Mitä tapahtuu, jos jättää borrelioosin hoitamatta antibiooteilla?

Osalla ihmisistä borrelioosi parantuu itsestään. Koska etukäteen ei voi tietää, kenen tauti paranisi, on varhaisvaiheen borrelioosi aina syytä hoitaa asianmukaisella antibiootilla. Hoitamattomana bakteeri jää piileskelemään elimistöön ja aiheuttaa oireita vasta kuukausien tai jopa vuosien kuluttua, jolloin puhutaan borrelioosin myöhäisvaiheesta. Bakteerit leviävät alkuperäisestä pistokohdasta veren mukana usein myös muihin elimiin. Borrelia voi vaurioittaa ihon syvempiä kerroksia surkastuttaen ihon tummaksi ja ohueksi. Tällaisesta ihomuutoksesta käytetään nimitystä acrodermatitis chronica atrophicans, joka tarkoittaa raajojen ääriosiin (sormet, kämmenet, varpaat, jalat) kehittyvää pitkäaikaista ihoa surkastuttavaa ihottumaa.

Borrelioosin aiheuttamia pysyviä elinvaurioita ei mikään hoito paranna. Eriasteiset hermosäryt ovat tavallisia bakteerien päästyä leviämään pistokohdasta verenkierron kautta muualle elimistöön. Särkyjä esiintyy erityisesti hartioissa ja lapaluiden seudussa sekä toisaalta myös alaraajoihin säteilevänä, ja ne voivat vaihtaa paikkaa nopeasti. Säryt johtuvat borreliabakteereiden aiheuttamasta selkäytimestä lähtevien hermojuurten ärsytyksestä.

Borrelia voi tunkeutua myös aivokalvoihin ja vaurioittaa suoraan aivoista lähteviä hermoja ja aiheuttaa kasvohalvauksen sekä kuulo-, tasapaino- tai näköhäiriöitä. Joskus borrelia hakeutuu aivokudokseen ja voi aiheuttaa pesäkemäisiä muutoksia. Aivomuutokset voivat johtaa erilaisiin neurologisiin tai psyykkisiin oireisiin ja taudinkuviin. Myös niveltulehdukset ovat mahdollisia. Harvoin borrelia voi levitä myös sydämeen, erityisesti sydämen sykkeestä vastaaviin johtoratoihin. Tällöin sydämen lyöntitiheys saattaa harventua ja voidaan joutua turvautumaan tahdistimeen. Pahimmillaan oireet voivat johtaa jopa pysyvään työkyvyttömyyteen.

Voiko borreliabakteeri "piiloutua" elimistöön niin, että vasta-ainetestit eivät löydäkään borrelioosia?

Puutiaisen piston ja borreliatartunnan jälkeen kestää yleensä muutamia viikkoja ennen kuin vasta-aineita on kehittynyt riittävästi, jotta testi näyttäisi positiivista. Erityisesti borrelioosiin sopivien myöhäisoireiden tutkimuksissa testi on kuitenkin luotettava. Levinneen borrelioosin aikana vasta-ainepitoisuudet ovat selvästi suurentuneita ja vasta-ainediagnostiikka toimii luotettavammin kuin varhaisvaiheessa. On epäilty, että borrelia voisi "piiloutua" elimistöön ja jäädä näkymättä vasta-ainetutkimuksissa, mutta tieteellinen näyttö tällaisista tapauksista puuttuu. Yleensä testit siis toimivat hyvin, ja vasta-ainetestin negatiivinen tulos varmistaa, että kyseessä ei ole (levinnyt tai myöhäisvaiheen) borrelioosi.

Millaisia oireita krooninen borrelioosi voi aiheuttaa? Olisiko borrelioositutkimukset syytä tehdä epäselviksi jäävissä tilanteissa, kun mitään muuta syytä oireisiin ei löydy?

Oireet voivat olla monimuotoisia, ja niiden vaihtelevaisuus on borrelioosin myöhäisvaiheelle tunnusomaista. Borrelioosia kutsutaan suureksi matkijaksi, eikä suotta. Pitkäaikaisista oireista tavallisimmat ilmaantuvat hermostoon ja niveliin. Borrelioosin mahdollisuus on hyvä pitää mielessä epäselvien oireiden ilmaantuessa. Toisaalta on olemassa suurikin joukko oireita, jotka ovat väestössä niin yleisiä, ettei niiden perusteella voi alkaa epäillä borrelioosia. Esitiedoista herää jo usein epäily borrelioosin mahdollisuudesta. Rutiininomaisiin tutkimuksiin ei epäspesifisten oireiden, esim. "joka paikan" kolottelun, takia ole aihetta. Tavallisesti levinnyt borrelioosioireisto alkaa yllättävän akuutein oirein eikä niinkään vähitellen hiipivänä.

