Valolääkeihottumat
Lääkkeiden aiheuttamat valoherkkyydet ovat nykyään harvinaisia. Psyykenlääkkeistä klooripromatsiini voi herkistää ultraviolettisäteilylle (UV), uudemmat psyykenlääkkeet eivät. Muita mahdollisia valoherkistäjiä ovat proklooriperatsiini (pahoinvointilääke), tetrasykliini, doksisykliini ja fluorokinolonit (antibiootteja), amiodaroni (rytmihäiriölääke), hydroklooritiatsidi (nesteenpoistaja, verenpainelääke) ja piroksikaami (kipulääke). Ns. biologiset lääkkeet ja sienilääke vorikonatsoli ovat viime vuosien tulokkaita tähän luetteloon. Doksisykliini herkistää korkeintaan yhden kahdestasadasta käyttäjästä, muut mainitut lääkkeet psyykelääkkeitä lukuun ottamatta yhtä harvoin tai vieläkin harvemman.
Useat lääkkeet voivat pahentaa muun taudin, esimerkiksi punahukan (ks. «Ihon punahukka (DLE)»1 ja «SLE (yleistynyt punahukka)»2) iho-oireita. Lääkkeistä ja valoherkkydeltä suojautumisesta saa tietoa ja ohjeita hoitavalta lääkäriltä.
Eräiden kasvien sisältämien psoraleenien ja UV:n yhteisvaikutuksena syntyy rakkulainen ihottuma, fytofotodermatiitti (ks. «Fytofotodermatiitti (auringon ja kasvien kemikaalien aiheuttama ihottuma)»3). Psoraleeneilla ja UV-säteillä hoidetaan joitakin ihotauteja, mm. psoriaasia. Potilas voidaan herkistää UV-säteilylle antamalla 8- tai 5-metoksipsoraleenia suun kautta tai trimetyyli- tai 8-metoksipsoraleenia voiteen tai liuoksen muodossa.
Isotretinoiini (aknelääke) ohentaa ihon sarveiskerrosta niin paljon, että auringon UVB-säteily pääsee paremmin ihoon. Ihon palamisherkkyys lisääntyy jonkin verran, mutta varsinaista valolääkeihottumaa ei kehity.
Lääkkeen valolle herkistävää ominaisuutta käytetään hyväksi ns. fotodynaamisessa hoidossa «Fotodynaaminen hoito»4. Sillä hoidetaan mm ihosyöpiä ja niiden esiasteita sekä joitakin sisäelinsyöpiä.
Oireet
Punoitusta, kirvelyä ja kutinaa ilmestyy auringolle tai muulle UV-säteilylle altistuneille alueille vuorokauden kuluessa lääkkeen nauttimisesta, psoraleeneja käytettäessä kolmen vuorokauden sisällä. Voimakkaassa valolääkereaktiossa voi olla rakkuloitakin. Lievät oireet kestävät muutaman päivän, voimakkaat 1–2 viikkoa. Äkäisemmissä reaktioissa voi ihottuma-alueelle jäädä tummaa pigmenttiä kuukausiksi. Tunnetaan myös tapauksia, joissa valoherkkyys on jäänyt pysyväksi.
Taudin toteaminen
Diagnoosi selviää yleensä ihomuutosten ulkonäön perusteella. Laboratoriokokeista ei yleensä ole hyötyä. Joskus tehdään valoepikutaanikokeita, jossa epäillyillä lääkkeillä tehdään lapputestit (ks. «Lapputestit»5) kahtena sarjana, ja toinen sarja valotetaan UV-lampulla 1–2 vuorokauden kuluttua.
Hoito
Epäilty lääke jätetään pois tai se vaihdetaan toiseen lääkärin ohjeiden mukaan. Ihottuma hoidetaan kortisonivoiteilla, voimakkaat reaktiot sisäisellä kortisonikuurilla.
Edellä mainittuja valolle herkistäviä lääkkeitä ei pidä jättää ottamatta pelkästään valoherkkyysvaaran takia. Kuurin aikana on kuitenkin syytä varoa liiallista tai tahallista auringolle altistumista ja käyttää tarvittaessa sellaista valonsuojavoidetta, jonka suojavaikutus ulottuu UVA-alueelle saakka.
Käytettyjä lähteitä
Drucker AM, Rosen CF. Drug-induced photosensitivity: culprit drugs, management and prevention. Drug Saf 2011;34(10):821-37. «PMID: 21879777»PubMed
Biazar C, Sigges J, Patsinakidis N ym. Cutaneous lupus erythematosus: first multicenter database analysis of 1002 patients from the European Society of Cutaneous Lupus Erythematosus (EUSCLE). Autoimmun Rev 2013;12(3):444-54. «PMID: 23000206»PubMed
Lisätietoa aiheesta
Hannuksela M. Hyvä paha aurinko. Duodecim 2009.
