Fenyyliketonuria (PKU) (Orphanet)

Fenyyliketonuria (PKU) on muualla kuin Suomessa tavallisin perinnöllinen aineenvaihduntasairaus, joka hoitamattomana johtaa lievästä vaikeaan kehitysvammaan.

Esiintyvyydessä on huomattavaa maantieteellistä vaihtelua. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/10 000, mutta se on yleisempi joissakin maissa kuten Italiassa ja Irlannissa. Suomalaisessa, afrikkalaisessa ja japanilaisessa väestössä se on harvinaisempi. Turkissa ilmaantuvuudeksi on arvioitu jopa 1/4000 elävänä syntynyttä.

Jos diagnoosia ei tehdä vastasyntyneenä, oireet kehittyvät muutaman kuukauden iässä vaihdellen hyvin lievistä vaikeisiin. Niihin kuuluu vähittäinen kasvun ja kehityksen hidastuminen, mikrokefalia, kouristuskohtaukset, vapinat, ihottuma, oksentelu ja tunkkainen haju. Hoitamattomana tauti johtaa kehitysvammaan, käytösoireisiin (yliaktiivisuus) ja liikehäiriöihin. Potilaat ovat usein tyrosiinin ja pigmentin puutteesta johtuen vaaleita. Taudin tavallisin, klassinen muoto, on vaikeaoireinen. Tunnetaan myös lieväoireinen oirekuva ja vielä lievempi hyperfenyylialanemia ilman PKU:ta (lievä HPA). Osalla lieväoireisista fenyylialaniinihydroksylaation kofaktori, tetrahydrobiopteriini (BH4), auttaa.

Tautia aiheuttaa fenyylialaniinihydroksylaasientsyymiä koodaavan PAH-geenin erityyppiset geenivirheet. Entsyymin vähäisyys tai puute johtaa fenyylialaniinin kertymiseen vereen ja aivoihin myrkylliselle tasolle. Tauti todetaan yleensä vastasyntyneiden aineenvaihduntasairauksien seulonnassa ja tulisi erottaa lievemmästä BH4-puutteesta. Periytymistapa on autosominen peittyvä. Perheille tulisi tarjota perinnöllisyysneuvontaa. Jos molemmat vanhemmat ovat geenivirheen kantajia, heidän jokaisessa raskaudessaan lapsella on 25 % riski periä geenivirhe kumpaankin geenikopioon ja sairastua.

Fenyylialaniinin määrän rajoittaminen ruokavaliossa ja aminohapposeoslisä auttavat potilaita elämään lähes normaalia elämää. Ennuste on vaihteleva, mutta yleensä suotuisa, jos diagnoosi tehdään varhain ja hoito toteutetaan huolellisesti.

Orphanet ORPHA716 , Aikakauskirja Duodecim Tämä artikkeli perustuu joulukuussa 2020 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.