Yleistä

Monesti nuoruusikään liittyy tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeutta, joka johtuu murrosiän kehityksestä, oman identiteetin etsimisestä ja elämänpiirin laajentumisesta. Toisilla oireilu on kuitenkin selkeästi hankalampaa, jolloin herää epäily aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä (ADHD, lyhenne englanninkielisestä nimityksestä attention-deficit hyperactivity disorder). Se on oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Häiriö on havaittavissa jo lapsuudessa ja jatkuu osalla nuoruuteen ja aikuisikään asti. Suomessa vuonna 2023 esiintyvyys oli nuoruusikäisillä pojilla 9,5 % ja tytöillä 5,7 %.

ADHD:n oireet nuoruusiässä

Nuoruusiässä ADHD:n tarkkaamattoman esiintymismuodon, josta myös epävirallisesti käytetään termiä ADD, esiintyvyys lisääntyy. Nuorilla ylivilkkaus ja impulsiivisuus vähenevät, jolloin oireilu painottuu tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeuksiin. Oppitunneilla on vaikea keskittyä opettajan opetukseen tai ohjeisiin, jolloin jälkikäteen täytyy kysyä kavereilta, mitä ne ohjeet olivatkaan. Mieli voi vaellella ihan muualle kuin opetettavaan aiheeseen tai sitten käsissä tulee näpräiltyä erilaisia esineitä.

Pidemmän tekstin lukeminen voi olla vaikeaa, jolloin taukoja tulee pidettyä muutaman minuutin välein. Ja vaikka saisikin lopulta luettua opetettavan aiheen tai koealueen läpi, ei siitä muista juuri mitään muuta kuin ehkä jonkin epäoleellisen sanan tai asian. Itseä kiinnostaviin asioihin voi toisaalta laittaa vaikka kuinka paljon aikaa, mikä sekin voi johtaa huonoon koulumenestykseen. Oppimisvaikeudet, kuten lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen vaikeudet, ovat myös tavallisia ADHD-oireisilla.

Toisaalta nuorillakin voi esiintyä ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. Ne vain ilmenevät eri tavoin kuin lapsilla. Ylivilkkaus voi tuntua sisäisenä levottomuutena tai rauhattomuutena. Impulsiivisuus voi puolestaan näkyä kaverisuhteissa jatkuvana toisten keskeyttämisenä, puheenaiheen nopeana vaihtamisena ja liiallisena tai kovin äänekkäänä puhumisena. Tuolloin tulee ehkä heitettyä myös ajattelemattomia kommentteja, joita sitten myöhemmin katuu.

ADHD:n oirekuvaan kuuluvat monilla myös tunnesäätelyn vaikeudet. Näiden seurauksena ajaudutaan helposti riitoihin, kun asioihin reagoidaan kovin nopeasti ja kärkkäästi. Toisaalta ADHD-oireinen nuori voi joskus mielessään paisutella erimielisyyksiä, jotka ehkä muiden mielestä ovat olleet vain pieniä riitoja.

Myös unihäiriöt ovat hyvin tavallisia, ja vuorokausirytmin ylläpitäminen on tavallista haastavampaa. Lisäksi nuoret myös helpommin koukuttuvat eri asioihin, kuten sosiaaliseen mediaan. Näin ollen voi olla huomattavasti vaikeampaa omaksua terveellisiä elämäntapoja.

ADHD:n toteaminen nuoruusiässä

Jos ADHD-epäily syntyy, kannattaa siitä ensin puhua perheen sisällä. Tuolloin nuori ja vanhemmat voivat keskustella, onko lähisuvussa muita ADHD-diagnoosin saaneita tai ADHD-epäilyjä. Sukutausta voi merkitä, että nuorella on perinnöllinen alttius ADHD-oireiluun.

Sen jälkeen asia kannattaa tuoda esille kouluterveydenhoitajalle, joka vie asiaa tarvittaessa eteenpäin koululääkärille ja -psykologille. Myös nuoren hyvin tuntevan opettajan kanssa on hyödyllistä jutella. Tosin yläkoulussa, ammattioppilaitoksessa tai lukiossa aineenopettajan voi olla vaikea tunnistaa oppilaan mahdollista ADHD-oireilua, jos hän näkee tätä vain pari kolme tuntia viikossa. Kotiin annettavat kyselylomakkeet kannattaa nuoren ja vanhempien täyttää ja palauttaa nopeasti, jotta ADHD-selvittelyt etenisivät mahdollisimman nopeasti.