Tutkijoiden, borrelioosipotilaita hoitavien lääkäreiden ja potilaiden muodostamien kansainvälistenkin yhteisöjen välillä ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä tarkoitetaan kroonisella borrelioosilla. Yleisesti ajatellaan, että asianmukaisen antibioottihoidon saaneilla potilailla kyse ei ole varsinaisen infektion jatkumisesta, koska ei ole tieteellistä näyttöä borreliabakteereiden löytymisestä hoidon jälkeen oireilevilta potilailta. Pikemminkin ajatellaan kyseessä olevan joko pitkään sairastetun borrelioosin aiheuttamat pysyvät kudosvauriot tai elimistön reaktiivisten puolustusmekanismien aiheuttamat oireet. Tästä syystä krooninen borrelioosi ei olekaan täsmälleen oikea nimitys. Sen sijaan useimmiten käytetään nimitystä borrelioosin jälkitila tai "Post-Lyme oireyhtymä".

Miksei lääkäri usko, että sairastan kroonista borrelioosia?

Katso edellinen vastaus. Krooninen borrelioosi on kiistanalainen ja huonosti tunnettu tila. Todennäköisesti on olemassa alaryhmä potilaita, jotka saavat borrelioosin jälkitilaoireiston (ns. Lymen taudin jälkioireet). Tässä tilanteessa bakteeritulehdus on laukaissut elimistön immuunivasteen ihmisen omia kudoksia kohtaan ja tämä puolestaan aiheuttaa tulehdusta eri elimissä ilman eläviä bakteereita. Lääkäri ei siis kiistä, ettei potilaalla voisi esiintyä oireita hoidetun borrelioosin jälkeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole aktiivinen bakteeritulehdus, vaan kyse on niistä elimistön reaktioista, joilla ihminen puolustautuu infektiota vastaan. Jälkitilaoireiston hoitaminen voi olla vaikeaa, eikä uusitusta antibioottihoidosta yleensä ole hyötyä.

Jos suun kautta antibiootilla hoidetun borrelioosin jälkeen ilmenee jatkuva polvinivelen tulehdus, pitäisikö sitä hoitaa uudella, pidemmällä antibioottikuurilla?

Antibioottihoitoon reagoimaton borrelioosin aiheuttama niveltulehdus on Suomessa harvinainen. Niveltulehduksen syytä ei tiedetä, eikä nykykäsityksen mukaan kyseessä ole elävän bakteerin aiheuttama tila. Tosin yksittäiset koe-eläintutkimukset hiirillä puhuvat sen puolesta, että borreliabakteerit pystyvät joskus piiloutumaan kudoksiin eivätkä tuhoudu antibioottien vaikutuksesta. Antibioottikuurien pituuksia on luonnollisesti vaikea vertailla esim. hiirien ja ihmisten välillä. Nykykäytännön mukaan ei pitkiä antibioottihoitokokeiluja suositella, jos aiempi hoito on ollut asianmukainen. Kannattaa silti aina tarkistaa, onko aiemmin annettu antibioottihoito ollut ohjeiden mukainen. Mikäli näin ei ole, voidaan harkita toisen antibioottikuurin antamista.

Onko mahdollista, että borrelioosi uusiutuu kolme vuotta puutiaisen piston ja sitä seuranneen ihomuutoksen hoidon jälkeen (kolmen viikon antibioottikuuri) ja ilmaantuu hyppivinä nivelkipuina jaloissa ja käsissä?

Mikäli kolme vuotta sitten annettu antibioottihoito oli asianmukainen ja tehokas borrelioosia vastaan, on epätodennäköistä, että nykyiset vaivat johtuvat sairastetusta borrelioosista. Nivelvaivoihin on monia muitakin syitä kuin borrelioosi. Toisaalta borrelioosin voi saada uudelleen ja tutkimukset voivat sen vuoksi olla paikallaan.

Jos iholle vuosia sitten kiinnittynyt puutiainen poistettiin eikä pistokohdan pientä punoitusta lukuun ottamatta ilmaantunut mitään erityistä vaivaa, voiko silti kehittyä myöhäisvaiheen borrelioosi?

Kuvauksen perusteella kyseessä ei ole ollut varsinainen borrelioosiin liittyvä ihomuutos (vaeltava punoitus) vaan pikemminkin piston aiheuttama ihon ärsytysreaktio. Myöhäisvaiheen borrelioosin kehittymisriski on olematon, koska todennäköisesti kyseessä ei ole ollut alkuunkaan borrelioosi. Sitä paitsi osa alkuvaiheen borreliooseistakin paranee itsestään ilman hoitoa. Kun mitään borrelioosiin viittaavia oireita ei ole ollut, eivät myöskään tutkimukset ole tarpeen. Alkuvaiheessa hoitamatta jääneessä borrelioosissa alkaa myöhäisvaiheen oireisto yleensä jo vuoden kuluessa, joten useiden vuosien jälkeen alkava oireisto ei yleensä ole yhteydessä tähän vuosia aiemmin olleeseen puutiaisen pistoon.

