Käypä hoito -suositus Alaselkäkipu
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
- Patientinformation på svenska Värk i ländryggen (päivitettävänä)
Selkäoireiden jaottelu
Selkäoireet voidaan jakaa kolmeen ryhmään:
- selkävaivat eli oireet, joilla ei todeta olevan yhteyttä vakavaan sairauteen tai hermojuuren toimintahäiriöön
- tietty selkäsairaus, esimerkiksi selkärankareuma tai hermojuuren toimintahäiriö (iskias, katkokävely)
- mahdollinen vakava selkäkivun syy, esimerkiksi syöpä tai nikamamurtuma.
Terveydenhuollon ammattilaisen tulee tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, onko kyseessä mahdollisesti vakava, välitöntä hoitoa vaativa tila. Tällöin tarvitaan päivystys- tai kiireellinen lähete sairaalaan.
Selkäkipu on akuutti silloin, kun oireet ovat kestäneet alle 6 viikkoa ja pitkittynyt, kun selkäkipu on kestänyt yli 3 kuukautta.
Alaselkäkipujen syyt
Perintötekijät selittävät merkittävän osan selkäkivuista.
Yksi selkäkipuun liittyvistä syistä on fyysisesti selkää kuormittava työ, jonka takia erilaiset työpaikalla tehtävät työn muokkauksen keinot ovat usein tarpeellisia.
Psyykkistä tekijöistä voitaisiin mainita masennus, tyytymättömyys työhön sekä katastrofointi (kipuun liittyvä huolestuneisuus). Myös uniongelmilla ja monisairastavuudella on todettu olevan oma vaikutuksensa.
Istumisella ei ole osoitettu olevan yhteyttä alaselkäkipuihin, mutta muun muassa lihavuus, tupakointi ja haitallinen alkoholin käyttö saattavat lisätä selkäkipuja.
Tutkimukset
Tärkein osa tutkimusta on anamneesi eli esitiedot, jotka terveydenhuollon ammattilainen saa itse potilaalta.
Alkukeskustelussa kerätään tietoja ja pyritään oireiden lisäksi saamaan kattava kuva potilaan tilanteesta (mm. elintavat, aiemmat selkävaivat, yleinen terveydentila, fyysinen aktiivisuus ja työtilanne).
Kivun voimakkuutta arvioidaan VAS- tai NRS-mittarin avulla ja sijaintia selvitetään kipupiirroksen Kipupiirros avulla. Selkäkivun aiheuttamaa haittaa ja kivun kokemukseen liittyviä moniulotteisia tekijöitä selvitetään erilaisilla kyselylomakkeilla.
Tutkimuksessa keskitytään potilaan kokemaan toimintakyvyn haittaan ja siihen liittyviin tekijöihin. Tutkimuksen yhteydessä käydään läpi motoriikkaan (mm. kävely, ylösnousu), kipuun, jalkojen toimintaan (mm. lihasvoima, heijasteet) ja selkään (mm. liikeradat, kosketus- tai koputteluarkuus) liittyviä asioita.
Jos kyseessä on nikamamurtuma, on tutkittava, onko potilalla osteoporoosi.
Ovatko laboratoriotutkimukset tai kuvantaminen tarpeen?
Yleensä selkäkipupotilaalle ei ole tarpeen tehdä laboratoriotutkimuksia, jos ei todeta merkkejä vakavasta sairaudesta.
Kuvantaminen (magneettikuvaus, lannerangan röntgenkuva) on tarpeen vain silloin, kun epäillään vakavaa selkäsairautta, harkitaan leikkaushoitoa tai terveydenhuollon ammattilaisen harkinnan mukaan silloin, kun pitkittynyt alaselkäkipu rajoittaa jo selvästi potilaan toimintakykyä.
Muita tutkimuksia (esim. hermoratatutkimus, ENMG) tehdään harvemmin.
Alaselkäkivun hoito
Hoidon tavoitteena on lievittää kipua, ehkäistä kivun pitkittyminen, palauttaa toiminta- ja työkyky sekä parantaa elämänlaatua.
Hoitoon kuuluvat aina potilasohjaus, jolla tarkoitetaan terveydenhoidon ammattilaisen antama motivointia, opastusta ja tukea, aktiivisuuden tukeminen ja potilaan kanssa yhdessä laadittu yksilöllinen hoitosuunnitelma.
Potilaan on hyvä tietää, että alaselkäkipu on erittäin tavallinen vaiva.
Päivittäisiä toimia ja liikkumista tulisi jatkaa kohtuullisesta kivusta huolimatta, sillä se tukee toipumista. Omiin liikunnallisiin harrastuksiin kannattaa palata mahdollisimman pian.
