Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
DNA:n korjausmekanismien häiriöstä johtuva sairaus, jossa vaikea immuunipuutostila yhdistyy etenevään pikkuaivoataksiaan. Taudille ovat ominaisia neurologiset oireet, ihon ja silmien telangiektasiat, lisääntynyt infektioherkkyys ja suurentunut syöpäriski. Ensioireet ilmaantuvat yleensä 1–2-vuotiaana etenevinä kävelyn ongelmina ja tasapainovaikeuksina. Niitä seuraa puuroutuva puhe, kuolaaminen ja epänormaalit silmän liikkeet. Koreoatetoosi voi tulla esille noin 9–10-vuotiaana ja vaikeutua ajan myötä. Älykkyys on normaali. Ihon ja limakalvojen (etenkin silmien sidekalvojen) telangiektasiat ilmaantuvat noin 3–6-vuotiaana, joskus vasta myöhemmin. Immuunivajaus aiheuttaa toistuvia poskiontelo- ja keuhkoinfektioita, jotka voivat johtaa bronkiektasioiden eli keuhkoputkien pysyvien laajentumien tai esim. ihon granuloomien muodostumiseen. Immuunivajauksen vaikeusaste vaihtelee lähes oireettomuudesta vaikeaan lymfopeniaan (johon voi liittyä vaikea kombinoitu immuunivaje ja/tai vaikea hypogammaglobulinemia). Potilailla on suuri syöpään sairastumisen riski, lähinnä veri- ja imusolmukesyöpiin lapsuudessa ja nuoruudessa sekä karsinoomiin aikuisena. Potilaat ovat erittäin herkkiä ionisoivalle säteilylle. Sädehoito on kielletty ja röntgenkuvauksia ionisoivalla säteilyllä tulisi välttää. Muita piirteitä voivat olla kasvun hidastuminen, hedelmättömyys, heikentynyt glukoosinsietokyky sekä ei-alkoholiperäinen rasvamaksa ja steatohepatiitti.
Tauti periytyy autosomissa peittyvästi ja aiheutuu tautia aiheuttavasta muutoksesta ATM-geenin kummassakin geenikopiossa. Geeni koodaa proteiinikinaasia, joka osallistuu DNA:n kahdentumisvirheiden korjaamiseen erityisesti pikkuaivojen Purkinjen soluissa sekä ihon ja sidekalvon epiteelisoluissa. Tautia aiheuttavat muutokset johtavat ennenaikaisen lopetuskodonin syntymiseen tai inaktivoivat kinaasi-alayksikköä suoraan. Ns. hypomorfiset muutokset vain heikentävät geenin toimintaa aiheuttaen lievempää ja myöhemmin alkaa tautia, johon voi liittyä myös dystoniaa. Varhainen kliininen diagnoosi voi olla haastavaa. Diagnoosi voidaan yleensä varmistaa geenitutkimuksella, ja ataksioiden sekä immuunipuutostautien geenipaneelien käyttö on nopeuttanut diagnoosiin pääsemistä.
Perheelle tulisi tarjota mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan. Sairastuneen lapsen sisaruksilla on 25 % riski sairastua, jos molemmat vanhemmat ovat tautia aiheuttavan ATM-geenimuutoksen kantajia. Väestössä niiden yleisyydeksi arvioidaan 1/150–200. Jos perheen tautia aiheuttavat geenimuutokset on tunnistettu, sikiö- ja alkiodiagnostiikka ovat yleensä mahdollisia.
Hoito on oireisiin kohdistuvaa ja pitää usein sisällään fysio- ja puheterapiaa sekä infektioiden ja keuhko-oireiden hoitoa. Sädeherkkyyden vuoksi sädehoitoa, röntgentutkimuksia ionisoivalla säteilyllä ja tietyntyyppisiä solunsalpaajia tulee välttää tai käyttää hyvin harkiten. Beetasalpaajat voivat vähentää vapinaa ja parantaa hienomotoriikkaa. Uusia lääkkeitä ja myös geeniterapian mahdollisuuksia tutkitaan. Ennustetta heikentävät infektioalttius, neurologisten oireiden eteneminen sekä suurentunut syöpään sairastumisen riski (noin 35 % potilaista sairastuu syövän 20 vuoden ikään mennessä). Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/100 000 vastasyntynyttä.
Orphanet ORPHA100 Tämä artikkeli perustuu lokakuussa 2023 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.