Syyt ja oireet

Iskias on oire, ei sairaus itsessään. Oire johtuu siitä, että iskiashermo alaselässä on puristuksissa tai ärtynyt. Tämä hermo kulkee alaselän kautta pakaran ja jalan takapuolta pitkin aina varpaisiin asti (kuva).

Yleisin iskiasoireen syy on nikamien välilevyn rappeutumisesta johtuva pullistuma (välilevytyrä), joka mekaanisesti painaa selkäydinhermoa häiriten sen normaalia toimintaa. Yleensä ensimmäinen hermon hälytysmerkki hermon puristuksesta on kipu. Rappeutuneiden nikamien välilevy voi myös revetä äkillisesti tai vähitellen niin, että välilevyn sisältöä työntyy selkäydintilaan aiheuttaen paikallisen reaktion, joka saa hermon ärtymään. Repeämä voi liittyä vammaan tai ponnistukseen, mutta yleensä se tapahtuu ilman erityistä selittävää tekijää ja on asteittainen ja hiljalleen paheneva.

Nikamavälilevyt alkavat rappeutua jo ennen keski-ikää, ja rappeutumista edesauttavat vähäinen liikunta, puutteellinen lihaskuntoharjoittelu sekä tupakointi. Harvinaisemmassa tapauksessa välilevyn pullistuman tai sen kaltaisen oireiston kehittymistä voivat edesauttaa aiempi selkävamma tai muu sairaus, kuten osteoporoosi tai aiemmin todetun pahanlaatuisen kasvaimen etäpesäke. Myös erittäin painavien taakkojen nosto (esim. voimalajien aktiiviharrastajilla) saattaa altistaa oireiselle välilevypullistumalle.

Iskiaksessa kivun syy on siis lanneselässä, vaikka oireet tuntuvat jalassa, sillä alueella, jota ärtynyt hermo hermottaa. Kipu voi jäädä takareiteen, mutta toisinaan kipusäteily kulkee jopa varpaisiin saakka joko jalkapohjan tai jalkaterän kautta.

Erona tavallisiin alaselän lihaskipuihin on juuri alaraajaan säteilevä ja hieman tavanomaisesta alaselkäkivusta eroava tyypillinen hermokipuoire. Hermokipu voi olla polttavaa ja ”juilivaa”, jopa sietämättömän tuskallista, ja yleensä henkilö pystyy näyttämään tarkalleen, missä se tuntuu. Hermoja puristava välilevytyrä voi aiheuttaa myös puutumista samalla hermotusalueella. Vaikeammassa tapauksessa hermojuuri puristuu niin voimakkaasti, että sen hermottamien lihasten toiminta heikkenee.

Harvinaisessa tapauksessa voi esiintyä merkittäväkin jalan voimaheikkous, mikä estää kävelyn normaalisti, taikka niin sanottuja ”kaudaoireita” eli haaravälialueen puutumista, virtsan ulostulovaikeutta tai ilman/ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Mikäli jokin näistä oireista esiintyy iskiastyyppisen oireen yhteydessä, tarvitaan välitön päivystysarvio.

Pitkäaikaisen iskias-tyyppisen oireen syynä voi olla myös selkäydinkanavan ahtauma, joka yleensä kuitenkin aiheuttaa oireita molempiin alaraajoihin.

Itsehoito

Usein iskiaskipua poteva henkilö haluaa liikehtiä hieman, sillä liikkuminen helpottaa kipua. Erityinen makuuasento saattaa helpottaa kipua merkittävästi. Tavanomaiset kipulääkkeet eivät välttämättä juurikaan auta kipuun, mutta niitä kannattaa aina kokeilla.

Suurin osa pelkkiä kipuoireita antavista välilevypullistumista paranee itsestään, joskin selvästi hitaammin kuin tavallinen selän lihaskipu. Noin puolella oireet häviävät neljän viikon sisällä, eikä itse pullistuman hoito vaadi erityisiä toimia. Henkilön on hyvä liikkua ja hoitaa päivittäisiä toimiaan sen mukaan kuin kivultaan kykenee. Liikunnaksi sopivat esimerkiksi kävely, vesikävely ja uinti sekä kivun mukaan säännelty voimistelu.

Milloin hoitoon?

Hoitoon on hyvä hakeutua, jos iskiastyyppiseksi sopiva oire on niin voimakas, että tavanomaiset arjen askareet eivät onnistu. Myös työkyvyn ollessa uhattuna on hyvä hakeutua arvioon. Mikäli oireen syy ja luonne ovat epäselviä, on hyvä hakeutua arvioon myös muiden sairauksien poissulkemiseksi ja (kliinisen) diagnoosin varmistamiseksi. Puutuminen ja pistely itsessään eivät ole vaaran merkkejä iskiasoireistossa.

