Miten lääkäri hoitaa borrelioosipotilasta?

Borrelioosi on infektiotauti, jonka hoidossa käytetään antibioottilääkitystä. Ihomuutosvaiheessa aloitettu suun kautta otettava parin viikon antibioottihoito parantaa infektion lähes sataprosenttisesti. Myös pidemmälle edennyt sairaus paranee useimmiten suun kautta otettavalla antibioottihoidolla. Joissain tilanteissa lääkäri voi katsoa, että tilanne vaatii suonensisäisen antibioottihoidon.

Kuinka nopeasti antibioottihoito borreliatartunnan jälkeen pitää aloittaa, jotta se tehoaisi varmasti? Onko totta, ettei antibioottihoito enää viikon kuluttua puutiaisen pistosta autakaan?

Jos ihomuutos on selvä, ei kannata odottaa ainakaan useampia päiviä, koska bakteeri voi tällöin herkemmin levitä verenkierron välityksellä laajemmalle elimistöön ja aiheuttaa muitakin oireita. Antibioottihoito puree ihossa oleviin bakteereihin nopeasti eli muutamassa päivässä riippumatta siitä, onko hoito aloitettu esim. viikon kuluttua tai kolmen kuukauden kuluttua. Varhainen hoidon aloitus on tärkeää siis lähinnä siksi, ettei bakteereita ehdi kulkeutua hankalammin hoidettaviin paikkoihin, esim. keskushermostoon.

Borrelioosi aiheuttaa erilaisia taudinkuvia, esim. varhaisvaiheessa ihoreaktion ja myöhemmässä vaiheessa neurologisia tai niveltulehdusoireita. Onko hoito aina samanlainen?

Varhaisvaiheen ihoinfektiossa riittää 2 viikon tablettiantibioottihoito hyvin. Borrelioosin levinneessäkin vaiheessa voidaan käyttää tabletteina otettavaa antibioottihoitoa, mutta tarvittavan hoidon pituus saattaa olla 2 viikon sijasta 3 tai 4 viikkoa. Myöhemmissä vaiheissa saatetaan toisinaan käyttää tablettihoidon sijaan suonensisäistä antibioottilääkitystä kerran päivässä polikliinisesti.

Kenelle vastuu neuroborrelioosin hoidosta kuuluu?

Neuroborrelioosidiagnoosiin vaaditaan yleensä aivo-selkäydinnestenäytteen ottaminen ja tutkiminen. Hoito on haastavaa ja vaatii lääkärin, jolla on kokemusta neuroborrelioosista. Neuroborrelioosipotilasta hoitaa useimmiten infektiolääkäri tai neurologi, mutta jos potilaalla on esimerkiksi korvan tai silmän alueen oireita, tarvitaan joskus näiden alojen erikoislääkärien osaamista

Voiko antibioottikuurin aloittaa liian aikaisin borrelioosin suhteen? Siis jos aloittaa heti punkin huomaamisen jälkeen ennen varsinaisia oireita?

Jos iho tarkastetaan kesällä joka ilta ja löydetään puutiainen kiinnittyneenä iholta, riittää tässä vaiheessa puutiaisen irrottaminen ja mahdollisesti kehittyvien oireiden seuranta. Joillakin ihoalueilla, esim. nivustaipeessa tai häpykarvoituksen alueella, puutiainen voi kuitenkin olla kiinnittyneenä pitkäänkin ennen sen huomaamista. Jos iholta löydetään puutiainen, joka on paisunut veriaterian seurauksena ja ollut siten todennäköisesti pidempään kiinnittyneenä, ja jos tilanteeseen on liittynyt lievää lämpöilyä ja esim. päänsärkyä, on mahdollista, että oireet ovat borreliatartuntaan liittyviä. Koska tällaisesta oireilusta ei ainakaan ilman lisäkokeita pysty sanomaan, mikä sen aiheuttaja on, voidaan antibioottikuuri katsoa aiheelliseksi.

Jos on aloittanut antibioottihoidon ennen varsinaisia oireita, jääkö iho-oire kokonaan tulematta, vaikka olisikin saanut tartunnan?