Jos oireilu painottuu lähes yksinomaan keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeuksiin ja nuori on olemukseltaan rauhallinen ja kiltti, eivät nämä ADD-tyyppisesti oireilevat nuoret herätä lainkaan huolta koulussa eivätkä aina edes läheisissään. Joskus oireilu jää huomaamatta siksi, että nuoren sisarussarjassa on joku, joka oireilee paljon voimakkaammin tai siksi, että isällä tai äidillä on paljon ADHD-oireita. Näissä tapauksissa vanhempi ei huomioi ulkoisesti rauhallisen nuoren lieviä ADHD-oireita. Nämä nuoret jäävät kovin helposti vaille tarkempia tutkimuksia ja siten myös ADHD-diagnoosia. Tällaisesta nuoresta voi tuntua tosi turhauttavalta, jos hänen ADHD-epäilyjään ei oteta tosissaan.

Hyviä koenumeroita saavilla ADHD-oireisilla nuorilla voi myös olla vaikeuksia saada oikeaa diagnoosia. Läksyjen tekeminen ei ole välttämättä ongelma, jos fiksu nuori tekee ne koulussa – ehkä vähän hutaisten – joko heti ne saatuaan tai vasta seuraavana päivänä juuri ennen oppituntia. Alakoulun tai koko peruskoulun lahjakas nuori voi läpäistä hyvillä arvosanoilla. Joskus arvosanat alkavat laskea jo yläkoulussa, kun opetettava aineisto vaikenee, omaksuttavat tekstit pitenevät eivätkä vanhemmat osaa olla tukena. Joillakin arvosanat laskevat lukiossa tai vasta korkeakoulussa, kun oppiminen jää kokonaan nuoren omalle vastuulle. Tuolloin voi tuntua tosi ärsyttävältä, jos muut torjuvat ADHD-epäilykset väittämällä, ettei ysin tai kympin oppilailla voi olla ADHD:ta.

ADHD:n oireiden erottaminen muista tarkkaavuuteen vaikuttavista tekijöistä

Jos nuorella on samanaikaisesti jokin muu neurologinen ongelma tai mielenterveyden häiriö, on ADHD:n toteaminen vaikeampaa. Oppimisvaikeuksien lisäksi nuorella voi olla esimerkiksi epilepsia, masennus tai jokin ahdistuneisuushäiriö, kuten sosiaalisten tilanteiden tai julkisten paikkojen pelko, yleinen ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö tai pakko-oireinen häiriö. Kaikki edellä mainitut häiriöt voivat aiheuttaa tarkkaavuuden ongelmaa tai pohjimmiltaan lievä tarkkaamattomuus voi vaikeutua. Monesti masennus ja ahdistuneisuushäiriöt voivat muistuttaa ADHD:ta. Jos ne saadaan hoidettua hyvin, ADHD-tyyppinen oireilukin voi hävitä tai sitten se on niin lievää, että se ei aiheuta isompia ongelmia.

Jotkut nuoret voivat myös oireilla epävakaalla käytöksellä, jolloin heillä esiintyy paljon mielialan vaihtelua, itsetuhoisuutta ja dissosiatiivista oireilua. Se voi puolestaan ilmetä esimerkiksi itsensä tai ympäristön kokemisena epätodelliseksi, muistikatkoksina tai kehonhallinnan menetyksen tunteina. Osa heistä voi myöhemmin saada epävakaan persoonallisuushäiriön tai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin. Joillakin nuorilla on myös runsas traumahistoria. Kaikki nämä voivat ilmetä tarkkaavuuden ongelmana tai hankaloittaa jo olemassa olevaa tarkkaavuuden ongelmaa entisestään.

On tärkeä huomata, että koska osa näistä häiriöistä aiheuttaa samantapaista oireilua kuin ADHD, syy oireiden taustalla ei ole välttämättä ADHD. Toisaalta joskus nimenomaan ADHD hankaloittaa näiden nuorten elämää ja toipumista, ja usein tällaisessa tilanteessa mahdollinen ADHD-diagnoosi voi myös viivästyä.

Tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeuksien itsehoito

Nuori itse voi tehdä paljon asian parantamiseksi. Kannattaa vähentää sosiaalisen median ja yleensä digitaalisen median käyttöä etenkin iltaisin. On myös syytä nukkua ja liikkua riittävästi, vähentää energiajuomien käyttöä, vähentää kiirettä, pitää taukoja ja palautua rasituksesta riittävästi. Koko perhe voi hyötyä, jos kaikki laittavat illalla matkapuhelimensa "kännykkäparkkiin".

