Sosiaalinen vertailu ja kilpailu ovat vahvasti sisäänrakennettuja tekijöitä ihmisten toiminnassa. Sosiaalista kilpailua on tutkittu myös apinoilla. Tutkimuksessa siirrettiin apinoita laumasta toiseen niin, että niiden asema muihin nähden muuttui. Päästessään johtavaan asemaan apinauros sai enemmän banaaneja ja myös eniten kiinnostusta naaraspuolisilta kumppaneilta. Lisäksi apinan erilaiset statukset eri ryhmissä vaikuttivat suoraan elimistön serotoniinitasoon. Tutkijoiden mukaan korkeampi asema tuo monenlaisia etuja, mutta myös asema itsessään on mielihyvää tuottava (Marmot, 2004).

Toisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin brittiläisiä valtion virkamiehiä, todettiin korkeamman aseman korreloivan vähäisempiin stressihormonitasoihin. Samassa tutkimuksessa todettiin korkeammassa asemassa olevien virkamiesten keskimääräisen eliniän olevan yli neljä vuotta pidemmän kuin alemmassa asemassa olevien.

Kilpailu suhteellisten tulojen kasvusta on jatkuva oravanpyörä, jonka vuoksi yleinen onnellisuustaso ei pääse nousemaan. Jos minun tuloni kasvavat, se lisää niiden tyytymättömyyttä, joiden tulot pysyvät ennallaan. Mitä sitten on tehtävissä, jos statuksen hakeminen on ihmisillä geeneissä? Voidaanko oravanpyörää mitenkään hidastaa? Layard näyttää vahvasti uskovan, että yhteisen hyvän ajatus yltiöindividualismin sijaan vaikuttaisi siihen suuntaan. Yhteisen hyvän maailmassa ihmisten on helpompi saada arvostusta myös muista asioista kuin pelkästään rahalla mitattavasta sosiaalisesta statuksesta.

Harvardin opiskelijoilta kysyttiin myös toinen vertailukysymys: Jälleen kaksi kuvitteellista maailmaa, jossa sinulla on lomaa kaksi viikkoa, ja muilla keskimäärin yksi viikko, tai Sinulla on lomaa neljä viikkoa, ja muilla keskimäärin kahdeksan viikkoa.

Tässä vertailussa vain kaksikymmentä prosenttia opiskelijoista valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. Suhtautuminen vapaa-aikaan näyttää siis olevan erilainen kuin suhtautuminen rahaan.