Etusivu » Kouristukset

Kouristukset

Lääkärikirja Duodecim
19.1.2019
neurologian erikoislääkäri Sari Atula

Yleistyneen kouristuksen aikana kaikki raajat ja vartalon lihakset kouristelevat. Samalla ”filmi katkeaa” eli tajunta on poissa. Leukalihasten kouristuksen vuoksi potilas voi purra kieleensä ja hän voi tahattomasti virtsata tai ulostaa kohtauksen aikana. Kouristus menee pääsääntöisesti itsestään ohi 5 minuutissa. Herätessä on tokkurainen olo eikä tapahtuneesta muista mitään, lisäksi väsymys kestää usein koko kohtauspäivän. Myös lihaskipuja voi jälkikäteen esiintyä, samoin kipua kielessä, mikäli sitä on purtu. Paikallisessa kouristuksessa jokin raaja kouristaa, mutta tajunta säilyy.

Vähäisemmistä lihaskrampeista eli suonenvedosta on erillinen artikkeli: ks. «Suonenveto (lihaskramppi)»1.

Syyt

Kouristus on oire, joka voi johtua lukuisista syistä. Kouristuskohtauksen syy pitää aina selvittää, mikäli se ei ole jo tiedossa.

Usein kouristus johtuu aivojen sähköisen toiminnan äkillisestä häiriöstä, jolloin puhutaan epileptisestä kohtauksesta (ks. «Epilepsia aikuisella»2). Yleensä seurauksena on yleistynyt kouristuskohtaus ja tajuttomuus, mutta epilepsian oireena voi joskus olla myös paikallisia kouristuksia. Epileptiselle kohtaukselle on luonteenomaista kieleen pureminen. Muista syistä aiheutuneet kouristuskohtaukset voivat aiheuttaa muita yllä mainittuja kouristukseen liittyviä oireita, muttei kieleen puremista.

Pitkän ja runsaan alkoholinkäytön jälkeen voi vieroitusoireena esiintyä epilepsian kaltaisia kouristuskohtauksia, mitkä eivät kuitenkaan ole merkki varsinaisesta epilepsiasta. Nämä kohtaukset tulevat tyypillisesti 1–2 vuorokautta runsaan juomisen loputtua ja niitä voi tulla monta peräkkäin saman vuorokauden aikana. Varsinaiseen humalatilaan liittyvät kouristuskohtaukset ovat hyvin harvinaisia, jos muuta kouristukselle altistavaa tekijää ei ole.

Kouristukset voivat johtua myös aineenvaihdunnallisia syitä. Liian alhainen verensokerin pitoisuus (hypoglykemia) insuliinihoitoisella diabetespotilaalla (ks. «Alhainen verensokeri (hypoglykemia) diabetesta sairastavalla»3) tai alhainen veren natriumin (ks. «Natrium (P-Na)»4) pitoisuus voivat aiheuttaa kouristuksia. Harvinainen liian alhainen kalsiumin pitoisuus voi aiheuttaa kramppeja ja puutumisia ylä- ja alaraajoissa.

Samantapaisia oireita voi esiintyä psyykkisistä syistä johtuvan liian tiheän ja syvän hengittelyn (hyperventilaatio, ks. «Hyperventilaatio (liikahengitys)»5) jälkeen, jolloin veren hiilidioksidin määrä laskee liian alhaiseksi.

Aivojen muutosalue, oli se sitten esim. verenvuoto joko aivojen sisällä tai pinnalla, aivokasvain tai synnynnäinen rakennepoikkeavuus, voi herkästi aiheuttaa kouristuskohtauksen.

Tavalliseen, verenkierron lyhytaikaisesta häiriöstä johtuvaan pyörtymiseen (ks. «Pyörtyminen (synkopee)»6) voi joskus liittyä raajojen lihasnykäyksiä, mutta ne kestävät vain alle minuutin.

Korkea kuume voi aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen (ks. «Kuumekouristus»7), joka on pelottava, mutta yleensä vaaraton eikä ennusta epilepsian kehittymistä myöhemmin.

Joskus kouristelun syynä on äkillinen ja vakava verenkierron sairaus. Esimerkiksi suuren keuhkoveritulpan (ks. «Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia)»8) tai liian harvaan sykkeeseen johtavan sydämen rytmihäiriön (ks. «Sydämen rytmihäiriöt»9) seurauksena voi esiintyä kouristuksia.

Milloin hoitoon

Äkillisen kouristuskohtauksen jälkeen pitää hakeutua välittömästi hoitoon, ellei henkilön tiedetä sairastavan epilepsiaa. Välittömään hoitoon ei ole kuitenkaan tarvetta, mikäli kohtaus on ollut tyypillisesti pyörtymiseen sopiva. Hoitopaikassa ensimmäinen toimenpide on varmistaa, että hengitys ja verenkierto toimivat. Sen jälkeen kouristuksen syy pyritään selvittämään mahdollisimman nopeasti mm. verikokein ja tarvittaessa pään kuvantamisella. Jatkohoito riippuu aiheuttaneesta tekijästä.

Mikäli kouristuskohtaus pitkittyy yli 5–10 minuutin, kaikki potilaat, myös lääkitystä käyttävät epilepsiapotilaat, tulee siirtää välittömästi sairaalahoitoon. Pitkittyneisiin kouristuskohtauksiin liittyy jopa hengenvaarallisia komplikaatioita ja nämä potilaat joudutaan usein ottamaan tehovalvontayksikköön seurantaan ja hoitoon. Myös saman päivän aikana useasti toistuvat lyhyetkin kouristuskohtaukset kuuluvat aina sairaalahoitoon, koska niihin liittyy samanlaisia riskejä kuin yksittäiseen pitkittyneeseen kohtaukseenkin.