Imeväiset

Imeväisikäisille suositellaan täysimetystä 4–6 kuukauden ikäiseksi. Osittaista imetystä eli imetystä lisäruokien ohella suositellaan vuoden ikään saakka, mutta osittainen imetys voi jatkua pidempäänkin perheen niin halutessa. Lapselle annetaan tutustumisruokia monipuolisesti 4–6 kuukauden iässä lapsen yksilöllinen kehitys ja valmiudet huomioiden. Tämä tukee suoliston kypsymistä ja sietokyvyn kehittymistä eri ruoka-aineille. Terveille, hyvin kasvaville vauvoille ei tule antaa kiinteitä ruokia ennen neljän kuukauden ikää. Keskeistä on lapsen nälän, kylläisyyden ja tyytyväisyyden havainnointi ja tunnistaminen.

Kiinteää ruokaa tarjotaan lapselle viimeistään kuuden kuukauden iässä. Yli kuuden kuukauden ikäiseksi kestävään täysimetykseen liittyy muun muassa kasvuhäiriön ja raudanpuuteanemian riski. Puolivuotias voi osallistua perheen yhteisiin ruokailuhetkiin maistelemalla perheen ruoista itselleen sopivia. Vähitellen lapsi voi aloittaa omatoimista ruokailua sormiruokailemalla. Ruokaa karkeutetaan pikkuhiljaa. Sormiruokailu tukee tätäkin tavoitetta.

Lapselle voi antaa soseutettuja kasviksia, marjoja ja hedelmiä 4 kuukauden ikäisestä lähtien ja viljatuotteita 5 kuukauden ikäisestä lähtien. Lihaa, kalaa ja kananmunaa voi ja tulee tarjota 6 kuukauden ikäisestä lähtien raudanpuuteanemian välttämiseksi. Hapanmaitovalmisteita, esimerkiksi jogurttia ja raejuustoa, voi tarjota lapselle makuannoksina 10 kuukauden ikäisestä lähtien.

Täysimetetty lapsi tyydyttää nesteen tarpeensa maidolla. Lisäruokien aloituksen jälkeen tarjotaan vettä pieniä määriä. Alle 1-vuotiaalle ei tarjota mehuja täysmehut mukaan lukien. Imeväisiässä ei tarjota myöskään lisättyä suolaa sisältäviä elintarvikkeita, kuten lihavalmisteita. Myöskään muun muassa maksaa, pastöroimatonta maitoa, nitraattipitoisia kasviksia tai hunajaa ei tarjota alle 1-vuotiaille. Yksityiskohtaiset ohjeet ruoka-aineista, jotka eivät sovi alle 1-vuotiaille, on esitetty perusteluineen Ruokaviraston internet-sivustolla Turvallisen käytön ohjeet - Ruokavirasto.

Kaikille imeväisikäisille suositellaan D-vitamiinilisää, jonka määrä riippuu lapsen käyttämän maidon laadusta ja määrästä (taulukko D-vitamiinin annostelu alle 1-vuotiaalla).

Yli 1-vuotiaat

1 vuotta täyttäneitä kannustetaan omatoimiseen syömiseen. Heille tarjotaan yleisten ravitsemussuositusten mukaista ruokaa eli monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, pehmeää rasvaa kohtuudella, kovaa rasvaa (voita, voita sisältäviä levitteitä, rasvaisia maito- ja lihavalmisteita) vain vähän, kalaa 2–3 kertaa viikossa siipikarjan, kasviproteiinituotteiden ja punaisen lihan ohella.

Huomioitavaa on, että 1 vuotta täyttäneelle suositellaan maidoksi rasvatonta maitoa. Vaihtoehtoisesti maidon tilalla voi käyttää kalsiumilla ja jodilla täydennettyä kasvijuomaa riisijuomaa lukuun ottamatta. Leipä- ja ruoanvalmistusrasvaksi suositellaan sydänmerkkikriteerit täyttäviä, vähintään 60 % rasvaa sisältäviä tuotteita. Suolan saannin maltillisuuteen kiinnitetään huomiota.

1-vuotiaille suositellaan enintään yhtä makkara-ateriaa ja korkeintaan 45–60 grammaa (3–4 siivua) leikkeleitä viikossa liiallisen nitriitin saannin välttämiseksi. Lihavalmisteista lapsi saa myös reilusti suolaa, joten senkin vuoksi niiden käyttöä on tarpeen tarkkailla. Jos lapsen ruokiin lisätään suolaa, tulisi määrän olla hyvin pieni.

Ateriarytmin on hyvä olla säännöllinen käsittäen noin 5 ateriaa päivässä. Lapselle tarjottavien ruokien on hyvä olla rakenteeltaan vaihtelevia. 1-vuotiaalla D-vitamiinilisän määrä on 10 ug päivässä.

Mikäli lapsi siirtyy päivähoitoon ja hänellä on ruokarajoituksia esimerkiksi ruoka-allergioiden vuoksi, tulee lapselle rajoituksista huolimatta järjestää monipuolista ja ravitsemuksellisesti riittävää ruokaa. Päivähoitopaikan ei kuitenkaan edellytetä hankkivan korvattavia kliinisiä ravintovalmisteita, vaan vanhemmat toimittavat nämä tuotteet hoitopaikkaan.