Voisiko kuukausia tai jopa vuoden kestävä antibioottihoito parantaa borrelioosin myöhäisvaiheen oireet?

Lääketieteellisissä lehdissä on julkaistu useita tutkimuksia, joista yksikään ei ole kyennyt osoittamaan, että potilaalle olisi hyötyä tällaisista ylipitkistä hoidoista. Potilaalla mahdollisesti oleva krooninen oireisto onkin eri asia kuin käynnissä oleva bakteeri-infektio. Nykykäsityksen mukaan levinnyt borrelioosi hoidetaan kahden tai kolmen viikon suonensisäisellä antibiootilla. Joissakin tapauksissa hoito voidaan kertaalleen uusia. Uusien hoitosuositusten mukaan kyseeseen voi tulla myös suun kautta otettava antibiootti (doksisykliini), jolla on klassisen antibakteerisen vaikutuksen lisäksi tulehdusta estävää vaikutusta. Osa borrelioosin jälkitilaa sairastavista potilaista saattaa hieman hyötyä doksisykliinihoidosta, mutta tällöin voi hoidon teho perustua juuri kyseisen valmisteen muihin kuin antibioottivaikutuksiin.

Jos on ollut vuosittain joitakin punkin pistoja (ja mökki Turunmaan saaristossa), mutta ei rengasmaista ihottumaa ja myöhemmin on ilmaantunut koko alaraajan kovaa särkyä, niin voisiko kyseessä olla borrelioosi?

Turunmaan saaristo kuuluu alueisiin, missä borrelioosin esiintyvyys on suuri. Erilaiset raajasäryt voivat liittyä borrelioosiin, joten verinäytteestä tehtävä vasta-ainemittaus ja tarvittaessa myös aivo-selkäydinnestetutkimus voisivat olla paikallaan. Lääkärin vastaanotolla on hyvä pohtia myös muita erotusdiagnostisia vaihtoehtoja.

Korvalehdestä poistetusta kivuttomasta punaisesta patista löytyi patologin tutkimuksessa borrelioosi. Vaikka mitään muuta vaivaa ei ollut, niin voiko kyseessä olla borrelioosin myöhäisvaihe ja minkälaista hoitoa tarvitaan?

Korvalehdestä on poistettu ns. borrelialymfosytooma (ks. kuva Korvalehden borrelialymfosytooma), jota pidetään yleensä varhaiseen tautiin liittyvänä. Hoidoksi riittää suun kautta annettava antibiootti, ja ennuste on hyvä.

Voiko taudin etenemisen seuraavaan vaiheeseen jotenkin estää?

Varhaisvaiheen ihomuutos (vaeltava punoitus) ja neuroborrelioosi reagoivat erinomaisesti ohjeiden mukaiseen antibioottihoitoon. Tällöin myöhempiä ongelmia ei yleensä tule. Jos hoito on annettu kuukausien tai vuosien viiveellä, voi hoidon jälkeen herkemmin kehittyä Lymen taudin jälkioireet. Borrelioosin jälkitilaan liittyvissä oireissa kyseeseen tulevat lähinnä toimintakykyä ylläpitävät hoidot.

Miten kroonista borrelioosia pitäisi hoitaa?

Ensinnäkin, jos antibioottihoitoa ei tähän infektioon lainkaan ole ollut, pitäisi sellainen myös kroonistuneessa vaiheessa antaa. Jos sen sijaan puhutaan hoidon jälkeisestä kroonisesta oireistosta, kysymykseen ei toistaiseksi ole kansainvälistä eikä kansallista yleisesti hyväksyttyä vastausta. Suomalaisenkin tutkimuksen mukaan pienelle osalle levinnyttä borrelioosia sairastavista potilaista jää antibioottihoidon jälkeen borrelioosin jälkitilaan viittaavia oireita, jotka useimmiten parissa vuodessa sammuvat, mutta voivat jäädä joskus jopa pysyviksi.

Onko borrelioosiin huomattu kytkeytyvän muita tauteja?

Joillakin kroonista tulehdusta aiheuttavilla viruksilla, esimerkiksi HIV- ja hepatiitti C viruksilla, on selvä yhteys imusolmukekasvaimen syntyyn. Borrelioosin osalta tätä ei ole voitu osoittaa.

Onko borrelioosilla yhteyttä Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin?

Neuroborrelioosin oireet monimuotoisuudessaan voivat muistuttaa useita aivosairauksia, mutta yhteyttä Alzheimerin tai Parkinsonin tauteihin ei ole todettu.