Silmän taittovirhe tarkoittaa, että jostakin silmän rakenteellisesta tai toiminnallisesta tekijästä johtuen kuva ei pääse muodostumaan normaalilla tavalla tarkaksi silmän verkkokalvolla.

Osa taittovirheiden aiheuttamasta näöntarkkuuden puutoksesta on korjattavissa silmälaseilla tai piilolaseilla. Silmän oma toiminta voi tiettyyn rajaan saakka korjata osan taittovirheestä (esim. kaukotaittoisuuden korjaus silmän linssiä mukauttavien lihasten toiminnan avulla).

Taittovirhettä voidaan korjata taittovirheleikkausten avulla. Kaihileikkauksessa voidaan myös valita sellainen keinolinssi (tekomykiö), jolla pyritään korjaamaan taittovirhettä.

Riittävän varhainen mahdollisen taittovirheen toteaminen lapsilla on tärkeää normaalin näön kehityksen turvaamiseksi. Jos lapsilla huomataan näön tarkkuuden alentuneen tai silmien karsastavan, heidät ohjataan silmälääkärin tutkimuksiin.

Yleisyys

Kaukotaittoisuus on yleistä lapsilla. Usein se vähenee kouluiässä. Suomessa kaukotaittoisuutta on 4 %:lla väestöstä. Likitaittoisuutta on 7–8-vuotiailla lapsilla 1–2 %:lla ja aikuisilla 21–30 %:lla.

Hajataittoisuuden voimakkuus on keskimäärin 0,23 dioptriaa noin 11-vuotiailla likitaittoisilla lapsilla, joilla on ensimmäiset silmälasit käytössä.

Oireet

Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että kaukotaittoinen silmä näkee huonosti lähelle ja likitaittoinen silmä näkee huonosti kauas. Hajataittoinen silmä näkee huonosti kaikille etäisyyksille.

Näöntarkkuus riippuu taittovirheen määrästä ja luonteesta. Kaukotaittoinen (eli plus-laseja tarvitseva) henkilö voi silmää mukauttamalla saada usein kuvan tarkaksi eri etäisyyksille silmän linssiä mukauttamalla. Likitaittoinen (eli miinus-laseja tarvitseva) näkee usein hyvin lähelle ilman silmälaseja, mutta kauas katsellessa näkö on aina sumeampi ilman laseja, eikä silmän mukauttamistoiminta tässä auta. Hajataittoisuudessa kuva on epätarkka kaikille etäisyyksille, ja usein kirjaimissa voi olla esimerkiksi varjoisat ääriviivat ilman silmälaseja katsottaessa.

Kaukotaittoisuudessa esiintyy usein päänsärkyä otsan ja ohimoiden alueella, ennen kuin taittovirhe on todettu ja apua saatu sopivilla silmälaseilla. Myös likitaittoisuudessa voi esiintyä silmän rasitusoireita, silmän ympäristön särkyä ja silmien kirvelyä, ennen kuin taittovirhe on todettu ja sopivat lasit saatu käyttöön. Hajataittoisuudessa oireina voi olla silmien kirvelyä ja silmien ympärillä ja otsan alueella tuntuvaa särkyä. Silmäoireet voivat korostua erityisesti tarkkuutta vaativissa tehtävissä.

Taittovirheen toteaminen

Taittovirhe todetaan silmän tutkimuksessa. Taittovirhettä voidaan tutkia ns. autorefraktometrillä, jonka avulla saadaan avustavaa tietoa taittovirheen suuruudesta. Silmälääkäri voi tutkia taittovirhettä myös ns. skiaskoopin avulla.

Silmälääkärin tutkimuksissa voidaan silmään laittaa myös lääketippoja, jotka rentouttavat silmän oman linssin mukauttamiseen vaikuttavia lihaksia. Tätä tutkimusta sanotaan ns. syklorefraktion määrittämiseksi.

Kaukotaittoisuus

Kaukotaittoisuudessa silmä on usein rakenteeltaan lyhyempi kuin normaalitaittoinen silmä. Kaukotaittoisuutta kutsutaan myös hyperopiaksi.

Kun kaukotaittoinen silmä on lepotilassa, näkö voi olla epätarkka lähelle katsoessa. Jos kaukotaittoisuus on merkittävää, näöntarkkuus voi olla alentunut myös kauas katsellessa. Kaukotaittoisuuden oireena voi olla myös silmien rasittuminen eri etäisyyksille katsellessa.

Pienillä lapsilla kaukotaittoisuus voi aiheuttaa silmien kääntymisen nenän suuntaan (ns. ilmeinen sisäänkarsastus, esotropia).