Tällaisessa tapauksessa iho-oire jää todennäköisesti tulematta. Antibioottihoito tuhoaa tehokkaasti kehossa olleet bakteerit eikä myöhäisoireita pääse ilmaantumaan. Kuitenkaan pelkän punkinpureman vuoksi antibioottihoitoa ei rutiinimaisesti suositella, koska tutkimusten mukaan vain 2 %:ssa tapauksista pidempäänkin kiinnittyneen puutiaisen poiston jälkeen kehittyy borrelioosi.

Jos hoidetaan borrelioosia suonensisäisellä antibioottihoidolla, kuinka kauan menee ennen kuin bakteeri on varmasti hävinnyt?

Suonensisäinen antibiootti on tehokkain tunnettu hoitovaihtoehto. Kahden viikon antibioottihoito tappaa kaikki borreliabakteerit, vaikka oireisto ei vielä olisikaan kokonaan häipynyt. Elimistön puolustusreaktio borreliabakteeria kohtaan on monimutkainen, ja on yleistä, että reaktion sammuminen voi jatkua jopa kuukausia antibioottihoidon loppumisen jälkeen.

Voiko heti punkin piston jälkeen noussut korkea kuume (39 °C), CRP-pitoisuus yli 100 mg/l ja nilkan turvotus olla borrelioosin aiheuttamia?

Tällaista akuuttia taudinkuvaa, jossa on mukana niveltulehdukselta vaikuttava oire, ei borrelioosiin liity. CRP-pitoisuus tai leukosyyttiarvo nousevat borrelioosissa harvoin. Borrelia voi levitä verenkiertoon aiheuttamatta minkäänlaista ihoreaktiota tai kuumettakaan. Jos potilaalla on kysymyksessä kuvattu oireisto ja tilanne, on tietenkin hyvä hakeutua lääkäriin ja todennäköisestikin aloittaa jokin antibioottihoito, mutta tarvitaan myös muita laboratoriotutkimuksia oireiston syyn selvittämiseksi.

Parantaako antibioottikuuri borrelioosin?

Antibioottikuuri hävittää borreliabakteerit elimistöstä pysyvästi, kun hoito on mitoitettu annostukseltaan ja pituudeltaan tavallisimmat hoitosuositukset täyttäväksi. Jos infektio on jatkunut pitkään ennen hoitoa, voi osalle potilaista jäädä erilaisia pitkäaikaisia oireita, jotka luultavimmin ovat seurausta elimistön käynnistämistä ns. immunologisista puolustusmekanismeista. Näillä elimistön immunologisen järjestelmän tuottamilla oireilla on taipumus ajan mittaan sammua itsestään, mutta joskus voidaan tarvita esim. tulehduskipulääkkeitä joksikin aikaa.

Jos ihoreaktion perusteella borrelioosiksi todettu infektio on hoidettu antibioottikuurilla, jonka seurauksena ihottuma hävisi, onko syytä pelätä taudin aiheuttavan ongelmia vielä tulevaisuudessa?

Hoidon jälkeen mahdolliset ongelmat näyttäytyvät kyllä käytännössä jo viimeistään puolen vuoden aikana, joten pitkällä aikavälillä ei ole mitään syytä odottaa minkäänlaisia oireita.

Kannattaako borrelioosiin saadun antibioottikuurin jälkeen mennä verikokeeseen?

Yleensä tämä ei ole tarpeellista. Borreliavasta-aineet ovat elimistön tuottamia proteiineja, eikä niistä siis sinänsä ole mitään haittaa. Päinvastoin, ne saattavat jopa suojata uusilta infektioilta. Vasta-ainepitoisuuksilla on taipumus laskea hitaasti ja yksilöllisesti. Tästä syystä on vasta-ainetasojen tulkinta hoidon jälkeen vaikeaa. Vielä esim. vuodenkin päästä tuloksekkaan hoidon jälkeen monilla potilailla on selvästi koholla oleva vasta-ainetaso. Tällöinkään asia ei vaadi laboratorioseurantaa.

Millä raskaudenaikaista borrelioosia voi hoitaa, jos potilas on allerginen amoksisilliinille?

