Dissosiatiivisen muistinmenetyksen pääpiirteet ja syyt

Dissosiatiivinen muistinmenetys tarkoittaa, ettei henkilö muista lähimenneisyyteen liittyvää tärkeää asiaa tai asioita. Yleensä muistinmenetys koskee jotain tiettyä tapahtumaa tai asiaa. Joskus se voi koskea laajalti koko muistia, ja se voi merkitä myös henkilön oman identiteetin ja elämänhistorian unohtumista. Dissosiatiivinen muistinmenetys koskee kuitenkin aina muistoa, joka on jo tallentunut pitkäkestoiseen muistiin mutta jota ihminen ei tavoita sieltä. Dissosiatiivinen muistinmenetys on yleensä palautuva tilanne.

Muistinmenetys ei johdu elimellisestä (orgaanisesta tai somaattisesta) vaan psyykkisestä syystä. Muistinmenetys on vakavampaa tai laajempaa kuin tavallinen unohtelu. Määritelmän mukaan muistinmenetys on reaktio raskaisiin tai traumaattisiin tapahtumiin tai asioihin. Monesti muistin menetys koskee tapahtumia (esim. onnettomuutta) tai äkillistä menetystä (esim. läheisen kuolemaa). Se, miten paljon henkilö kykenee muistamaan traumaattisesta tapahtumasta, vaihtelee usein eri päivien ja tilannetekijöiden (kuten eri haastattelijoiden) välillä. On kuitenkin tunnusomaista, että dissosiatiivisessa muistinmenetyksessä tapahtuman keskeinen sisältö ei palaa mieleen muistinmenetyksen aikana. Muistamattomuus voi koskea eripituisia ajanjaksoja minuuteista kymmeniin vuosiin.

Jos muistamattomuus on laajaa, siihen voi liittyä niin sanottua pakkovaellusta. Tällöin ihminen alkaa kulkea muistamatta, kuka hän on ja mistä hän on tulossa. Tähän liittyy usein itsestä huolehtimisen laiminlyöntiä.

Ihminen, joka kärsii dissosiatiivisesta muistinmenetyksestä (kapea-alaisesta tai laajasta), ei yleensä itse tiedosta tilaansa tai osaa olla huolissaan muistamattomuudestaan. Joskus muistinmenetys voi kohdistua myös taitoihin tai yleisiin tietoihin.

Dissosiatiivisen muistinmenetyksen esiintyvyys ja erotusdiagnoosit

Dissosiatiivinen muistinmenetys on yleisempää nuorilla aikuisilla ja miehillä. Vanhuksilla dissosiatiivinen muistinmenetys on harvinaista.

Dissosiatiivinen muistihäiriö on yleensä taaksepäin suuntautuva. Tällöin henkilö ei muista tapahtumia, jotka tapahtuivat ennen muistinmenetyksen alkua, mutta hän muistaa tapahtumat muistinmenetyksen jälkeen. Esimerkiksi pakkovaellukselle lähtenyt muistaa vaellusreitin, mutta ei sitä, mistä lähti ja miksi. Dissosiatiivinen muistinmenetys on tärkeää erottaa seuraavista tiloista:

  • päihteiden käyttöön liittyvä muistikatkos (ei ole palautuva)
  • pään vammoihin liittyvä muistikatkos
  • epileptiseen kohtaukseen liittyvä muistikatkos
  • tilanteen teeskenteleminen.

Psykiatriset häiriöt, jotka voivat muistuttaa dissosiatiivista muistinmenetystä, ovat traumaperäinen stressihäiriö, dissosiatiivinen identiteettihäiriö, akuutti stressihäiriö ja jotkin neurokognitiiviset häiriöt.

Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syntymekanismi

Dissosiatiivisen muistinmenetyksen syntymekanismi ei ole tiedossa. Erään teorian mukaan dissosiaatio on tapa suojautua sietämättömältä tilanteelta tai ajatukselta, jolloin kyseessä olisi äärimmilleen viety mutta normaali ihmismielen puolustusmekanismi.

Dissosiatiivinen laaja muistinmenetys alkaa yleensä äkillisesti. Suppeamman muistinmenetyksen alkamistavasta tiedetään vähän. Joskus muisti palautuu nopeasti ympäristön muuttuessa vähemmän stressaavaksi. Joskus muisti palautuu hitaammin ja joskus ei lainkaan. Stressaavien tapahtumien mieleen palaamiseen voi liittyä psyykkisen voinnin heikkenemistä, pahimmillaan itsen vahingoittamista tai itsemurhan yrittämistä.

Dissosiatiivisen muistinmenetyksen itsehoito ja hoito

Dissosiatiivinen muistinmenetys voi korjaantua itsestään. Jos epäilee itsellään dissosiatiivista muistinmenetystä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Ensiksi on tärkeää saada tietoa tilanteesta ja sen hyvästä ennusteesta. Ei ole olemassa tieteellisesti tutkittuja tehokkaita hoitoja nimenomaan dissosiatiiviseen muistinmenetykseen. Lääkehoidosta on silti joskus hyötyä, etenkin muistinmenetykseen mahdollisesti liittyvän ahdistuksen tai muiden psyykkisten oireiden hoidossa. Lääkehoitoa, joka tehoaisi suoraan muistinmenetykseen, ei kuitenkaan ole tiedossa. Psykoterapian tuloksellisuudesta nimenomaan muistiongelman hoidossa on ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Psykoterapiaa käytetään usein hoitona, koska dissosiatiiviseen muistinmenetykseen liittyy oireita, mielenterveyden häiriöitä tai elämäntilanteeseen liittyviä asioita, joiden hoidossa psykoterapia on tehokasta. Kun dissosiatiivista muistinmenetystä hoidetaan psykoterapialla, terapeutin tulee olla kokenut ja tietoinen tämän tyyppisen terapian oikeanlaisesta suorittamisesta.

Dissosiatiivisen muistinmenetyksen ja sen hoidon tutkiminen

Osa dissosiatiivisista muistinmenetyksistä lukeutuu traumaperäiseksi dissosiaatioksi, jonka eri hoitomuotojen tehoa tutkitaan yleisimmin psykiatrialla. On olemassa erilaisia teorioita siitä, kuinka traumaperäinen dissosiatiivinen muistinmenetys tulisi ymmärtää ilmiönä ja kuinka sitä tulisi hoitaa.

Kirjallisuutta

  1. ICD-10
  2. DSM-5
  3. Psykiatria. Lönnqvist J, Marttunen M, Henriksson M, Partonen T (toim) Kustannus Oy Duodecim, 2017.
  4. www.nhs.uk