Synnytyksen ajoittuminen

Synnytyksen lähestymisen ja käynnistymisen merkkejä ovat supistukset, lapsivedenmeno ja verislimainen vuoto. Synnytys käynnistyy todennäköisimmin lasketun ajan lähistöllä. Synnytyksistä 80–90 % tapahtuu sen neljän viikon ajanjakson aikana, jonka keskellä laskettu päivä on. Täysiaikaiseksi raskautta sanotaan sen kestettyä vähintään 37 viikkoa ja yliaikaiseksi 42. raskausviikon jälkeen. Ennenaikaisesti eli ennen raskausviikon 37 täyttymistä syntyy Suomessa vajaa 6 % lapsista.

Varsinkin ensisynnyttäjän kohdalla on etukäteen mahdotonta ennustaa, miten lähellä laskettua päivää synnytys tulee käynnistymään. Uudelleensynnyttäjän synnytys käynnistyy todennäköisesti suunnilleen samoihin aikoihin kuin edellinenkin, jos raskauden kulussa ei ole mitään häiriöitä.

Neuvolakorttiin merkittyä laskettua päivää ei kannata pitää raskauden päättymisen takarajana. Valmistautuminen synnytykseen kannattaa aloittaa riittävän varhain, ettei ennen laskettua aikaa käynnistyvä synnytys aiheuta yllätystä.

Käynnistymisen mekanismit

Perimmäisiä syitä synnytyksen käynnistymiseen ei tunneta. Ilmeisesti sekä äidissä, kohtulihaksessa, istukassa että sikiössä tapahtuvat hormonaaliset ja muut muutokset johtavat synnytyksen käynnistymiseen.

Kohtulihaksessa estrogeeni- ja keltarauhashormonin välinen tasapaino siirtyy enemmän estrogeenivaltaisuuden suuntaan ja kohdun herkkyys supistuksia säätelevälle oksitosiini-hormonille lisääntyy. Myös kohdun venyttyminen raskauden edetessä lisää kohdun supistusherkkyyttä.

Kohdunkaulan kypsyminen

Ennen varsinaista synnytyksen käynnistymistä kohdunkaulassa tapahtuu muutoksia. Raskauden aikana kohdunkaula on 3–4 senttimetrin pituinen paksuseinäinen kiinteä kanava, joka on koko matkaltaan kiinni. Ennen synnytyksen käynnistymistä kohdunkaula pehmenee ja lyhenee, ja sikiön painaessa sitä voi emättimessä tuntua teräviä vihlaisuja.

Kohdunkaulan kypsymiseen voi liittyä limaista ja verislimaista vuotoa. Lima on peräisin kohdunkaulan rauhasista, ja se on raskauden aikana suojannut kohtua tulehduksilta. Lima saattaa irrota ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta siitä on vaikea ennustaa, milloin synnytys käynnistyy. Siihen voi kulua vielä joitain päiviä.

Illalla ja iltayöllä lisääntyvä supistelu on myös yksi synnytyksen lähestymiseen viittaava oire, samoin kuin kuukautiskipujen kaltainen alavatsan jomottelu. Sikiön liikkuminen voi muuttua vähemmän aktiiviseksi, ikään kuin sikiökin valmistautuisi odottamaan synnytyksen käynnistymistä.

Sikiön laskeutuminen

Raskauden loppuvaiheessa neuvolassa keskustellaan usein siitä, onko sikiö laskeutunut ja kiinnittynyt. Laskeutumisella tarkoitetaan sikiön tarjoutuvan osan laskeutumista lantioon. Tarjoutuvan osan painuessa vielä syvemmälle lantiossa puhutaan kiinnittymisestä.

Sikiön laskeutuessa lantioon kohdun muoto voi muuttua ja kohdunpohja ei enää paina synnyttäjän palleaa kuten aiemmin ja siten olo ja hengittäminen helpottuvat. Toisaalta lantioon asettunut lapsen pää voi painaa virtsarakkoa ja sen myötä virtsaamistarve voi tihentyä. Ensisynnyttäjällä laskeutuminen tapahtuu usein, mutta ei aina, pari–kolme viikkoa ennen synnytystä. Uudelleensynnyttäjällä laskeutuminen tapahtuu vasta synnytyksen aikana.

Synnytyksen ajankohdasta tai kulusta ei voi juurikaan tehdä päätelmiä sen perusteella, milloin tarjoutuva osa laskeutuu tai laskeutuuko se ylipäänsä ennen laskettua aikaa. Jos sikiön koon ja synnyttäjän lantion välillä on epäsuhtaa, tarjoutuva osa ei pääse laskeutumaan kunnolla.