Nuori voi myös hyötyä merkittävästi esimerkiksi Mielenterveystalo.fi-sivuston keskittymisvaikeuksien omahoito-ohjelmasta, vaikka oireilu olisi lievääkin. Erilaisia omahoito-ohjelmia voi toteuttaa ilman virallista diagnoosiakin. Niihin kannattaa tutustua! Vanhempi voi olla apuna ja ainakin alussa nuoren mukana tutustumassa omahoito-ohjelmaan ja katsoa, että nuori pääsee siinä vauhtiin.

ADHD-oireet lisäävät myös huomattavasti vanhemman tuen tarvetta. Nuoren perustarpeista, kuten riittävästä unesta ja liikunnasta, ruokailuista ja harrastuksista, huolehtiminen on vanhempien vaativa tehtävä. Ks. Vanhemmille annettavat ohjeet ja Arki toimimaan -opas.

ADHD:n hoito nuorella

On tärkeä tiedostaa, että tukitoimien aloittaminen ei vaadi diagnoosia. Koulussa ja opiskelussa aloitetaan pedagogiset toimet ja muut toimintakykyä helpottavat järjestelyt heti, kun todetaan sen olevan nuorelle tarpeen. Jos tukitoimet lievittävät riittävästi oireita, ei diagnoosia välttämättä edes tarvita. Usein tällaisessa tilanteessa nuori itse ja vanhemmat kuitenkin hyötyvät ohjauksesta ja neuvonnasta, jota voi saada oppilashuollon tai terveydenhuollon toimijoilta.

Nuoren tulee saada osallistua hoidon tavoitteiden ja toteutuksen suunnitteluun. ADHD:n oireita hoidetaan psykososiaalisten tukitoimien lisäksi lääkityksellä. Lääkityksen tarvetta arvioidaan, kun diagnoosi on varmistunut. Siihen voidaan päätyä etenkin, jos muut tuki- ja hoitomuodot osoittautuvat riittämättömiksi tai oireet ovat niin vaikeita, että muiden hoitomuotojen toteuttaminen ei onnistu. Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella, minkä jälkeen annosta suurennetaan tarvittaessa. Nuoren kasvaessa vastuu lääkehoidon toteutuksesta siirtyy vähitellen nuorelle itselleen. Osa nuorista tarvitsee lääkehoitoa aikuisiässäkin, osalla lääkehoito voidaan lopettaa uusien taitojen oppimisen myötä. Lääkehoito voi tukea uusien taitojen oppimista.

ADHD ja varusmiespalvelu

ADHD-diagnoosi tai -lääkityskään eivät välttämättä estä varusmiespalveluksen suorittamista – toimintakyky ratkaisee. Jos nuoren toimintakyky on hyvä ja hän pärjää ADHD-oireilunsa kanssa, vaikka ei söisikään lääkettä, voi hän palvella A-luokassa. Tuolloin aliupseeri- ja reservin upseerikoulukin ovat mahdollisia.

ADHD ja ajoterveysedellytykset

ADHD ei yleensä ole este ajokortin saamiselle. Jos nuorella on kuitenkin todettu ADHD, hän ei voi antaa omavakuutusta terveydentilastaan. Omavakuutuksessa hakija antaa vakuutuksen siitä, että hänellä ei ole mitään ajokorttilupahakemuslomakkeen kääntöpuolella kuvattuja vikoja, sairauksia tai vammoja. Kun omavakuutusta ei voida antaa, tarvitaan ajokorttiluvan hakemiseksi kokonaisvaltainen ajoterveysarvio ja yleislääkäritasoinen lääkärinlausunto ajokyvystä lomakkeella F122. Erikoisalan lääkärinlausuntoa F127 ei käytetä ensimmäistä ajokorttia haettaessa.

Terveydenhuoltolain 22 §:ää muutettiin 1.4.2025. Lakimuutoksen myötä hyvinvointialueilla ei ole enää velvollisuutta tarjota ajokorttilääkärinlausuntoja perusterveydenhuollon kautta. Lakimuutos ei koske erikoissairaanhoitoa. Ajokorttia varten tarvittavat lääkärinlausunnot onkin hankittava pääsääntöisesti yksityisiltä palveluntarjoajilta. Hyvinvointialue vastaa kuitenkin edelleen perusterveydenhuollossa tiettyjen opetuksen tai koulutuksen edellyttämien ajokorttilausuntojen antamisesta. Tämä koskee esimerkiksi ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa olevia oppilaita ja opiskelijoita, joiden koulutus edellyttää linja-auton tai kuorma-auton ajokorttia.

Lisätietoa

Keinoja aikuisille ja nuorille arjen hallinnan parantamiseksi ja ADHD-oireiden hallitsemiseksi. Käypä hoito.

ADHD-liitto/ADHD-tietoa/Nuoret.