Silmän mukauttamismekanismin avulla kuvan saa usein tarkaksi lievästä kaukotaittoisuudesta huolimatta. Lapsilla mukauttamiskyky on suurempi kuin aikuisilla. 10 vuoden iässä mukauttamiskyky voi olla jopa 14 dioptriaa, kun taas 50 vuoden iässä silmän oman linssin mukauttamiskyky voi olla vain 2 dioptriaa.

Tarvittaessa kaukotaittoisuutta korjataan plus-laseilla.

Likitaittoisuus

Likitaittoisuudessa silmä on usein rakenteellisesti pidempi kuin normaalitaittoinen silmä. Likitaittoisuutta kutsutaan myös myopiaksi.

Likitaittoinen silmä ei näe tarkasti kauas. Silmän oma toiminta ei pysty vähentämään liiallista taittovoimaa. Tässä suhteessa likitaittoinen silmä on erilainen kuin kaukotaittoinen. Likitaittoisuudessa silmä näkee lähelle hyvin ilman silmälasikorjausta.

Likitaittoisuus voi johtua myös sarveiskalvon (silmän uloin, läpinäkyvä osa) keskimääräistä voimakkaammasta kaarevuudesta. Likitaittoisuudelle altistavat runsas lukeminen yhdistettynä vähäiseen ulkoiluun. Pitkä koulutus altistaa likitaittoisuudelle. Äkillinen likitaittoisuus voi johtua myös verensokerin noususta (aiemmin diagnosoimaton, vasta puhjennut diabetes tai jo aiemmin todetun diabeteksen hoitotasapainon häiriö) tai myyräkuumeesta.

Tarvittaessa likitaittoisuutta korjataan miinus-laseilla.

Hajataittoisuus

Hajataittoisuudessa (monitaittoisuus, astigmatia, astigmatismi) oireena on usein alentunut näöntarkkuus kaikille etäisyyksille. Hajataittoisuus johtuu usein silmän uloimman läpinäkyvän osan, sarveiskalvon muodosta, joka hajataittoisessa silmässä on erilainen kuin normaalitaittoisessa silmässä.

Hajataittoisuutta voi aiheuttaa myös silmää liikuttavien lihasten, samoin kuin silmäluomien aiheuttaman paineen, vaikutus silmän muotoon. Silmäluomien tai silmän leikkaukset voivat myös aiheuttaa hajataittoisuutta.

Hajataittoisuus korjataan ns. sylinterilinsseillä.

Miten sylinterilinssin plus-arvon vaihtaminen miinus-arvoksi vaikuttaa lasireseptiin

Sylinterilinssien arvot herättävät usein aiheetonta hämmennystä ja epätietoisuutta, sillä sylinterikorjaus voidaan samalla potilaalla korjata joko miinus-merkkisellä sylinterikorjauksella tai plus-merkkisellä sylinterikorjauksella.

Jos merkin suunta vaihdetaan, muuttuu samalla myös sylinterilinssin ns. akselisuunta. Eri lääkärikäyntien välillä silmälasiarvot voivat näyttää hyvin erilaisilta, jos sylinterilinssin etumerkki on vaihdettu, vaikka silmälasien kokonaisvoimakkuudet olisivatkin samat. Esimerkiksi silmälasiarvo "–2.00 cyl +1.00 ax 180" on kokonaisvoimakkuudeltaan sama kuin "–1.00 cyl –1.00 ax 90". Tämä johtuu siitä, että sylinterimerkin vaihtuessa akselisuunta muuttuu 90 astetta. Sylinterivoimakkuus vaikuttaa kokonaisvoimakkuuteen puolella arvostaan (eli cyl +1.00 vaikuttaa kokonaisvoimakkuuteen arvolla +0.50). Näin ollen "–2.00 cyl +1.00 ax 180" -linssin kokonaisvoimakkuus on –2.00 + (0,5 × +1.00) = –1.50, ja vastaavasti "–1.00 cyl –1.00 ax 90" -linssin kokonaisvoimakkuus on –1.00 + (0,5 × –1.00) = –1.50. Kokonaisvoimakkuus on siis sama, vaikka silmälasireseptit näyttävät katsottuna kovastikin erilaisilta.

Kirjallisuutta

  1. Seppänen M . Taittovirheiden luokittelu. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 358.
  2. Pärssinen O. Kaukotaittoisuus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 360-361.
  3. Pärssinen O. Likitaittoisuus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 361-362
  4. Pärssinen O. Hajataittoisuus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 363-364