CDT eli desialotransferriini on niukkahiilihydraattinen transferriini, jonka seerumipitoisuuden määritystä käytetään alkoholin suurkulutuksen tunnistamiseen. Se sopii myös alkoholinkäytön vähenemisen tai raittiuden seurantaan.

Transferriini on maksasolujen tuottama proteiini. Se sisältää kaksi hiilihydraattisivuketjua, joiden päässä on 3–7 siaalihappotähdettä. Kun etanoli (alkoholi) tai joku muu tekijä häiritsee transferriinin muodostumista, transferriinin määrä veressä lisääntyy ja se sisältää normaalia vähemmän siaalihappotähteitä. Tätä osuutta transferriinistä kutsutaan desialotransferriiniksi (carbohydrate deficient transferrin, CDT).

CDT-osuus suurenee, kun etanolia nautitaan vähintään 50–80 g/vrk (5–6 ravintola-annosta) ainakin kahden viikon ajan. Alkoholin käytön lopettamisen jälkeen CDT yleensä normaalistuu 2–3 viikossa.

Vääriä positiivisia (ei-alkoholista johtuvia) suurentuneita tuloksia aiheuttavat mm. maksan aineenvaihduntaa häiritsevät lääkkeet, kuten jotkut epilepsialääkkeet, vakavat maksasairaudet ja raskaus.

JCDT jää monilla alkoholin suurkuluttajilla matalaksi. Nykyisin ajatellaan, että PEth tutkimuson herkin ja tarkin osoittamaan pitkäaikaista runsasta alkoholinkäyttöä. Suurkulutus tunnistetaan usein kuitenkin ns. AUDIT-kyselyllä, jos siihen vastataan rehellisesti.