Kaihin yleisyys

Yli 30 %:lla yli 65-vuotiaista on todettavissa näköä haittaava kaihi vähintään toisessa silmässä.

Suomessa tehdään joka vuosi yli 50 000 kaihileikkausta.

Kaihileikkausarvioon lähettäminen ja kaihileikkauskriteerit

Yleislääkärin tehtävänä perusterveydenhuollossa on tunnistaa kaihin oireet ja kaihiepäilyn syntyessä tehdä lähete silmälääkärin tutkimukseen kaihin ja muiden näköä mahdollisesti heikentävien silmäsairauksien diagnosoimista varten.

Yleislääkärin tutkimuksissa tutkitaan näöntarkkuus kauas ilman lasikorjausta ja potilaan käyttämillä ajantasaisilla kaukolaseilla. Jos silmälasit ovat yli 2 vuotta vanhat, tulisi niiden ajantasaisuus tarkistaa optikolla tai silmälääkärillä.

Julkisessa terveydenhuollossa leikkauskriteerit täyttyvät, jos

  • potilaan paremman silmän näkökyky parhaalla silmälasikorjauksella on 0,5 tai heikompi
  • näkökyky huonommin näkevässä silmässä on 0,3 tai heikompi (parhaalla lasikorjauksella), vaikka toinen silmä näkisikin paremmin kuin 0,5.

Käypä hoito -suosituksen mukaisesti edellä mainituista näöntarkkuuden rajoista voidaan poiketa, jos jokin seuraavista tekijöistä esiintyy:

  • Mykiössä havaitaan tutkimuksissa takakapselikaihi, joka vaikeuttaa merkittävästi selviytymistä päivittäisistä toimista esimerkiksi liikenteessä.
  • Potilaalle on tehty toiseen silmään kaihileikkaus ja tämän jälkeen on syntynyt yli 2 dioptrian eritaittoisuus silmiin ja se haittaa potilasta.
  • Kaihi hankaloittaa muun silmäsairauden (esim. diabeettinen verkkokalvosairaus tai glaukooma) seurantaa.

Kaihileikkausta edeltävä lääkitys

Ennen kaihileikkausta ei nykyisin pääsääntöisesti käytetä antibioottitippoja. Jos käytössä on verta ohentava varfariinilääkitys, sen käyttöä jatketaan yleensä normaalisti perustauti huomioiden. Tieto verenohennuslääkityksestä on tärkeää merkitä leikkauslähetteeseen. Verta ohentavan varfariinilääkityksen (Marevan®) takia tutkitaan leikkausta edeltävästi veren hyytymisaikaa kuvaava arvo (INR-arvo). Suoria oraalisia antikoagulantteja (esim. dabigatraani, apiksabaani, rivaroksabaani ja edoksabaani) ei yleensä tauoteta tavanomaista tippapuudutuksessa tehtävää kaihileikkausta varten. Suorien oraalisten antikoagulanttien yhteydessä kuitenkin harkitaan lääkärin ohjeiden mukaan lääkityksen tauotusta 1–2 vuorokaudeksi ennen kaihileikkausta, jos leikkauksessa suunnitellaan käytettäväksi neulapuudutusta. Esimerkiksi verisuonistentin ja läppäproteesien jälkeen on syytä keskustella sisätautilääkärin tai sydänlääkärin kanssa antikoagulanttihoidon keskeyttämisen tarpeesta.

Eturauhasen liikakasvun lääkehoito voi aiheuttaa silmän värikalvon (silmän värillinen osa mustuaisen ympärillä) lepattamista leikkauksessa. Tätä tilaa kutsutaan ns. floppy iris -oireyhtymäksi. Kun lääkitys on ennakkoon tiedossa, tiedetään leikkausta suunniteltaessa varautua tähän.

Kaihileikkauksen kulku

Kaihileikkaukseen mentäessä tulee varautua siihen, että leikkausta edeltävät esivalmistelut vievät oman aikansa. Leikkauksen alussa silmä ja silmän ympäristö puhdistetaan huolellisesti. Leikkausasento pyritään saamaan potilaalle mukavaksi. Kasvojen alue peitetään leikkausliinojen avulla, ja ripset suojataan sivuun tarrakelmulla.

Leikkaus tehdään useimmiten paikallispuudutuksessa, jolloin potilas on hereillä leikkauksen aikana. Jotta silmä pysyisi hyvin auki, siihen laitetaan leikkauksen ajaksi luomituki, joten silmän auki pysymisestä ei tarvitse kantaa huolta.

Silmä puudutetaan huolellisesti, ja useimmiten leikkaus on kivuton. Jos silmä todetaan ennen leikkausta vilkkaasti liikkuvaksi, voidaan antaa laajempi puudutus, joka rentouttaa leikkauksen ajaksi silmää liikuttavien lihasten toimintaa. Jos ennen leikkausta silmän takaosa puudutetaan neulapuudutuksella (esim. ns. retrobulbaaripuudutus), näkökyky on merkittävästi heikentynyt niin kauan kuin puudutus vaikuttaa. Puudutus voidaan tehdä myös silmämunan ympärillä olevan tenonin kapselin alle (ns. subtenon-puudutus).