Se, että lapsi omaksuu terveyttä edistävän ruokavalion periaatteet jo varhaislapsuudessa, edesauttaa lapsen normaalia kasvua ja kehitystä, ylläpitää hänen terveyttään sekä edesauttaa ylipainon, lihavuuden ja muiden kansansairauksien ehkäisyssä.

Leikki- ja kouluikäiset

2 vuotta täyttäneille, kuten 1-vuotiaillekin, suositellaan yleisten ravitsemussuositusten mukaista ruokaa. Suositukset hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien osalta ovat samat kuin aikuisilla. Vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta suositeltavassa saannissa on eroja eri ikäryhmien välillä, mutta monipuolisesti syövän ja normaalisti kasvavan lapsen osalta niitä ei tarvitse erityisesti tarkastella. D-vitamiini on poikkeus. D-vitamiinivalmistetta suositellaan 2–17-vuotiaille 7,5 ug päivässä ympärivuotisesti ellei käytössä ole suurempia määriä vitaminoituja elintarvikkeita, kuten maitoa.

2 vuotta täyttäneille suositellaan lihavalmisteita, kuten makkaroita, nakkeja ja leikkeleitä, yhteensä 150 grammaa viikossa liiallisen nitriitin saannin välttämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi kahta makkara-ateriaa viikossa tai kahta leikkelesiivua päivässä. Toinen huomiota vaativista lisäaineista on bentsoehappo. 15 kg painavan lapsen turvalliseksi katsottu käyttömäärä täyttyy jo noin 3 desilitrasta bentsoehappoa sisältävää mehua. Janojuomaksi suositellaan yleisten suositusten mukaisesti vettä. Ruokajuomana voi tarjota rasvatonta maitoa tai täydennettyä kasvijuomaa. Täysmehuja voi nauttia yhden lasillisen päivässä aterian yhteydessä.

Suomessa jo 2-vuotiailla lapsilla sekä sokerin että suolan saanti ylittää suositellun saantimäärän. Sokerin osalta suurimmat lähteet ovat mehut, jogurtit, muut makeutetut maitovalmisteet, kuten kaakao, sekä keksit ja makeiset. Suolan saanti on energiaan suhteutettuna aikuisten tasolla jo 2-vuotiailla. Suolan ja suolaa sisältävien tuotteiden käyttö ruoanvalmistuksessa on hyvä pitää maltillisena. On myös hyvä kiinnittää huomiota yksittäisten säännöllisesti käytettyjen tuotteiden suolapitoisuuksiin. Suurin suolanlähde yksittäisistä ruoka-aineista onkin suomalaisilla leipä. Leivistä on hyvä suosia sydänmerkkikriteerit täyttäviä vaihtoehtoja, joissa on suolaa korkeintaan 0,9 %.

Mikäli lapsen paino on nousemassa liiallisesti pituuskasvuun suhteutettuna, tarkistetaan lapsen ruokavalinnat suositeltujen valintojen mukaisiksi. Huomiota on hyvä kiinnittää etenkin juomien ja välipalojen laatuun sekä makeisten käyttötiheyteen ja määrään. Joskus myös annoskokoihin voi olla tarpeen kiinnittää huomiota. Ruoka- ja juomavalintojen ollessa suositellut pituuskasvu yleensä korjaa painoa.

Neofobia eli epäluulo uusia ruokia kohtaan

Neofobialla tarkoitetaan epäluuloa uusia ruokia kohtaan, ja se on luonnollinen ilmiö. Jos neofobia on voimakasta ja aiheuttaa ruokavalion kapeutta, tulee siihen kiinnittää huomiota. Lapsen on hyvä sallia tutustua ruokaan myös muuten kuin maistamalla, kuten haistamalla, katsomalla ja tunnustelemalla. Uuteen ruokaan tottuminen vaatii keskimäärin 15 maistamiskertaa, joten uutta ruokaa tarjotaan toistuvasti. Maistamissopimus auttaa alkuun. Lapsen kanssa sovitaan, että uusiakin ruokia maistetaan, mutta lasta ei pakoteta syömään ruokaa, mikä ei vielä maistu. Tämä tuo lapselle turvallisuuden tunnetta maistamiseen, kun syömispakkoa ei ole, ja pitää ruokailutilanteen myönteisenä.

Vanhempien rohkaisu ja positiivinen palaute edesauttaa ruokavalion laajenemista. On tärkeää, että lasta ei jätetä yksin syömään, vaan hänelle pidetään seuraa ja aikuinen toimii positiivisena roolimallina. Uutta ruokaa on hyvä tarjota tutun ruoan kanssa, jolloin sen maistamiseen on pienempi kynnys. Myös se, että lapsi syö itse tai on saanut osallistua ruoan ostamiseen, valmistukseen tai tarjoiluun, madaltaa maistamiskynnystä.