Koska doksisykliiniä ei raskauden aikana voi käyttää, tulevat kyseeseen lähinnä makrolidiryhmän antibiootit ja toisen polven kefalosporiinit tai vaikeammissa tapauksissa suonensisäinen kolmannen polven kefalosporiini.

Miten pitää toimia, jos vaeltavan punoituksen vuoksi saadun antibioottikuurin jälkeen ihomuutos on edelleen selvästi näkyvissä?

Jos ihomuutoksen väri on muuttunut siten, että "aktiivisen" näköinen punoitus on muuttunut hieman ruskehtavaksi, ja varsinkin jos ihomuutos ei enää kasva, ei ole syytä huoleen. Tarvittaessa ihomuutoksen reuna kannattaa piirtää mustekynällä tai tussilla ja seurata sitten muutoksen kokoa esim. viikon ajan. Jos muutos kasvaa, on syytä mennä uudelleen lääkäriin, jolloin voidaan harkita pidempää kuuria tai mahdollisesti toisen antibioottivalmisteen käyttöä.

Onko Suomessa tapana antaa ennalta ehkäisevä antibioottikuuri borrelioosia vastaan?

Eurooppalaisissa suosituksissa ei ennalta ehkäisevää hoitoa puutiaisen piston jälkeen suositella, koska käytännössä jopa 98 % lääkityksistä menisi hukkaan ja tällöin turhien hoitojen haitat ovat suuremmat kuin hyödyt. Yhdysvalloissa on tehty tutkimus, jossa ei-raskaana oleville henkilöille oli annettu kerta-annoksena doksisykliiniä kolmen vuorokauden kuluessa puutiaisen pistosta. Näin oli saatu ihon vaeltavan punoituksen riski vähenemään noin 85 %, mutta muiden tautimuotojen riskin mahdollista vähenemistä ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. Mm. alalajierojen vuoksi ei tutkimuksen tuloksia suoraan voi soveltaa Euroopassa. Euroopassa asiantuntijoiden konsensus onkin, ettei ennalta ehkäisevään lääkitykseen puutiaisen piston jälkeen ole aihetta.

Raskaana olevat potilaat saattaisivat periaatteessa olla poikkeus, koska on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että borreliat pääsevät ihosta verenkiertoon jo ennen ihomuutoksen ilmaantumista. Verenkierrosta borreliabakteerit saattavat päästä kulkeutumaan myös istukan läpi sikiöön. Ennalta ehkäisevän penisilliini- tai amoksisilliinihoidon pituus raskaana oleville voisi olla esim. 3 vrk, mutta tällaistakaan kuuria eivät useimmat asiantuntijat suosittele. Raskauden aikanakaan ei kannata aloittaa hoitoa ainakaan, jos puutiainen on ollut kiinni ihossa vain hetken.

Voiko borreliabakteeri olla vastustuskykyinen jotain tiettyä antibioottia kohtaan?

Kaikki antibiootit eivät pure borreliabakteeriin, mutta ns. hankittua vastustuskykyä antibiooteille borreliabakteereilla ei ole. On olemassa joukko antibiootteja, joita käytetään borrelioosin hoidossa, ja nämä lääkkeet tepsivät borreliaan aina. Antibioottivalinta tehdään potilaan taudinkuvan ja iän perusteella.

Kannattaisiko puutiaisen piston jälkeen tai vaikkapa kesän aikana tulleiden useiden puutiaisen pistojen jälkeen syksyllä syödä varmuudeksi antibioottikuuri?

On pikemminkin syytä välttää turhia antibioottikuureja. Myöskään vasta-aineiden testaaminen ei ole järkevää, koska joillakin alueilla voi jopa viidennekseltä terveistäkin ihmisistä löytyä vasta-aineita.

Minkälainen tulos saadaan antibioottihoidolla pitkään kestäneessä levinneessä borrelioosissa?

