Yleistä

Synnytyksen jälkitarkastus tehdään kaikille synnyttäneille 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Jälkitarkastuksen tekee joko lääkäri tai siihen koulutuksen saanut terveydenhoitaja tai kätilö. Mikäli raskauden tai synnytyksen kulku ovat olleet poikkeavia, lääkärin tekemä tarkastus saatetaan tehdä synnytyssairaalassa.

Jälkitarkastuksessa käydään läpi raskauden ja synnytyksen kulku sekä niihin liittyvät koko perheen kokemukset. Mieliala ja kokemukset raskaudesta sekä synnytyksestä ovat keskeisiä keskustelunaiheita. Muita keskusteluteemoja ovat vanhemmuus, parisuhde ja varhainen vuorovaikutus sekä perheen tukiverkosto. Tarkastuksessa pyritään arvioimaan vanhempien jaksamista sekä sitä, miten imetys ja vauvanhoito ovat lähteneet liikkeelle. Myös mielialaa ja masennuksen merkkejä kartoitetaan.

Jälkitarkastustodistusta ei nykyisin anneta, koska Kela ei enää perhevapaauudistuksen myötä edellytä sitä vanhempainrahan maksamiseen.

Gynekologinen tutkimus

Jälkitarkastuksen yhteydessä voidaan tehdä gynekologinen tutkimus, mutta se ei ole välttämätön, jos synnytys on ollut ongelmaton. Tutkimuksesta voi myös kieltäytyä. Siinä arvioidaan synnytinelinten palautuminen, repeämien tai haavojen paraneminen ja emättimen limakalvojen tila. Tutkimuksessa varmistetaan, ettei synnyttäneellä ole mitään tulehdukseen viittaavaa oiretta tai muuta poikkeavaa löydöstä. Lantionpohjan kudosten palautuminen synnytyksen jälkeen arvioidaan eikä ole myöhäistä aloittaa lantionpohjan lihasten vahvistamista jumpalla vasta tässä vaiheessa. Mahdolliseen vatsalihasten erkaumaan kiinnitetään huomiota ja tarvittaessa ohjataan asiaan erikoistuneelle fysioterapeutille.

Limakalvot voivat olla ohuet ja hauraat ennen hormonitoiminnan ja kuukautiskierron käynnistymistä. Tilanne korjautuu itsekseen. Jos ohuet limakalvot aiheuttavat haittaa, esimerkiksi yhdyntäkipuja, voidaan tarvittaessa kokeilla estrogeenipitoisia paikallisia puikkoja tai voiteita.

Episiotomian tai repeämän arpeen voi kehittyä limakalvon arpista paksuuntumaa, granulaatiokudosta. Se näyttää mansikanpunaiselta sormenpään kokoiselta "polyypilta". Granulaatiokudos vuotaa kosketuksesta herkästi verta. Se paranee yleensä itsestään, mutta lääkäri voi tarvittaessa edistää paranemista penslaamalla muutoksen lääkeaineella.

Muut tutkimukset ja jatkoseuranta

Jälkitarkastuksessa mitataan verenpaine sekä tutkitaan virtsan valkuainen ja sokeri. Tarvittaessa tutkitaan myös virtsatietulehduksen merkkejä. Hemoglobiinin arvon määrittäminen saattaa olla tarpeen, mikäli synnytyksessä on ollut tavallista runsaampi verenvuoto.

Raskauden aikainen verenpaineen nousu tasoittuu yleensä jälkitarkastukseen mennessä ja mahdollinen lääkehoito voidaan lopettaa. Mikäli pre-eklampsiaan liittyvä valkuaisvirtsaisuus jatkuu vielä jälkitarkastuksen aikaan, ohjataan synnyttänyt lisäselvityksiin. Raskausaikainen maksahäiriö (raskaushepatoosi) paranee nopeasti synnytyksen jälkeen. Maksa-arvot (ALAT ja sappihapot) tutkitaan jälkitarkastuksessa ja niiden pitäisi silloin olla normaalitasolla.

Raskausdiabeteksen jälkeen suunnitellaan seuranta. Sokerihäiriö korjautuu nopeasti synnytyksen jälkeen. Glukoosirasituskoe kontrolloidaan tavallisesti 6–12 kuukauden kuluttua synnytyksestä, mutta jo 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä, jos on tarvittu insuliinihoitoa. Suosituksena on, että sokeriaineenvaihduntaa, painoa, verenpainetta ja veren rasva-arvoja seurataan 1–3 vuoden välein raskauden jälkeen.

Raskausaikana ilmaantuneiden sairauksien tai perussairauksien jatkoseuranta varmistetaan.

Raskauden ehkäisy synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkitarkastuksessa keskustellaan myös raskauden ehkäisyn tarpeesta ja eri vaihtoehdoista. Ovulaatio voi tapahtua jo kuukauden kuluessa synnytyksen jälkeen, jos vauvaa ei imetä. Imettävillä ovulaatio tapahtuu keskimäärin 6 kuukautta synnytyksestä, mutta joka viidennellä synnyttäneellä ensimmäiset kuukautiset alkavat kolmen kuukauden kuluessa synnytyksestä.