Etusivu » MS-tauti

MS-tauti

Lääkärikirja Duodecim
28.1.2019
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 8 000 henkilöä. MS-tautia on naisilla kaksi kertaa enemmän kuin miehillä. Yleisin sairastumisikä on noin 20–40 vuotta.

MS-taudin nimi tulee sanasta multippeliskleroosi. Siitä on käytetty myös nimeä pesäkekovettumatauti. Kyseessä on autoimmuunitauti, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan muodostamalla vasta-aineita. MS-taudissa vasta-aineet kohdistuvat aivojen valkean aineen hermohaarakkeita ja niitä ympäröivää myeliinivaippaa vastaan.

MS-taudin aiheuttavia tekijöitä ei vieläkään tunneta kunnolla erittäin runsaasta tutkimustyöstä huolimatta. Sen katsotaan syntyvän monen tekijän yhteisvaikutuksena. Perintötekijöiden ohella vaikuttavat myös ympäristötekijät. Arvellaan, että jotkut lapsuudessa sairastetut virusinfektiot olisivat mukana laukaisemassa sairastumisen myöhemmällä iällä. Tällainen on esimerkiksi Epstein–Barrin virus, joka aiheuttaa mononukleoosin. Lisäksi uskotaan, että auringonvalon vähyys ja siitä johtuva D-vitamiinin vähäinen saanti talviaikaan vaikuttavat, koska tautia on enemmän pohjoisilla leveysasteilla. Samoin tupakointi ja ylipaino ovat osoittautuneet sairauden riskitekijöiksi. Myös perintötekijöillä on osuutta, sillä suomalaisten MS-potilaiden sisaruksilla on 25-kertainen vaara sairastua tautiin. Todennäköisesti kaikkia taudin syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta.

MS-taudin oireet

Taudin oireet johtuvat aivojen, selkäytimen ja näköhermon paikallisista tulehdusmuutoksista, joita kutsutaan demyelinaatioksi. Demyelinaatiossa hermojen tuoja- tai viejähaarakkeita ympäröivä eristekerros, myeliiniproteiinivaippa, vaurioituu paikallisen tulehdusprosessin myötä. Siitä johtuvat oireet ovat hyvin vaihtelevat ja riippuvat siitä, missä keskushermoston osassa tulehduspesäkkeet sijaitsevat. Myeliinivaipan luonnollisen korjaantumisen myötä oireetkin tavallisesti häviävät.

Koska tulehduspesäkkeitä voi olla monissa paikoissa keskushermostossa, oireita esiintyy eri puolilla kehoa. Yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja tavallisesti raajojen tuntoaistin häiriintyminen, joka ilmenee puutuiluna tai outoina tuntemuksina. Lisäksi voi esiintyä jonkin raajan tai raajojen lihasheikkoutta, kaksoiskuvia, tasapainovaikeutta, huimausta, puhehäiriöitä, suolen ja virtsarakon toimintahäiriöitä sekä uupumusta.

Tyypillistä oireissa on aaltomaisuus, kun syntyy uusia oireita, jotka sitten taas väistyvät tai vanhat oireet pahenevat välillä. Tämä johtuu uusien tulehduspesäkkeiden muodostumisesta ja niiden sammumisesta korjaantumisen tai arpeutumisen myötä. Usein vanhojen oireiden korostuminen liittyy hiljan sairastettuun tulehdukseen, kuten flunssaan tai virtsatietulehdukseen. Jos vanhojen oireiden selvä paheneminen tai uudentyyppisten oireiden ilmaantuminen tapahtuu vasta pari viikkoa sairastetun tulehduksen jälkeen, puhutaan varsinaisesta taudin pahenemisvaiheesta. Pahenemisvaiheet ovat yleisimpiä taudin alkuvaiheessa.

Aaltomaisessa taudissa vuosien kuluessa pahenemisvaiheet tavallisesti jäävät pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee hidas mutta tasainen heikentyminen liikunta- ja toimintakyvyssä. Taudista on myös toisenlainen muoto, jossa tasaista heikentymistä liikuntakyvyssä tapahtuu taudin toteamisesta alkaen. Tämä muoto on selvästi harvinaisempi. Tunnetaan vielä myös hyvin vähäoireinen MS-tauti, joka saattaa aiheuttaa vaikkapa vain yhden oireisen pahenemisvaiheen koko elämän aikana. MS-tauti on näin ollen hyvin monimuotoinen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suurella osalla potilaista tauti on melko vähäoireinen eikä juuri vaikuta normaalielämään moniin vuosiin sairastumisen jälkeen. Tauti ei myöskään juuri lyhennä elinikää muutamia harvinaisia, hyvin vaikeita tilanteita lukuun ottamatta.