Tavallisesti oireisto lievittyy kohtalaisen hyvin jo antibioottikuurin aikana, mutta joskus hoidon aikana tai alussa oireet paradoksaalisesti pahenevat ja voi ilmaantua uusiakin oireita. Tämä johtunee siitä, että elimistön puolustusmekanismit hyökkäävät kuolleita borreliabakteereita vastaan, mikä voi aiheuttaa mm. kuumereaktioita tai niveloireiston väliaikaista pahenemista. Tavallista on, että antibioottikuurin loppuessa oireisto ei vielä ole täysin rauhoittunut. Tämä johtuu siitä, että kudoksissa oleva tulehdusreaktio ei ole ehtinyt sammua. Toisinaan tällaisen reaktion sammumiseen voi kulua yli puoli vuotta. Pääsääntönä voidaan pitää, että mitä pidempään oireisto on kestänyt ennen hoidon aloittamista, sitä pidempään kestää myös oireiston rauhoittuminen hoidon jälkeen. Noin 10 %:lle hoidetuista voi jäädä erilaisia reaktiivisia oireita esim. puolen vuoden ajaksi, mutta kroonisiksi ja merkittäviksi näistä oireista jää vain noin prosentin verran.

Jääkö borrelia jossain muodossa elimistöön ikuisesti ja aktivoituu kenties joskus myöhemmin?

Tällaisesta uinuvassa tilassa olevasta bakteerimuodosta ja sen myöhemmästä aktivoitumisesta on esitetty epäilyjä. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että tehokkaan antibioottihoidon jälkeen tietyssä immuunisysteemin tilassa hiireen jääneet borreliat kykenisivätkin uudelleen aktivoitumaan. Ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä siitä, että tämä olisi mahdollista ihmiselimistössä.

Mistä voi johtua hoidon jälkeen jäänyt krooninen oireisto?

Tähän voi olla useita syitä: 1) Seuranta-aika on liian lyhyt. Oireisto kuitenkin sammuu itsestään ajan kuluessa. 2) Oireisto voikin liittyä muuhun sairauteen tai iän mukanaan tuomiin oireisiin. 3) Borreliainfektio on voinut tehdä pysyviä kudosvaurioita ennen hoitoa. 4) Hoito on voinut olla lyhyempi tai annostukseltaan pienempi kuin hoitosuosituksissa, ts. se on ollut riittämätön. Näissä tapauksissa kannattaa antaa uusi ja suositukset täyttävä antibioottihoito, joka kuitenkin on maksimissaan neljän viikon pituinen. 5) Oireisto voi liittyä borreliainfektioon, mutta bakteerit ovat toimineet elimistön puolustusmekanismien välityksellä tapahtuvan oireilun laukaisijana. Elimistön immunologinen systeemi on monimutkainen. Tunnetaan joitakin infektion laukaisemia ns. reaktiivisia tiloja, joissa infektio on suistanut immunologiset puolustusmekanismit sellaiselle radalle, jossa immunologiset mekanismit pysyvät aktiivisina, vaikka bakteerit on tuhottu antibioottihoidolla. On olemassa useita potilaille toteutettuja tieteellisiä tutkimuksia, joissa on havaittu, että aiemmin annetun borrelioosin antibioottihoidon uusiminen tai pitkittäminenkään ei tällaisessa kroonisessa oireistossa hyödytä.

Kuinka Suomessa suhtaudutaan borrelioosin pitkiin (esim. vuoden mittaisiin) antibioottihoitoihin, joita maailmalla jossain määrin annetaan?

Lääketieteellisissä lehdissä on julkaistu useita tutkimuksia, joista yksikään ei ole kyennyt osoittamaan, että potilaalle olisi pitkäaikaista hyötyä tällaisista ylipitkistä hoidoista. Potilaalla mahdollisesti oleva krooninen oireisto onkin eri asia kuin edelleen käynnissä oleva bakteeri-infektio. Oireita voi muodostua monilla eri mekanismeilla. Antibioottihoito puolestaan auttaa vain käynnissä olevaan bakteeri-infektioon. Katso myös edellinen vastaus.

Hyvin pienelle osalle potilaista saattaa jäädä jonkinlaisia pysyviäkin oireita, jolloin puhutaan ns. borrelioosin jälkioireistosta (Post-treatment Lyme disease syndrome, PTLDS) eikä tulisi käyttää nimitystä "krooninen borrelioosi", koska kaikki bakteerit elimistöstä on jo hävitetty.