Matkustajalennon korkeudessa ilmanpaine koneen sisällä on alentunut, vaikka matkustamo on paineistettu. Myös hapen osapaine laskee. Erityisesti keuhkoahtaumatauti, keuhkokudoksen sairaudet, hengityslihasheikkous tai voimakas keuhkojen tilavuusvaje voivat altistaa vaikea-asteiselle hapenpuutteelle. Hyvä hoitotasapaino on matkaan valmistauduttaessa tärkeää. Joskus tarvitaan myös lisäselvityksiä.

Kroonisesta hengitysvajauksesta kärsivillä turvallisen lentomatkan nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että henkilö pystyy kävelemään 50 metriä tasamaata tai nousemaan hitaasti yhden kerroksen portaita hengästyen vain lievästi. Jos suorituskyvystä ei ole varmuutta, kannattaa mitata henkilön happiosapaine levossa esimerkiksi pulssioksimetrillä. Jos lukema on matala, kannattaa käynnistää MEDIF-käytäntö. Tarvittaessa voidaan tehdä tehdä hapenpuutealtistuskoe ja jos siinä happiosapaine pysyy yli 90 %:n, potilas voi lentää ilman happilisää. Hapenpuutealtistuskokeita on mahdollista tehdä lähinnä yliopistosairaaloissa. Hapenpuutealtistusta ei yleensä tarvita, jos veren happikyllästeisyys ei laske 6 minuutin kävelykokeessa alle 95 %:n. Happipitoisuuden pieneneminen alle 85 %:n tekee lisähappeen varautumisen välttämättömäksi. Jos hengitysvajaus johtuu esimerkiksi vaikeasta keuhkoahtaumataudista, lihas-hermosairaudesta tai vaikeasta lihavuudesta, on varauduttava ylipaineella toimivaan hengitystukilaitteeseen.

Hengitysvajauspotilaan on syytä huomioida myös lentoasemilla aiheutuva rasitus. Liian lyhyitä koneen vaihtoaikoja täytyy välttää, vaikka kuljetuksessa portilta toiselle olisikin käytettävissä lentoaseman ajoneuvo. Happihoitoa tai kaksoispaineventilaattoria käyttävän potilaan tulee olla ennalta yhteydessä lentoyhtiöön. Tämä on syytä tehdä hyvissä ajoin, jotta aikaa jää mahdollisesti vaadittavan lääkärintodistuksen hankkimiseen. Potilailla voi olla myös liitännäissairauksia, joista erityisesti keuhkoverenpainetauti ja sydän- ja verisuonisairaudet voivat pahentua hapenpuutteen vaikutuksesta.

Uniapneapotilaan on syytä ottaa CPAP-laite mukaan käsimatkatavaroihin ja käyttää sitä nukkuessa. Matkustajalla tulee olla terveydenhuollon yksiköstä todistus laitteestaan. Lentoyhtiöstä tulee varmistaa, että laitetta voi käyttää lennolla.

Kroonista keuhkosairautta sairastavalla tulee olla lennolla kaikki tarvittava lääkitys ja sallitut apuvälineet käsimatkatavaroissa. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma tai keuhkoahtaumatauti on lentoeste. Lentämistä suositellaan välttämään pahenemisvaihetta seuraavien kuuden viikon aikana. Potilaan on syytä pidättäytyä lentomatkoista pahenemisvaiheen jälkeen siihen asti, että oirelääkkeen käyttö on palannut edeltävälle tasolle.

Uniapnea- ja hengitysvajauspotilaan tulee välttää alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä lennolla ja 12 tuntia lentoa edeltävästi, koska ne voivat vaikuttaa epäsuotuisasti hengityksen säätelyyn. Vaikeaa keuhkosairautta sairastavien on syytä pitää mukana sairautta koskevat asiakirjat ja hoito-ohjeet myös lennolla. Hengitysvajauspotilas voi saada hoitavalta keuhkolääkäriltä tai hengitysvajaushoitajalta myös monikielisen hengitysvajauskortin, johon on merkitty hoitavan keuhkopoliklinikan yhteystiedot. Lentoyhtiöiden käytännöt vaihtelevat, joten on tärkeää tarkistaa vaatimukset lentoyhtiön verkkosivuilta hyvissä ajoin ennen matkaa. Lisätietoa löytyy myös European Lung Foundationin verkkosivuilta.