Supistukset

Suurin osa synnytyksistä käynnistyy supistuksilla. Ennen synnytyksen varsinaista käynnistymistä raskaana oleva voi tuntea ennakoivia supistuksia. Supistukset voivat välillä vähentyä ja taas alkaa uudelleen. Useammankin tunnin kestäneet säännölliset supistukset voivat vielä lopahtaa ja synnytys käynnistyy vasta myöhemmin samana päivänä tai joidenkin päivien päästä.

Yleensä ajatellaan, että ensisynnyttäjällä on synnytys käynnissä, kun supistuksia on tullut vähintään kahden tunnin ajan, viiden minuutin välein ja yksi supistus kestää minuutin ajan. Uudelleensynnyttäjän synnytyksen ajatellaan puolestaan olevan käynnissä, kun supistuksia on tullut vähintään tunnin ajan, kymmenen minuutin välein ja yksi supistus kestää minuutin ajan.

Lapsivedenmeno

Noin joka viides synnytys alkaa lapsivedenmenolla ilman edeltäviä tai samanaikaisia supistuksia. Lapsiveden meno on kivuton, ja vettä tulee yleensä paljon tulvahduksina tai jatkuvana valumisena. Housut ja side kastuvat läpimäriksi. Toisinaan lapsivettä voi tulla myös tiputellen pieniä määriä. Tuolloin siteen pitäminen helpottaa tilanteen seuraamista: jos kyseessä on lapsivesi, side kastuu toistuvasti. Lapsivesi on tavallisesti väritöntä tai aivan haalean vaaleanpunaista. Verinen tai vihreä lapsivesi voi viitata poikkeavuuteen.

Usein supistukset alkavat muutaman tunnin kuluttua lapsivedenmenosta. Yleissääntönä voidaan sanoa, että jos raskaus on sujunut hyvin, sikiö on asettunut pää alaspäin, lapsivesi on tavallisen näköistä eikä synnyttäjällä ole mitään merkkejä tulehduksesta, omia supistuksia voidaan odottaa 24 tunnin ajan. Lapsivedenmenon yhteydessä kannattaa olla yhteydessä omaan synnytyssairaalaan ja kysyä sieltä ohjeet siitä, milloin sairaalaan on syytä hakeutua, vaikka supistuksia ei vielä olisikaan.

Milloin sairaalaan?

Ensisynnyttäjän voi olla vaikea tietää, milloin pitäisi tai kannattaisi lähteä sairaalaan supistusten alettua. Useissa synnytyssairaaloissa toivotaan sairaalaan lähtöä harkitsevan soittavan ensin synnytysvastaanoton kätilölle ja kertovan oireistaan. Kätilö pystyy muutaman tarkentavan kysymyksen avulla päättelemään, kannattaako synnyttäjän lähteä sairaalaan vai onko vielä jotain, mitä hän voisi tehdä kotona oloaan helpottaakseen, kuten mennä lämpimään suihkuun. Useinkaan ei ole kiire lähteä synnytyssairaalaan, jos raskaus on sujunut normaalisti ja sikiö on täysiaikainen synnytyksen käynnistyessä.

Yleisesti synnytyssairaaloiden ohjeissa neuvotaan, että ensisynnyttäjän on syytä lähteä sairaalaan, kun alle 10 minuutin välein tulevat säännölliset supistukset ovat kestäneet vähintään kahden tunnin ajan. Pitkä tai muuten hankala matka sairaalaan on luonnollisesti otettava huomioon.

Ammattilaistenkin on välillä vaikeaa arvioida, onko synnytys todella käynnissä vai onko kyseessä vielä niin kutsuttu harjoittelusupistelu. Näitä vääriä hälytyksiä tulee, eikä ole mitenkään epätavallista, että synnytyssairaalasta vielä kotiutuukin synnytystä odottamaan. Tällaisessa tilanteessa odottajan on tärkeää muistaa, että hän voi kaikessa rauhassa odottaa kotona supistusten alkamista uudelleen.

Synnytyssairaalaan on aina syytä hakeutua, jos ilmenee

  • runsasta verenvuotoa
  • jatkuvaa kovaa kipua
  • epäily lapsivedenmenosta
  • kivuliaita ja säännöllisiä supistuksia 5–10 minuutin välein
  • äkillisiä poikkeavia oireita, kuten kova päänsärky, näköhäiriöitä, ylävatsakipua
  • että sikiö ei liiku normaalisti.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).

Kirjallisuutta

  1. Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K, toim. Naistentaudit ja synnytykset. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019.