Vajaaravitsemuksella on hyvin moninaisia vaikutuksia sairastavuuteen, toipumiseen ja ennusteeseen sekä terveydenhuollon kustannuksiin. Vajaaravitsemuksen seurauksena komplikaatiovaara lisääntyy, joidenkin hoitojen, kuten syöpähoitojen, sietokyky heikkenee ja optimaalinen hoitomuoto voi olla mahdoton toteuttaa. Esimerkiksi tarvittavaa leikkausta tai syöpäpotilaan tarvitsemaa sytostaattihoitoa ei voida toteuttaa. Taulukossa Vajaaravitsemustilan vaikutuksia on esitetty vajaaravitsemustilan vaikutuksia.
| Immuunivasteen toiminta heikkenee |
| Lihasmassa ja -voima vähenevät |
| Kaatumisen ja siihen liittyvien vammojen riski kasvaa |
| Hengityslihasten voima vähenee |
| Sydämen pumppausteho heikkenee |
| Rytmihäiriöiden vaara kasvaa |
| Infektioiden vaara kasvaa |
| Haavojen paraneminen hidastuu |
| Leikkauskomplikaatioiden riski suurenee |
| Hoitojen sieto, esim. syöpähoitojen, heikkenee |
| Suolen limakalvo surkastuu heikentäen ravintoaineiden imeytymistä |
| Suolen seinämän immunologisen kudoksen (GALT) määrä ja funktio alenee |
| Anemian riski kasvaa |
| Glomerulusfiltraatio heikkenee |
| Lääkkeiden vaikutus muuttuu |
| Painehaavojen vaara kasvaa |
| Ruokahalu heikkenee |
| Väsymys ja voimattomuus |
| Toimintakyky heikkenee ja omatoimisuus vähenee |
| Mieliala laskee |
| Elämänlaatu heikkenee |
| Sairaalassaoloaika pitenee |
| Sairaalaan paluun todennäköisyys suurenee |
| Kuolleisuus lisääntyy |
| Potilaan hoitoisuus lisääntyy |
| Henkilökunnan työmäärä kasvaa |
| Hoidon kustannukset lisääntyvät |
Vajaaravitsemusriskin seulonta
Säännöllinen punnitseminen on yksinkertainen ja luotettava tapa arvioida omaa ja läheisen riskiä vajaaravitsemukselle. Vajaaravitsemukselle altistaa painon putoaminen tahattomasti vähintään 2 % viikossa, 5 % kuukaudessa, 7 % kolmessa kuukaudessa tai 10 % puolessa vuodessa. Painonlasku toimii hälytysmerkkinä vajaaravitsemuksen riskistä ja edellyttää terveydentilan arviointia ja ravinnon saannin tehostamista.
Vajaaravitsemusriskin seulonnalla pystytään tunnistamaan henkilöt, joilla on vajaaravitsemusriski. Riskin tunnistamiseen on käytettävissä validoituja seulontatyökaluja, joista aikuisille suositellaan NRS-2002-työkalua ja lapsille STRONGkids-työkalua. 65-vuotta täyttäneillä voidaan käyttää myös MNA-työkalua (Mini Nutritional Assessment).
Poliklinikkapotilaalla seulonta tulee tehdä poliklinikkakäynnin yhteydessä ja jatkossa potilaan hoitosuunnitelman mukaisesti 3–12 kuukauden välein. Kuntoutuslaitoksissa ja pitkäaikaishoidossa seulonta tehdään yksilöllisen suunnitelman mukaan, kuitenkin vähintään 3–6 kuukauden välein. Sairaalan vuodeosastolla seulonta tehdään kansainvälisten suositusten mukaisesti viimeistään toisena hoitopäivänä ja se toistetaan 5–7 vuorokauden välein sekä potilaan siirtyessä toiseen hoitopaikkaan.
Vajaaravitsemusseulan tekeminen on nopeaa eikä kuormita hoitohenkilöstöä. Sen sijaan seulan tekemättä jättäminen lisää riskiä vajaaravitsemustilaan ajautumiselle, mikä lisää potilaan hoitoisuutta huomattavasti.
NRS2002-seulassa on neljä alkukysymystä koskien kehon painoindeksiä (BMI), tahatonta painonlaskua, syödyn ruoan määrää ja sairauden vakavuutta. Jos vastaus yhteenkään alkukysymykseen on "kyllä", tehdään varsinainen seula, jossa on kolme kysymystä koskien ravitsemustilaa, sairautta ja ikää. Tarkat ohjeet seulan tekemiseen löytyvät Ravitsemushoitosuosituksesta niin aikuisten (liitteet 1–3) kuin lasten (liite 7) osalta. MNA-seula vie hieman enemmän aikaa, mutta siitä löytyy myös nopeammin tehtävä lyhyempi versio (Ravitsemushoitosuosituksen liitteet 4a ja 4b). Ravitsemushoitosuosituksessa on tarkat menettelyohjeet seulan tuloksen mukaan.
Vajaaravitsemuksen riskiä lisäävät tekijät
Sairastaminen ikään katsomatta lisää vajaaravitsemuksen riskiä. Vajaaravitsemukselle erityisen alttiita ovat lapset ja ikääntyneet. Sairastuessa hyväkuntoisellekin ikääntyneelle voi kehittyä vajaaravitsemusriski hyvinkin nopeasti. Lapsilla vajaaravitsemus voi johtaa hidastuneeseen kasvuun ja jopa pysyvään motorisen ja neurokognitiivisen kehityksen heikkenemiseen. Myös ylipainoiset ja lihavat ihmiset voivat olla vajaaravittuja tai sen riskissä. Vajaaravitsemuksen riski tuleekin arvioida kaikilta riippumatta siitä, minkä painoisia he ovat. Silmämääräinen arvio johtaa helposti harhaan ja vajaaravitsemusriskin tunnistamattomuuteen ylipainoisella ja lihavalla. Vajaaravitsemukselle altistavia tekijöitä on lueteltu taulukossa Vajaaravitsemukselle altistavia tekijöitä.
| 1. Vähentynyt ruokamäärä |
|---|
Heikentynyt ruokahalu
|
Heikentynyt kyky syödä
|
Puutteellinen ruoan saatavuus ja riittämätön hoiva
|
| 2. Heikentynyt ravinnon hyväksikäyttö tai imeytyminen |
| Ruoansulatuskanavaan vaikuttavat sairaudet tai kirurgiset toimenpiteet |
| 3. Muuttunut ravinnontarve |
| Iän, sairauden, poikkeavan aineenvaihdunnan, kroonisen tai akuutin inflammaation, kirurgisen tai muun hoidon johdosta lisääntyneet tai muuttuneet aineenvaihdunnalliset tarpeet. |
| 4. Ravinnon menetykset vatsan ja suoliston alueella |
Oksentelu, ripuli, fistelit, menetykset, dreenien tai avanteen kautta
|
Ikääntyneillä vajaaravitsemuksen riskiä lisäävät lisäksi muistisairaudet, alentunut toiminta- ja liikuntakyky, nopea laihtuminen sairauden yhteydessä, avun tarve syömisessä, suun ja hampaiston ongelmat, huonosti sopivat hammasproteesit, vähäiset ruokamäärät, syömättömyysjaksot sekä hoitopaikan vaihtuminen.
Kun vajaaravitsemuksen riski todetaan, tulee ravinnonsaantia tehostaa viipymättä.