Hoitoon on hyvä hakeutua seuraavana päivänä, jos esiintyy:

• sietämätöntä iskiaskipua, joka ei hellitä missään asennossa ja estää nukkumisen
• nilkan ojentaja- tai koukistajalihasten tai muun alarajaan lihasryhmän lievää heikentymistä (jalkaterä läpsähtää lattiaan kävellessä).

Hoitoon on hakeuduttava välittömästi, jos iskiasoireeseen liittyy jokin seuraavista:

• Äkillisesti alkanut merkittävä lihasvoimaheikkous, esimerkiksi seisominen on hankalaa.
• Ulosteen tai suolikaasun pidättäminen ei onnistu.
• Virtsaaminen ei onnistu (virtsan ulostulovaikeus).
• Haaravälialueella (”ratsupaikka”) esiintyy tunnottomuutta.
• Esiintyy kovaa vatsakipua tai kuumetta tai yleisvointi on heikentynyt.

Tilanne voi tällöin edellyttää välitöntä leikkaushoitoa puristuneiden hermojen vapauttamiseksi.

Koska valtaosa välilevypullistumista paranee itsestään, ei pelkkä kipu, puutuminen tai pistely välttämättä edellytä lääkärin tutkimusta ja hoitoa. Käytännössä hoitoon joudutaan kuitenkin yleensä hakeutumaan, jos käsikaupasta saatavat kipulääkkeet eivät riitä kivun hallintaan tai potilas tarvitsee sairauslomaa. Tavallisissa tapauksissa parasta välilevytyrän kuntoutusta on normaaleihin askareisiin ja liikuntatottumuksiin palaaminen, kun kipu sen sallii. Vuodelepo ei edistä iskiaspotilaan toipumista vaan enemmänkin haittaa sitä. Jos vuodelepo on tarpeen, on se hyvä tehdä lyhyinä jaksoina yhdistettynä kevyeen liikkumiseen.

Kuntoutustoimet on hyvä aloittaa heti, kun kiputilanne sen sallii. Selän lihaksia vahvistavat lihaskuntoharjoitteet, vesijuoksu ja kävely ovat keskeisiä selänhoitokeinoja. Ohjeita löytyy muun muassa Selkäliiton sivuilta. Nämä hoitomuodot tulee ottaa pysyväksi osaksi arkea koko loppuelämäksi, koska kuuriluontoisen kuntoutuksen hyödyt väistyvät ajan kanssa ja vaiva todennäköisesti uusii. Lyhytaikaisesta kylmähoidosta (esim. avantouinti maksimissaan 2 minuutin ajan.) on todennäköisesti hyötyä kivun hoidossa. Tukiliivin käyttö saattaa toimia muistutuksena hyvän ryhdin ylläpitämisestä, ja sen käyttöä voi kokeilla jaksoittaisesti, mutta sitä ei ole suositeltavaa käyttää yhtämittaisesti, jotta selän lihakset eivät passivoituisi.

Manipulaatiohoidon, pelkän venyttelyn ilman lihaskuntojumppaa ja henkilön itsensä passiivisena pitävien fysikaalisten hoitojen vaikuttavuudesta ei ole näyttöä välilevytyrän hoidossa, eikä niitä suositella.

Mikäli välilevytyrän oireisto etenee lihasvoimaheikkouteen tai kaudaoireisiin, potilas ohjataan päivystyksellisesti erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin ja leikkausarvioon. Pelkän kivun vuoksi leikkaaminen ei ole perusteltua, koska vakuuttavaa tutkimusnäyttöä leikkaushoidon hyödyistä tällaisissa tapauksissa ei ole. Erittäin hankalassa tai kroonistuneessa kiputilanteessa potilas on hyvä ohjata erikoissairaanhoitoon, ja tällöin fysiatria voi toimia tarkoituksenmukaisimpana erikoisalana.

Ehkäisy

Välilevytyrän riski on suurempi paljon istuvilla, tupakoivilla ja henkilöillä, joilla on heikko lihaskunto ja vähäiset liikuntatottumukset. Näiden riskien vähentäminen saattaa pienentää välilevytyrän riskiä ja on terveydellisistä syistä muutenkin hyödyllistä.

Terveysliikunta – kuntoa, terveyttä ja elämänlaatua

Tupakoinnin lopettaminen