MS-taudin toteaminen

MS-taudin epäily herää oireiden ja lääkärin tutkimuksen perusteella. MS-taudin toteaa hermotauteihin perehtynyt lääkäri, neurologi. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella (ks. «Magneettikuvaus»1) ja selkäydinnestenäytteen tutkimuksella. Magneettikuvauksessa nähdään taudilla tyypilliset pesäkemäiset tulehdusmuutokset aivojen valkeassa aineessa, usein taudille tyypillisissä paikoissa. Selkäydinnestenäytteestä taas tutkitaan, onko keskushermoston puolustusaktiivisuus lisääntynyt, kuten MS-taudissa tapahtuu, ja samalla suljetaan pois muiden keskushermoston tautien mahdollisuus. Verikokeista ei ole hyötyä tautia epäiltäessä.

MS-taudin diagnoosin toteamiseksi täytyy useammankin ehdon täyttyä. Selvän, MS-tautiin sopivan oireiston lisäksi vaaditaan taudille tyypilliset magneettikuva- ja selkäydinnestemuutokset. Elleivät kaikki nämä ehdot täyty, jäädään tilannetta aktiivisesti seuraamaan. Tällöin sovitaan tavallisesti tietyn ajan kuluttua uusi magneettikuvaus, ja potilaan pitäisi ottaa heti yhteyttä, jos uusia hermoperäisiä oireita tulee. Näin pyritään pääsemään lääkityksen aloitukseen mahdollisimman varhain diagnoosin jälkeen.

MS-taudin hoito

Tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta nykyisillä hoidoilla aaltomaisen MS-tautityypin oireisiin voidaan selvästi vaikuttaa.

Pistoksina annettavien, puolustusjärjestelmään vaikuttavien lääkkeiden, beeta-interferonin ja glatirameeriasetaatin, on todettu vähentävän sekä taudin pahenemisvaiheita että uusia magneettikuvassa näkyviä tulehdusmuutoksia. Viime vuosina markkinoille on tullut myös tablettimuotoisia lääkkeitä aaltomaisen MS-taudin hoitoon: tällaisia ovat teriflunomidi ja dimetyylifumaraatti, jotka myös vähentävät pahenemisvaiheita ja uusia magneettikuvamuutoksia. Nämä hoidot pyritään aloittamaan heti, kun MS-taudin kriteerit täyttyvät. Hoidon aikana seurataan säännöllisesti veriarvoja haittavaikutusriskin vuoksi.

Hoitoon voidaan käyttää muitakin lääkkeitä, jos yllä mainitut lääkkeet eivät tehoa riittävästi, vaan pahenemisvaiheita ilmaantuu niitä käytettäessä tai tauti on aivan alkuvaiheessa jo tavallista aktiivisempi. Tuolloin voidaan valita suun kautta otettava fingolimodi tai kladribiini tai jokin laskimoon annettava lääke (alemtutsumabi, natalitsumabi tai okrelitsumabi). Niiden käyttö ja turvaseuranta on vielä tarkempaa kuin yllä mainittujen lääkkeiden, koska haittavaikutukset voivat olla vakavia.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskionteloiden tulehdusten hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille. Jos äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ilmaantuu ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Tärkeää itsehoitoa on liikunta. Liikunta vaikuttaa myönteisesti MS-taudin oireisiin ja pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. Lisäksi sillä on suotuisa vaikutus mielialaan. Oman liikunnan lisäksi kuntoutuksella voidaan tarvittaessa puuttua sairauden tuomiin vaikeuksiin. Kuntoutukseen kuuluu tapauskohtaisesti fysioterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia. Myös oikeat liikkumisen apuvälineet auttavat potilaan selviytymistä, jos liikkuminen on heikentynyt. Samoin voidaan hankkia pienapuvälineitä käyttöön, jos esimerkiksi keittiötöissä on ongelmia. Joskus tarvitaan ammatillista kuntoutusta tai työkykyselvittelyjä. Kuntoutusasioita pohditaan säännöllisesti ja pyritään vastaamaan kulloinkin esiin tuleviin tarpeisiin. Suuri osa potilaista selviää kuitenkin pitkään toiminta- ja liikuntakykyisenä sekä työelämässä lähes normaalisti.

MS-taudin ehkäisy

MS-tautiin ei tunneta ehkäisyä. Tupakointi vaikuttaa MS-taudin puhkeamiseen, joten tupakoimattomuudesta on hyötyä. Samoin on hyötyä normaalipainoisena pysymisestä. Nykyään suositellaan myös D-vitamiinilisiä aikuisillekin ainakin talviaikaan, koska veren korkean D-vitamiinipitoisuuden tiedetään vähentävän MS-taudin riskiä.

Lisää tietoa MS-taudista

Neuroliitto «http://www.neuroliitto.fi/»1: tietoa MS-taudista, MS-potilaiden kursseista, kuntoutuksesta ja vertaistuesta

Terveyskylä.fi > Aivotalo > MS-tauti «https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/ms-tauti»2

Käytettyjä lähteitä

Tienari P. MS-tauti. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 18.10.2018.

Käypä hoito -suositus: MS-tauti «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi36070»3