jälkeinen kohtuverenvuoto). Myös virtsaputken suun kirvelyä voi esiintyä. Karunkkeli on pehmeä, kun taas (hyvin harvinainen) virtsaputken kasvain on kiinteä.
Virtsaputkioireyhtymäksi kutsutaan tilaa, jossa yhdistyvät virtsaamiskirvely, tiheä virtsaamistarve ja kipu virtsaputken seudussa sekä tunne epätäydellisestä rakon tyhjenemisestä. Myös yhdyntäkipuja esiintyy yleisesti. Joskus oire voi syntyä akuutin virtsatietulehduksen jälkeen. Virtsaputkioireyhtymä voi olla osa kroonista kipuoireyhtymää ja liittyä fibromyalgiaan.
Lantionpohjan lihaksien spasmin (kouristuksen) yhtenä oireena on lantionpohjan kipujen lisäksi krooninen virtsaamiskipu tai kipu virtsaamisen jälkeen. Fysioterapeutti pystyy parhaiten auttamaan tämän hoidossa.
Milloin tutkimuksiin?
Laboratoriotutkimuksiin tai lääkärin vastaanotolle tulee hakeutua, jos virtsakirvely on hankalaa ja oireet viittaavat selvästi virtsarakkotulehdukseen. Toisaalta toistuvia turhia virtsanäytteiden tutkimuksia on syytä välttää.
Lisätutkimuksia tarvitaan, jos virtsassa on verta tai jos rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla. Joskus oireiden takana voi olla sukupuoliteitse tarttuva tulehdus, jolloin klamydianäytteen ottaminen on aiheellista.
Gynekologisessa tutkimuksessa voidaan arvioida estrogeenivajaukseen viittaava limakalvon oheneminen. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä tehtävä tunnustelu voi paljastaa voimakkaasti aristavan virtsaputken.
Itsehoito ja ehkäisy
Vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille voi olla hyötyä paikallisesta estrogeenihoidosta virtsakirvelyn hoidossa. Paikallinen estrogeenihoito estää virtsatietulehdusten toistumista.
Nesteitä nautitaan normaalisti: 1,5–2 litraa vuorokaudessa riittää. Jotkin juomat, kuten kahvi, tee, kolajuomat ja sitrusmehut, saattavat ärsyttää rakkoa. Virtsarakko kannattaa tyhjentää sopivin välein (päivällä 3–4 tunnin välein ja aina yhdynnän jälkeen).
Kylmettymistä kannattaa välttää, ja hyvä hygienia on luonnollisesti paikallaan. Kiire ja jännitys sekä kylmyys tuovat virtsaamistarpeen herkästi esille. Myös rentoutumista kannattaa opetella.
Kirjallisuutta
- Raatikainen K, Mikkola T. Gynekologiset virtsatieongelmat. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 216-217.
