Glukoosikoe eli sokerirasituskoe tutkitaan henkilöiltä, joilla on tavallista suurempi vaara sairastua sokeritautiin eli diabetekseen (ks. Tyypin 2 diabeteksen riskitesti). Heitä ovat erityisesti henkilöt, joilla on ylipainoa ja joiden lähisuvussa on tyypin 2 diabetesta.
Kokeessa otetaan ensin paastoverinäyte glukoosin määritystä varten. Sitten tutkittava nauttii glukoosijuoman, jossa on 75 g glukoosia. Juoma tulee nauttia alle 5 minuutin aikana. Kahden tunnin kuluttua otetaan uusi glukoosiverinäyte.
Esidiabetes: kohonnut paastoglukoosi ja heikentynyt glukoosinsieto
Ennen diabeteksen puhkeamista, voidaan henkilöllä usein todeta niin sanottu esidiabetes. Esidiabeteksen muotoja ovat kohonnut paastoglukoosi ja heikentynyt glukoosinsieto. Näissä tilanteissa veren sokeriarvot ovat poikkeavat, mutta eivät vielä täytä diabeteksen diagnostisia kriteereitä.
Kohonnut paastoglukoosi on tilanne, jossa paastoglukoosi on diabetesta lievemmin koholla (paastoarvo 6.1–6.9 mmol/l) ja glukoosikokeen kahden tunnin arvo on normaali.
Heikentynyt glukoosinsieto tarkoittaa sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, jossa elimistön kyky käsitellä ruoan mukana tulevaa glukoosimäärää on heikentynyt. Tällöin verensokeri nousee aterian jälkeen liian korkealle, vaikka paastotilassa glukoosi pysyykin normaalin rajoissa. Jos glukoosikokeen kahden tunnin arvo on yli 7.8 mmol/l, mutta alle 11.1 mmol/l, on kyseessä heikentynyt glukoosinsieto.
Sekä kohonnut paastoglukoosi että heikentynyt glukoosinsieto ovat merkittäviä siksi, että näillä henkilöillä on erittäin suuri vaara sairastua varsinaiseen tyypin 2 diabetekseen seuraavien vuosien kuluessa. Tyypin 2 diabeteksen kehittyminen voidaan estää tai sen kehittymistä siirtää, jos näissä esidiabeteksen vaiheissa tekee elintapamuutoksia.
Raskausdiabetes eli gestaatiodiabetes
Raskausdiabeteksen toteamisessa tutkitaan glukoosi myös tunnin kuluttua glukoosiliuoksen juomisesta (Pt-Gluk-R1). Raskausdiabeteksen kohdalla käytetään tavallista tiukempia verensokeriarvojen rajoja.
Yksikin poikkeava arvo riittää raskausdiabeteksen diagnoosiin:
- plasman paastoverensokeri on ≥ 5.3
- yhden tunnin arvo ≥ 10.0 tai
- kahden tunnin arvo ≥ 8.6 mmol/l
Tutkimukseen valmistautuminen
Ennen glukoosikoetta tulee olla ravinnotta 10–12 tuntia edellisestä illasta lähtien. Paaston aikana voi juoda vettä. Hiilihydraattipitoista ruokaa on hyvä nauttia tutkimusta edeltävänä päivänä. Fyysistä rasitusta tulee välttää välittömästi ennen koetta, samoin ei-välttämättömiä lääkkeitä. Ennen koetta ei tule käyttää nikotiinivalmisteita eikä tupakoida.
Glukoosikoe suoritetaan aamulla klo 7 - 9 välillä. Glukoosiliuoksen nauttimisen jälkeen vettä saa juoda tarpeen mukaan.
Kokeen aikana tulee välttää imetystä mahdollisuuksien mukaan, koska se voi vaikuttaa 2 tunnin glukoosipitoisuutta laskevasti.
Tutkimuksessa huomioitavia asioita
Ennen glukoosikoetta tulee olla tutkittu ja arvioitu paastoglukoosiarvo. Jos fP-Gluk on yli 10 mmol/l glukoosikoetta ei tule tehdä.
Suun kautta otettava kortisonilääkitys voi vaikuttaa glukoosikokeen tuloksiin. Jos käytössä on ollut kortisoni lyhyenä kuurina, kannattaa glukoosikoe tehdä vasta 2 viikon kuluttua hoidon lopetuksesta. Inhaloitavat kortisonivalmisteet vaikuttavat tuloksiin vähemmän, mutta niiden osalta aamuannos on suositeltavaa ottaa vastaa glukoosikokeen päätyttyä, mikäli se on mahdollista.