Työikäisiä potilaita kannustetaan jatkamaan töissä kohtuullisesta kivusta huolimatta, jos vain mahdollista. Jos sairauspoissaoloa tarvitaan, pyritään se pitämään mahdollisimman lyhyenä.
Selkäkipuiset, joilla ei ole vakavaan syyhyn viittaavia oireita, ohjataan fysioterapeutille.
Jos epäillään vakavaa sairautta, mahdollisia lisätutkimuksia tarvitaan diagnoosin varmistamiseksi.
Pitkittynyt selkäkipu
Pitkittyneessä alaselkäkivuissa korostuvat henkilökohtaiset selviytymiskeinot.
Kun selkäkipu pitkittyy, arvioidaan tilanne laaja-alaisesti viimeistään 6 viikon kuluttua, ja tarvittaessa pyydetään erikoislääkärin konsultaatio työ- ja toimintakyvyn sekä hoito- ja kuntoutustarpeen arvioimiseksi.
Jos hermojuuriärsytykseen viittaava kipu on kestänyt yli 6 viikkoa ja rajoittaa jo oleellisesti potilaan toiminta- ja työkykyä, tehdään magneettikuvaus (kun harkitaan leikkausta tai hermojuuripuudutusta).
Pitkittyneen selkäkivun hoidossa potilaan oman kuntoutuksen osuus on merkittävä.
Omahoidon keinoja ovat esimerkiksi kuormituksen säätely ja asteittainen lisääminen, fysioterapeutin ohjaama harjoittelu, työasentojen huomioiminen, kylmä- ja lämpöhoidot sekä kipulääkitys.
Elintapamuutokset voivat auttaa helpottamaan selkäkipua, joten on tärkeää, että potilaalla on tiedossa myös elintapojen (tupakointi, uniongelmat, fyysisen aktiivisuuden puute ja ylipaino) vaikutukset oireisiin.
Psykologiset hoidot, etenkin kognitiivis-behavioraalisen terapian menetelmät, yhdistettynä harjoitteluun parantavat toimintakykyä ja lievittävät kivun voimakkuutta. Hoidon voi toteuttaa esimerkiksi psykologisen hoitomenetelmän osaava fysioterapeutti mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan yhteistyössä psykologin kanssa.
Työikäisten kohdalla voidaan miettiä työn muokkausta, työjärjestelyjä (esimerkiksi kevyemmät työtehtävät), työaikajärjestelyjä (esim. liukuva tai lyhennetty työaika, etätyö) tai työkokeilua yhteistyössä esihenkilön ja työterveyshuollon kanssa. Työhön paluun tukemiseksi voidaan harkita myös osasairausvapaata (osasairauspäivärahaa).
Jos työkyvyttömyys pitkittyy, työkyky ja tarvittavat tukitoimet tulee arvioida työterveyden ja perusterveydenhuollon yhteistyönä. Kelan maksama sairauslomakorvaus edellyttää, että työterveyslääkäri arvioi jäljellä olevan työkyvyn ja mahdollisuudet palata työhön viimeistään 90 sairauspäivän jälkeen.
Lääkkeettömät hoidot
Lääkkeettöminä hoitoina voidaan kokeilla akuutissa kivussa alaselän lepoasentoja tai lämpöhoitoa.
Rangan manipulaation tai akupunktion tehosta tai lannerangan vetohoidosta ei näyttäisi olevan hyötyä alaselkä- tai iskiaskivun hoidossa. Hyödyt ovat lyhytaikaisia, eikä näitä saa käyttää ainoina hoitomuotoina, vaan tarvittaessa aktiivisten hoitomuotojen rinnalla.
Pitkittyneen selkäkivun hoitoon ei suositella traktio-, ultraääni- ja sähköstimulaatiohoitoja tai selkätukivöitä.
Kipulääkkeillä lievitystä kipuun
Kipulääkitystä voidaan käyttää tarvittaessa lyhytaikaisesti jaksoittain lääkkeettömien kivunhoitokeinojen rinnalla. Kipulääkityksen tarkoituksena on lievittää kipua niin, että potilaan on mahdollista pysyä aktiivisena. Kipulääkkeeksi suositellaan sekä akuutissa että pitkittyneessä selkäkivussa kivun voimakkuuden mukaan ensisijaisesti tulehduskipulääkettä, parasetamolia (maksimi 3 g/vrk) tai näiden yhdistelmää.
Tulehduskipulääkkeet saattavat ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja jopa aiheuttaa maha- tai pohjukaissuolihaavan. Tulehduskipulääkkeisiin liittyy myös sydän- ja verisuoniperäisten haittojen riski.
Erilaisten puudutteiden ja muiden pistoshoitojen tehosta ei ole näyttöä selkäkivun hoidossa.