Leikkauksen alkuvaiheessa näkyy kirkas valo, johon leikkaava kirurgi pyytää potilasta kohdistamaan katsettaan. Leikkauksen edetessä valo voi sumentua ja valot voivat myös liikkua. Potilas voi leikkauksen aikana pitää mielessään ajatuksen, että pyrkii pitämään katsetta kohdistettuna suoraan eteenpäin siihen suuntaan, jossa valo leikkauksen alkuvaiheessa oli.

Leikkauksen aikana potilaan tulee välttää äkkinäisiä liikkeitä. Jos leikkauksen aikana alkaa yskittää, tästä tulee ilmoittaa varovasti noudattaen leikkaavan lääkärin ennakkoon antamia ohjeita. Näin leikkaus voidaan turvallisesti keskeyttää mahdollisen yskimisen ajaksi.

Leikkauksessa tehdään puudutuksessa useimmiten kaksi pientä aukkoa silmän sarveiskalvolle. Toinen on yleensä alle 3 mm:n kokoinen ja toinen tätä pienempi. Silmän mykiön eli linssin ympärillä olevaan kapselipussiin tehdään instrumenttien avulla pyöreä aukko, ja näin päästään etenemään varsinaiseen silmän linssin poistoon. Leikkaus tehdään toisen viillon kautta erityisellä ultraäänilaitteella. Toisen, pienemmän viillon kautta avustetaan leikkausta apuinstrumenteilla. Ultraäänilaitteen kärkiosa värähtelee nopealla taajuudella, ja sen avulla mykiö pilkotaan ja poistetaan. Tilalle asetetaan pieni keinomykiö eli keinolinssi.

Jos silmälääkäri toteaa esitarkastuksessa mykiön ympärillä sijaitsevassa kapselipussissa hilsemäiseltä näyttävää muutosta, on kyseessä valehilsetystauti (ns. pseudoeksfoliaatio). Tällöin kapselipussi on tavallista hauraampi ja leikkauksen yhteydessä linssi saatetaan joutua laittamaan hivenen tavanomaisesta poikkeavaan sijaintiin. Joskus joudutaan myös varautumaan toiseen leikkaukseen linssin paikalleen saattamiseksi, jos kapselipussin hauraus tekee leikkauksesta tavanomaista vaikeamman.

Kaihileikkaus voidaan suorittaa myös laseravusteisesti. Laseravusteisessa kaihileikkauksessa laserin avulla voidaan tehdä sarveiskalvoaukko, linssin ympärillä olevan kapselipussin avaus säännölliseen ympyrämuotoon sekä mykiön pilkkominen.

Hoito kaihileikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen tulee noudattaa huolellisesti leikkaavasta yksiköstä annettuja ohjeita silmätippojen ja pesujen suhteen.

Jos leikkauksen jälkeen ensin hyvin nähnyt silmä sumeutuu tai siinä ilmenee rähmintää, punoitusta, kipua tai paineen tunnetta, kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä leikanneeseen yksikköön nopealla aikataululla.

Lääkitys

Kaihileikkauksen jälkeen voidaan käyttää 2–3 viikon ajan antimikrobi-kortikosteroiditippoja. Diabetesta sairastavat käyttävät usein lisäksi tulehduskipulääketippoja (ns. NSAID-tippoja) 2 viikon ajan. Jos potilaalla on glaukooma, annetaan kaihileikkauksen jälkeen usein ylimääräisiä painetta alentavia tippoja 2–3 vuorokauden ajan. Lisäksi voidaan harkita annettavaksi suun kautta otettavia painetta alentavia lääkkeitä painepiikin ehkäisemiseksi.

Sairausloma

Leikkauksen jälkeen harkitaan sairauslomaa, jonka pituus on joistakin päivistä neljään viikkoon.

Silmälasimääritys

Silmälasimääritys tehdään yleensä 4–8 viikon kuluttua kaihileikkauksesta, jolloin leikkauksessa asetettu tekomykiö on yleensä asettunut lopullisesti paikalleen ja kiinnittynyt ympäröiviin rakenteisiin.

Kirjallisuutta

  1. Moilanen J. Kaihin tunnistaminen ja kaihileikkauslähetteen tekeminen. Kirjassa: Seppänen M, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H, toim. Silmätautien käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  2. Moilanen J, Seppänen M. Kaihileikkauksen kulku. Kirjassa: Seppänen M, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H, toim. Silmätautien käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  3. Kaihi (aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Silmälääkäriyhdistyksen ja Suomen Silmäkirurgiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019 (viitattu 12.12.2021).