Virusinfektiot ovat merkittäviä sikiön kehityshäiriöitä ja vastasyntyneiden sairauksia aiheuttava tekijöitä. Joskus rokkosairaudet voivat olla vakavampia raskaana olevalla naisella kuin yleensä aikuisella. Monia rokkotauteja vastaan voidaan rokottaa ja näin ehkäistä sikiön sairastuminen.

Vihurirokko

Vihurirokko on rokotusten ansiosta lähes hävinnyt Suomesta. Jo vuonna 1975 aloitettiin maassamme 13-vuotiaiden tyttöjen rokottaminen ja 1982 kaikkien lasten rokottaminen (MPR-rokotusohjelma). Vihurirokon seulonta neuvoloissa lopetettiin vuoden 1994 alussa tarpeettomana.

Vihurirokko on kuitenkin syytä tuntea, koska se on yksi pahimmista sikiön kehityshäiriön aiheuttajista. Vihurirokkoviruksen itämisaika on 14–21 vuorokautta, mutta tartuttavuus alkaa jo pari päivää ennen oireiden alkua ja kestää sen jälkeen viikon. Äidin tartunta etenee sikiöön istukan läpi. Jos äiti sairastaa vihurirokon ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, yli 80 % sikiöistä saa tartunnan. Vammautumisen riski on suuri: noin puolelle sikiöistä kehittyy vihurirokko-oireyhtymä. Oireita ovat sydänviat ja keskushermoston kehityshäiriöt.

Vesirokko

Vesirokko on tavallinen lastentauti, joka kuitenkin saattaa aiheuttaa ongelmia raskauden aikana. Raskaana olevan naisen vesirokko saattaa olla vaikea tauti, minkä vuoksi se tulee aina hoitaa asikloviirilääkityksellä. Lääke on turvallinen kaikissa raskauden vaiheissa.

Alkuraskauden vesirokko lisää keskenmenon riskiä. Vesirokkovirus aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä noin 1–2 %:ssa tapauksista, joissa äiti sairastuu vesirokkoon ensimmäisten 20 raskausviikon aikana. Loppuraskaudessa kehityshäiriöiden riski vähenee.

Raskauden aikana puhjennut äidin vesirokko on aihe ottaa päivystyksenä yhteyttä lääkäriin. Asikloviirilääkitys aloitetaan mahdollisimman pian. Sikiön seuranta ultraäänitutkimuksin on aiheellinen noin kuukauden kuluttua äidin sairastumisesta. Loppuraskaudesta ilmaantuva äidin vesirokko johtaa puolessa tapauksista vastasyntyneen vesirokkoon. Jos äiti sairastuu vesirokkoon viisi vuorokautta ennen synnytystä tai kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen, vastasyntyneen riski sairastua vesirokkoon on noin 20 %.. Jos äidin vesirokko puhkeaa tänä aikana, vastasyntyneelle annetaan zoster-hyperimmunoglobuliinia ja asikloviiri-lääkitys.

Jos raskaana oleva nainen ei ole sairastanut vesirokkoa ja hänellä on tiedossa oleva vesirokkokontakti, suositellaan estohoitoa asikloviirilla viikon ajan. Jos ei ole tietoa, onko raskaana oleva sairastanut vesirokon, voidaan tutkia virusvasta-aineet ja sen jälkeen tarvittaessa antaa asikloviirilääkitys. Käytännössä sikiölle ei koidu riskiä, jos äiti on aiemmin sairastanut vesirokon, hänellä on osoitettavissa vasta-aineita tai kyseessä on vyöruusu.

Raskauden aikana vesirokkorokotetta ei voida antaa. Jos nainen ottaa vesirokkorokotuksen, ei raskautta suositella kolmeen kuukauteen. Vesirokkorokotus on otettu kansalliseen rokotusohjelmaan, ja se annetaan alakouluikäisille. Rokote antaa hyvän suojan vesirokolta.

Tuhkarokko

Tuhkarokkoa on viime vuosina tavattu maassamme lisääntyvästi. Tuhkarokkorokotukset aloitettiin Suomessa 1975, tämän seurauksena tuhkarokkotartunnat käytännössä hävisivät hyvän rokotuskattavuuden ansiosta. Tuhkarokkoa, kuten vihurirokkoakin, esiintyy vielä maailmalla runsaasti.

Raskauden aikana tuhkarokon komplikaatiot, kuten pneumonia, ovat yleisempiä kuin muulloin. Äidin tuhkarokko voi johtaa myös keskenmenoon, ennenaikaiseen synnytykseen tai sikiön kohdunsisäiseen kuolemaan. Tuhkarokko ei aiheuta sikiön elinvaurioita.

Parvorokko

Parvorokko on lastentauti, jota esiintyy etenkin keväisin. Epidemioina sitä ilmenee kouluissa, lastentarhoissa ja päiväkodeissa. Suomessa parvorokon on ennen raskautta sairastanut 50–60 % raskaana olevista. Suurin osa raskaana olevista naisista saa infektion omilta lapsiltaan. Parvorokkodiagnoosi tehdään vasta-ainemäärityksellä.

Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Äidin raskauden aikaisissa infektioissa parvorokkovirus siirtyy noin 30 %:ssa tapauksista sikiöön. Kliinisesti todetuissa raskauksissa äidin alkuraskauden aikana sairastamaan parvorokkoon liittyy noin 5–10 %:n riski menettää sikiö. Virus vaurioittaa punasolujen esiasteita ja voi aiheuttaa sikiölle anemian raskauden keskivaiheessa, kun punasolutuotanto on vilkkaimmillaan.Parvovirustartunta voi myös aiheuttaa sikiön sydänlihastulehduksen, josta saattaa seurata sikiön turvotusta. Sairastuminen raskausviikolla 24 tai myöhemmin ei yleensä aiheuta sikiölle merkittäviä ongelmia.

Vasta-ainein tehdyn taudinmäärityksen jälkeen laaditaan lähete äitiyspoliklinikkaan, joka järjestää seurannan sikiön sairauden ja mahdollisten anemian merkkien havaitsemiseksi. Sikiön infektoituessa maksatulehdus ja luuytimen toiminnan lama ovat mahdollisia, jolloin sikiö saattaa menehtyä.

Rokotetta ei ole, mutta hyvä käsihygienia vähentää tartunnan riskiä jonkin verran.

Kirjallisuutta

  1. Alanen A. Toksoplasma-, parvovirus- ja sytomegalovirusinfektiot raskauden aikana. Duodecim 2010;126(2):159–66
  2. Uotila J. Äitiysneuvola ja erikoissairaanhoito: konsultaatiot, lähetteet, hoitolinjat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 3.10.2018.
  3. Aitokallio-Tallberg A, Keski-Nisula L. Infektiosairaudet ja raskaus. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 497-516.