Leikkaushoito
Leikkaushoito on aiheellinen, jos potilaalla on hermojuuren toimintahäiriö ja hän ei pysty pidättämään ulostetta, virtsa ei tule (ns. ratsupaikkaoireyhtymä), jalassa on etenevä motorinen heikkous tai kipu on sietämätöntä, eikä se helpotu edes voimakkailla kipulääkkeillä (opioideilla).
Jos potilaalla on ollut yli 6 viikkoa kestänyt häiritsevä, alaraajaan säteilevä kipu ja hänellä todetaan merkkejä hermojuuren pinteestä, keskustellaan potilaan kanssa jatkohoidosta ja myös mahdollisesta leikkaushoidosta.
Liikunta ja liikehoito
Selkäkivun alkuvaiheessa tärkeintä on jatkaa arjen aktiviteetteja kohtuullisesta kivusta huolimatta, ja pienen kevennyksen jälkeen pyrkiä palaamaan takaisin omiin liikuntaharrastuksiin. Erillisestä harjoitteluohjelmasta ei tässä kohtaa ole lisähyötyä.
Liikkuminen on kuitenkin tärkeää selkäkipujen uusiutumisen ehkäisemisessä. Jos itselle mieluisa säännöllinen liikuntamuoto ei ole vielä löytynyt, kannattaa pyytää tarvittaessa ammattilaisen apua sellaisen löytämiseksi.
Pitkittyneessä selkäkivussa harjoittelu on hyödyllistä, eikä eri harjoittelumuotojen välillä ole havaittu eroja. Tämä tarkoittaa sitä, että ammattilaisen avulla voidaan etsiä jokaiselle sopiva ja mieluinen harjoittelumuoto, jonka avulla tähdätään takaisin omien mieluisien toimintojen pariin, jos ne ovat jääneet kivun takia sivuun.
Kuntoutus
Kuntoutuksen tulee aina lähteä potilaan yksilöllisistä tarpeista ja hänen elämäntilanteestaan.
Työikäisen pitkittynyttä selkäkipua potevan potilaan kuntoutus on moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat tilanteen mukaan fysioterapeutti, työterveyslääkäri ja -hoitaja, työfysioterapeutti, omalääkäri, erikoislääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä, Kelan kuntoutussihteeri ja työvoimatoimiston edustaja.
Työssä selviytymistä tulee edistää työhön, työoloihin ja työyhteisöön kohdistuvin toimenpitein ja työhön paluuta tukea esimerkiksi osasairauspäivärahalla. (Ks. myös tämän potilasversion kohta Pitkittynyt selkäkipu.)
Kela järjestää kuntoutuskursseja tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastaville (tules) aikuisille.
Selkäkivut lukujen valossa
Selkäkipu on yleistä: Terve Suomi -tutkimuksen mukaan selkäkipua oli edeltäneiden 30 päivän aikana ollut hieman yli puolella naisista ja lähes puolella miehistä.
Vuonna 2023 selkäsairaudet olivat yleisin lääkärin kirjaama diagnoosi. Samana vuonna selkäsairauksien takia oli työkyvyttömyyseläkkeellä lähes 14 000 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi yli 2 000 henkilöä. Selkäsairauksiin liittyvät työkyvyttömyyseläkekustannukset olivat 222 miljoonaa euroa. Luvut ovat kuitenkin pienentyneet merkittävästi viimeisten 10 vuoden aikana.
Hyvä tietää
Lisätietoa aiheesta
Selkäliitto on kansanterveys- ja potilasjärjestö, jonka tavoitteena on ehkäistä selkäoireita ja -sairauksia. Liitto tarjoaa vertaistukea ja tutkittua tietoa selästä sekä kehittää selän terveyttä ja hyvin-vointia edistävää liikuntatoimintaa.
Selkäliiton Selkäkanavalta löytyy monipuolista tietoa selkä- ja niskakivusta ja niiden itsehoidosta.
Duodecim / Omahoito:
Terveyskirjasto:
Tuki- ja liikuntaelinliitto Tule ry:
Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.
Potilaiden osallisuus
Selkäliiton kokemusasiantuntija Mirva Kiiveri on toiminut Käypä hoito -työryhmässä potilasedustajana. Kiitämme häntä myös Käypä hoito -potilasversion kommentoinnista.
Tekijät
Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Alaselkäkipu pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.
Tekstin ovat tarkistaneet fysiatrian emeritusprofessori ja kuntoutusjohtaja Jaro Karppinen Oulun yliopistosta ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta, työryhmän kokoava kirjoittaja, fysioterapeutti, TtT, Riikka Holopainen Etelä-Savon hyvinvointialueelta ja Käypä hoito -toimittaja, professori, ortopedi Ville Mattila TAYS:n TULES-vastuualueelta.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
