Etusivu » Aurinkokeratoosi

Aurinkokeratoosi

Lääkärikirja Duodecim
14.12.2020
iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Anna Hannuksela-Svahn

Aurinkokeratoosia (keratosis solaris) sanotaan myös aktiiniseksi keratoosiksi ja seniiliksi keratoosiksi. Se on orvaskeden okasolujen kypsymishäiriö. Aktiinisia keratooseja tulee lähes jokaiselle valkoihoiselle suomalaiselle, jos vain elää tarpeeksi vanhaksi. Niille altistaa ennen kaikkea auringonsäteily, mutta myös solariumin ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily, tupakointi ja immunosuppressiivinen lääkitys (erityisesti elinsiirtopotilailla). Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään. Aurinkokeratoosi voi vuosien kuluessa edetä ihon pintasyöväksi (Bowenin tauti) ja edelleen ihon okasolusyöväksi1. Riski yksittäisen aurinkokeratoosin muuttumisesta okasolusyöväksi on kuitenkin pieni. Aurinkokeratoosi etenee okasolusyöväksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän iholla on aurinkokeratooseja ja mitä vaikeampi niissä oleva okasolujen kypsymishäiriö on.

Aurinkokeratoosin oireet

Aurinkokeratoosi on melko tarkkarajainen, karhea, punertava läiskä auringolle altistuneella ihoalueella (ks. kuva «Nenän aurinkokeratoosi»1).

Se voi tummua, jolloin se muistuttaa hyvänlaatuista kookasta kesakkoa eli lentigoläiskää (ks. kuva «Aurinkokeratoosi nenän iholla»2).

Aurinkokeratoosien koko vaihtelee muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Joillakin on vain yksi läiskä, mutta toisilla niitä voi olla kymmeniä (ks. kuva «Aurinkokeratooseja otsassa»3).

Aurinkokeratoosissa on joskus voimakas keratiinin eli sarveisaineen muodostus (ks. kuva «Aurinkokeratoosi nenän tyvessä»4). Silloin se muistuttaa rasvasyylää2.

Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aurinkokeratoosin oire (ks. kuva «Ihosarvi (cornu cutaneum) kasvoilla»5), mutta ihosarvi voi olla myös ihon pintasyöpä3, okasolusyöpä1 tai virussyylä. Aktiininen keiliitti on huulten aurinkokeratoosi, hilsehtivä, karstainen rokahtuma, joka ei parane voiteilla (ks. kuva «Aktiininen keratoosi huulessa»6).

Aurinkokeratoosin toteaminen

Tavalliset aurinkokeratoosit tunnistetaan läiskien ulkonäön perusteella. Tarvittaessa otetaan koepala mikroskooppitutkimusta varten.

Aurinkokeratoosin hoito

Yksittäiset aurinkokeratoosit voidaan jäädyttää nestetypellä4 (–196 °C). Aurinkokeratoosi paranee n. 90 %:ssa nestetyppijäädytyksistä. Apteekissa myytävän syylien jäädytykseen tarkoitetun dimetyylieetterin ja propaanin seoksen (Wartner®, –57 °C) teho ei riitä aurinkokeratoosien hoitoon.

Jos aurinkokeratooseja on samalla ihoalueella useita, käytetään kenttähoitoa, jolla hoidetaan myös vielä silmälle näkymättömät muutokset. Kenttähoito voidaan tehdä fotodynaamisella eli valoaktivaatiohoidolla, imikimodi-voiteella tai 5-fluorourasiililla. Lääkäri valitsee hoidon tapauskohtaisesti.

Kaikki hoidot aiheuttavat aurinkovaurioalueelle rupeutumista, joka rauhoittuu parin viikon sisällä hoidon päättymisestä. Jos yhdelle hoidolle ei saada vastetta, jatketaan kenttähoitoa usein toisella menetelmällä. Valovaurioituneelle iholle voi hoitojen jälkeen tulla myöhemmin uusia aurinkokeratooseja, joten kotiseuranta on paikallaan.

Aurinkokeratoosien hoitoon hakeudutaan kiireettömästi lähiviikkoina.

Aurinkokeratoosin ehkäisy

Iho suojataan auringolta lieripäähineellä ja vaatetuksella. Keskipäivän aurinkoa on hyvä välttää.

Aurinkosuojavoidetta (suojakerroin 50) käytetään niille alueille, joita vaatteet eivät suojaa.

Silmät ja silmäluomet suojataan aurinkolaseilla.

Joskus lääkäri määrää tretinoiinia sisältävän voiteen (reseptivalmiste), joka saattaa ehkäistä aurinkokeratoosien kehittymistä.

Käytettyjä lähteitä

Isoherranen K, Koskenmies S, Övermark M, ym. Aktiinisen keratoosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2015; 131(9):863-70.